Kitabı oku: «Riita-asia: Ilveilys yhdessä näytöksessä», sayfa 2

TOINEN KOHTAUS

Ruotsila, yövartija ja polisimies (tulevat vasemmalta).

YÖVARTIJA (hiljaa). Tuon otamme kiinni.

RUOTSILA. Särkyneen ruudun saavat panna räkninkiinsä, ei se suurta tee – sille lemmon rengille olisi minun kumminkin pitänyt antaa juomarahaa, niin olisi hän ollut valppaampi. (Rupee sillä välin akkunasta sisään menemään).

POLISIMIES (on hiivinyt likemmäksi, tarttuu häneen). Ahaa, oletkos nyt kiinni?

RUOTSILA. Kuka se on?

POLISIMIES. Ahah sinä, hirteinen, vieläkö kysyt?

RUOTSILA. Mitä te minusta tahdotte miehet?

POLISIMIES. Panemme sinut kurraan, poikanen, huomeisaamuna sanoo sitten majuri, mitä muuta saat.

RUOTSILA. Mutta mistä syystä?

YÖVARTIJA. Sitä vehnänen on! Rupee yöllä kaikkien maatessa akkunasta sisään menemään, ja vielä kysyy, mistä syystä hän kurraan pannaan!

RUOTSILA. Olkaa siivolla, minä asun tässä.

POLISIMIES. Vai niin! Milloinkas tässä on ruvettu akkunan kautta sisään kulkemaan?

RUOTSILA. Eivät auaisseet.

YÖVARTIJA. Aivan oikein, sinunlaisellesi miehelle kokee jokainen sulkea asuntoansa.

RUOTSILA. Vaan kuulkaa toki, mitä sanon!

POLISIMIES. Mitä siinä on paljo kuulemista! Jos olette syytöin, niin voitte sen huomenna todistaa.

RUOTSILA. No, elkää nyt hulluksi ruvetko – tässä (etsii rahakukkaroansa) – ottakaa juomarahaa ja laskekaa minut irti – piru vieköön, eikö rahakukkaroni ole poissa!

YÖVARTIJA. Ahaa, se unohtui varmaan viinikauppaan —

POLISIMIES. No, nyt on suuta jo kyllin pieksetty! pois!

RUOTSILA. Mutta herättäkää edes talonväki —

YÖVARTIJA. – siinä olisi paljon tekemistä. Mitä niistä pitkistä puheista on, tässä on säretty ruutu, akkuna auki, mies akkunaan nousemassa – se on sisään-murtauminen. Sentähden käy pois! (Ottaa häntä kiini käsipuolesta).

RUOTSILA. Mutta kuulkaa toki, mitä sanon; minä olen rusthollari

Ruotsila.

POLISIMIES (jälleen tarttuen ja häntä pois taluttaen). Ha, ha, kyllähän rosvot aina nimiä löytävät!

YÖVARTIJA. Ja tänä yönä saatkin olla rusthollarina.

POLISIMIES (nauraen). Oikein, Sipi, kyllä Kaski rustaa hänelle ovet kiini, ett'ei suinkaan pääse liiaksi lentelemään! (Vievät Ruotsilan väkisen oikealle pois).

Muutos.

Vankila.

Keski-ovi. Oikealla kädellä uuni, jossa tuli on sammumaisillansa. Oikealla ja vasemmalla puolella, lähellä peräseinää, kaksi sänkyä vuoteiden kanssa. Nämä seisovat seinästä ja peräriipusta niin paljon ulkona, että hyvin voipi käydä niiden ympäri. Etupuolella, oikealla ja vasemmalla kädellä, kaksi pientä pöytää, kummanki luona tuoli.

KOLMAS KOHTAUS

Lind, Kaski.

KASKI (kynttilä kädessä, avaa oven). Tulkaa vaan pois tänne sisään!

LIND (päällystakki päällä, taskut täynnä riitakirjoja). Vaan vielä kerran sanon teille, että minä olen rusthollari Lind Janakkalasta.

KASKI (kuivakiskoisesti). Saattaa olla!

LIND. Minä tulin tänä päivänä kaupunkiin valvomaan erästä riita-asiaani.

KASKI. Saattaa olla!

LIND. Mutta milläs oikeudella minut voidaan panna kiinni?

KASKI. No, sen tekevät teidän omaksi hyväksenne. Kukaties olisi teidät varastettu.

LIND. Ei tässä sukkeluuksianne tarvita – minä kysyn, miksi minut pannaan kiinni?

