Kitabı oku: «Rahan valtaa»

HENKILÖT:

Sisällysluettelo

Heiskanen, talonisäntä.

Liina, hänen tyttärensä.

Eerikki, Heiskasen veli.

Antti, Heiskasen entinen renki.

Aatami Ahola, nuori talon isäntä

Toivola, puhemies.

Anna-Maija, kylän eukko.

(Iso tupa. Vasemmalla ja oikealla ovi. Peränurkassa pöytä,

kaappi, perällä penkki ja pari tuolia. Ovi vasempaan auki).

LIINA (ommellen pöydän luona selin oveen, laulaa):

"Länteen lähti mun kultani,

Meni kauvas pois.

Ken nyt kuulevi ääneni?

Tuulonen jos tois

Koti-rantahan rakkaani,

Suloisen ystäväni,

Suuri surun huojennus

Se oisi rinnalleni".

ANNA-MAIJA (Tulee vasemmalta, seisahtuu ovella, puhuu itsekseen). Aina yhtä surullinen on Liina. Tuo Antti on hänellä vielä mielessä! Mikä uppiniskaisuus! Muistella nyt ijän kaiken moista renkinahjusta, vaikka isäkin on sen pois ajanut. Jos olisin Liinan siassa, en olisikaan noin itsepäinen. Ja merenpohjassa se lieneekin jo koko kapine. Ei, mutta nyt asiaan. (Yskähtää hiljaan).

LIINA (on pannut kädet silmillensä, istuu ajatuksiinsa vaipuneena eikä kuule vieraan tuloa).

ANNA-MAIJA. Eipäs näet kuule ollenkaan, niin on ajatuksissansa. Aholan Aatami lupasi minulle tynnyrin ohria ja lampaan puolikkaan joulupaistiksi, jos saisin Liinan hänelle hieman lempeämmäksi. — Illalla hän aikoo sitten tulla kosimaan, oikein puhemiehen kanssa, jos saan vähän niinkuin lupia, hi, hii.

LIINA (hyräilee surullisena eikä kuule).

ANNA-MAIJA. Voi kuinka surullista nuottia tuo nyt hyräileekin. Niin, niin Aholan-Aatamille ovat tytöt vähän yrmeänlaisia, kun hän on tuommoinen tyhmänsekainen, mutta rahaa sillä on ja se, se paras lienee. Mutta Anna-Maija oleppas nyt sukkela! Hieman vahvistusta ensin! (Kaivaa nuuskarasian poveltaan ja nuuskaa). Tsiu! Tsiu!

LIINA. (Säpsähtää ja kääntyy). Ka, Anna-Maija!

ANNA-MAIJA. Hyvää päivää Liina!

LIINA. Hyvää päivää! Istukaa!

ANNA-MAIJA. Kiitos, kiitos! (Istuu). No kapioitakos se Liina nyt ompelee?

LIINA. Kelleppä minä semmoisia ompelisin?

ANNA-MAIJA. (Nuuskaa). Itsellesi tietysti, itsellesi.

LIINA. Mitä se Anna-Maija joutavia löpisee! Ensinhän sen sulhasenkin täytyy hankkia ja sitte vasta kapiot.

ANNA-MAIJA. Sulhasen noin sievä tyttö kyllä saa, milloin vain halua, saa vaikka viisi joka sormelle!

LIINA. Kylläpä se Anna-Maija nyt on antelias.

ANNA-MAIJA. Olen kyllä sinun moisillesi tytöille. (Nuuskaa ja tarjoaa

Liinalle).

LIINA. Kiitos! Minä en nuuskaa.

ANNA-MAIJA. (Sivulle). Oho, miten hieno! (Liinalle). — Mutta tuo Aholan nuori isäntä on vasta höyli mies ja rikas, ihan äärettömän rikas. Tsiu! Voi miten armottoman suuria sikojakin sillä on, ja lampaita on navetta täynnä. Kävin tänä aamuna siellä, ja kovin oli isäntä höyli. Näytteli talonsa yltä ja päältä ja veipä vielä kamariinkin ja (söpöttää) tarjosi minulle lasillisen oikeata selvää kumina viinaa. (Huutaa). Niin, niin, kyllä siellä on komeaa! Kelpaa sinne kyllä emännänkin tulla.

LIINA. Aha, Anna-Maija kävi kai talon katsojaisilla, mihin paikkaan rukin asettaisi.

ANNA-MAIJA. Älähän leikkiä laskettele.

LIINA. No, eihän se niin ihmeellistä olisi, onhan teillä tytär.

ANNA-MAIJA. Eihän ne semmoiset metsäläisiä. Rikasta rikas hakee.

LIINA. Niinpä kyllä; mutta eipä se Aatami oikein kuulu rikkaissa onnistuvan.

ANNA-MAIJA. Lieneeköhän tuo vielä toden perään kosioinutkaan, ennenkun nyt vasta.

LIINA. Nyt vasta! Joko Aatami on taas heittänyt verkkonsa apajalle?

ANNA-MAIJA. Koht'sillään, koht'sillään. Varo vain itseäsi Liina. Hi, hi, hi, hii!

LIINA. Sen kyllä teen!

ANNA-MAIJA. Kohta se Aatami tulee tänne puhemiehen kanssa sinua "tervehtimään."

LIINA. Rukkaset on jo valmiina.

ANNA-MAIJA. Ettäkö rukkaset?