Kitabı oku: «Tuhkapöperö»
Jacob Fredrik Lagervall
Tuhkapöperö
Kuvaus Neljässä Kohtauksessa
Julkaisija – Good Press, 2021
EAN 4064066346119
Sisällysluettelo
JÄSENET.
1. KOHTAUS
2. KOHTAUS
4. KOHTAUS
JÄLKIMAINE.
JÄSENET.
Sisällysluettelo
HÖLMÖNEN, Kylävanhin.
PÖPERÖ, Tyttäresä entistä vaimoo, yhä toimittaissa töhkeimpiä töitä
asuin liijoksiin ääressä, hän on alti tuhkassa; josta nimi
Tuhkimus ja Tuhkapöperö.
PIRJO, Hölmösen vaimo.
SOMA ja SORJA, Pirjon tyttäret entistä miestä.
SYÖJÄTÄR, Pirjon seukku.
LEMMES, Pöperön emäneno.
KERSKO, Kuuluisa Nuoriso.
1. KOHTAUS
Sisällysluettelo
Hölmölammin rannalla.
1. NÄYTÖS.
Lemmes (valkamolla). Pöperö (toisella). Soma ja Soria (nurmella, eivät tiije toisistaan, eivätkä kuule Lemmeksen laulavan).
LEMMES.
Rauha näillen rannikoillen,
Tämän lammin laiteillen
Jossa muinoin lassa lauloin,
Kussa poikana polaisin:
Poimin mansikat makiat.
Valvoin tuolla valkamolla
Isän vestäissä venettä.
Nukuin tuohon nurmikollen
Äitin pestessä pesua
Puhistaissa puukaluja.
Ojansuuhun onget viskoin,
Laitoin lahnoillen katitsat,
Kannoin Kotiimme kaloja.
Kalakeitot äiti keitti
Höllötökset Hölmönämmä.
PÖPERÖ (laulaa valkamolla itekseen).
Heitti herttainen emäni,
Heitti kallis kantajani,
Ihana imettäjäni;
Heitti kaikki heimokunta.
(Puhuu).
Heitti heitoksi, hylyksi,
Lyötäväks, lykättäväksi.
Jätti vaivallen vajaallen:
Pirjon piijaksi poloisen,
Sisärpuolillen poluksi;
Orjaksi omassa koissa:
Sekä nääntymään nälällä
Että vaatteita vajillen:
Vaikka ei varoa puutu
Ei ou tyhjyyttä elosta.
Pirjo pitääpi pitoja,
Syöttää kyllin Syöjättären,
Yhä lahjat laitteloopi.
Siitä syystä Syöjätärkin
Tyyvyttääpi tyttäristä,
Emänniksi ennustaapi
Kauniimmillen kaupunnista:
Mullen mustan Kiertolaisen
Elikkä ei ensinkään,
Omituista, ollenkaan.
Työtäk syövät tyttäresä,
Kävelöövät käissä puuhkin:
Heilen herkut hempeimmät,
Huparuuvat ruokittua:
Mullen viskovaa muruja,
Pilkoin vielä pilppuvaapi:
Vähentää vähät palaiset.
Äitin vaatteista valinna,
Höyhentyynyt tyttärillen.
Vapon vaipat vallannunna
Sekä paijoista paraimmat
Että uuvet uutimeni:
Sisärillen siistit hunnut,
Hurstit huonoimmat minullen,
Repalaiset reikäniekat
Helmukset minullen heitti,
Joita Pirjo on pitännä,
Kuluttanna kuusi vuotta.
Mulla musta ajanjuoksu,
Minun iltani ikävät;
Minun työni työläimmät,
Vaivannäöt vaikeimmat
Vaan en kellenkään valita,
Saata kylällen sanoja:
Koen puolustoo kotia.
Itekseni toiste itken,
Yksin vaivani valitan
Yöllä yksin ollessani,
Maatessani maaperässä.
Vaan mitä minä valitan?
Levollinen on leponi,
Tunto selvä Tuhkimuksen.
Muita murehtii tulisi.
Pirjo pieksettyy Iseä
Itköö ite iltayöstä,
Aamun auringon valosta
Tahi kellen tappeloopi
Eli pahoin pauhovaapi,
Yliyötä riitelööpi:
Tyttäresä tyynylöistä
Tanhuvalla tappeloovat
Vihan kiivoin kiistettyä
Kummaista on kuhtununna
Täti täyveksi täheksi,
Haluisammasti halainna?
Kellen tuopi Kerskon pojan,
Kullen suopi sulhaiseksi?
(Laulaa).
Kolkko on minun kotini,
Yltä kylmät kynnykseni.
Emänä emintimäni,
Isintimänä Isäni!
Heitti j.n.e.
Vaan ei vanha Väinämöinen. Hylkeä hyvä Jumala!
(Puhuu).
Mitäpä minä valitan?
Pilkat leikkinä pitelen,
Kärsin lyönnät lykkäykset,
Kärsinki kovimmat käskyt;
Työni toimitan toella,
Jouvun aina työstä työhön,
Askarelta askareellen.
Samat vaivat vanhempana,
Askaret, talonasiat
Täytän täysvartisena
Kuin jo piti pienempänä,
Silminnähen nääntyneenä,
Vaivanpakolta vavisten
Pirjon piesten toimitella,
Vireesti vitan eholla.
SOMA (näyttäin Soriallen kukkia).
Kunka näistä kukkaisista,
Kunka ottaisit omaksi?
Minkä mielestäis valihtet,
Minkä hylkeisit minullen?