KASKI. Oikeutta myöten se ei koske minuun, vaan saatan sen kumminkin sanoa teille. Te kuljeksitte öisellä ajalla katuja pitkin, ette ole kaupungin asukas, ettekä tienneet, missä asutte. —

LIND. Paha henki, minä olen äkkinäinen kaupungissa enkä löytänyt sitä katua, jolla asun!

KASKI. Saattaa olla!

LIND. Ja majataloni nimi on unohtunut mielestäni.

KASKI. Saattaa olla!

LIND. Semmoinen vahinko saattaa tapahtua kelle hyvänsä. Vaan ei semmoisesta syystä ihmisiä vielä kiinni panna.

KASKI. Yövarkaudet enenevät päivä päivältä. Yövartijoilla on kova käsky ottaa kiinni kaikki, jotka vähänkään näyttävät epäluulonalaisilta. Ja epäluulonalaiselta te näytätte, sitä ette voine kieltää?

LIND (polkee jalkaa). Tämä on helvetin komento teidän kaupungissanne!

KASKI (aivan tyynesti). Se on oikein, kirotkaa nyt vähän, että sydämmenne tyhjenee, se tekee aina ihmisen levollisemmaksi. Hyvää yötä myös! (Aikoo lähteä pois).

LIND. Älkää vielä menkö! Oikeinko todella minun nyt pitää jäädä tähän?

KASKI (kummastuen). Vieläkö sitä epäilette? Meidän aika on niin uskomatoin! Näettekö, yövartija on ottanut teidät kiinni, patrulli on tuonut teidät tänne, ja minä panen teidät lukon taakse, jokainen täyttää näin velvollisuutensa; hyvästi järjestetyssä valtakunnassa tarttuu kaikki toinen toiseensa kauniisti kiinni, niinkuin hampaat myllyn rattaassa!

LIND. No, koska hänestä muutoin ei päässe! (Heittää lakkinsa ja päällysvaatteensa vasemmanpuoliselle vuoteelle). Koskas minut sitte lasketaan irti?

KASKI. Sitä en minä tiedä.

LIND. Mitä, saatana?

KASKI. Jos te rusthollari Lind olette, ja sen herra polisisihtierille voitte todistaa —

LIND (keskeyttäen). Eihän hän tarvitse muuta kuin katsoa papereihini —

KASKI. – niin pääsette jo huomenna ulos. Vaan jos rosvo olette, niin tulette kämnerin-oikeuden eteen, sitten läänin vankihuoneesen, sitten taas oikeuden eteen ja viimmein Viaporiin; hyvästi järjestetyssä valtakunnassa tarttuu kaikki toinen toiseensa kauniisti kiinni, niinkuin hampaat myllyn rattaassa.

LIND. Juokse nyt hiiden-kattilaan, olenko minä rosvon näköinen?

KASKI. Miksikä ei; kunniallisten ihmisten ja rosvojen välillä ulkonäössä ei ole mitään eroitusta. Jos rosvot heti tunnettaisiin ulkonäöstänsä, niin eipä oikeuksilla sitten olisikaan paljo työtä.

LIND. No, loppuneehan tuo yökin kerran! (Heittäytyy vasemmanpuoleiselle tilalle). Lempo, kun on kova!

KASKI. Kyllä sillä toimeen tulee, on niitä kovempiakin! Vaan kuin hyvän oman-tuntonne panette aluiseksenne, niin nukutte pian.

LIND. Mutta onhan tuossa toinenkin makuusija! Enkö minä siis tule yksin olemaan tässä?

KASKI. Kukapa sen tietää: jos vielä toisenkin tän' yönä ottavat kiinni, niin tulee sekin pantavaksi tänne. Hyvää yötä! (On lähtemässä).

LIND. No pimeässäkös minun pitää täällä kököttää?

KASKI. Se on tietty. Kello yhdeksän jälkeen ei vankihuoneessa saa olla valkeata!

LIND. Vaan jos maksaisin?

KASKI. Hm – se on toista – tosin ei se ole aivan oikein – vaan pitäähän lähimmäistänsä sen verran auttaa!

LIND. Niin muodoin saan rahallani – ?

KASKI. – rahalla saa kaikkea maailmassa.

LIND. No, niin pitää minunkin saaman! Hekkää, ystäväiseni, tuossa on rahaa, hankkikaa minulle putelli viiniä ja iltainen, ja jättäkää tämä kynttilä tänne!

KASKI (panee kynttilän vasemmanpuoleiselle pöydälle). Hyvä, herra Lind, te saatte heti, mitä tahdotte. (Pois).