Sadece LitRes`te okuyun

Kitap dosya olarak indirilemez ancak uygulamamız üzerinden veya online olarak web sitemizden okunabilir.

Kitabı oku: «Macbeth», sayfa 4

Yazı tipi:

Pyhittää Hän tuoll' ylähällä – taasen
Vois ruokaa pöytään saada, öisin unta,
Pidoissa murhaveitsist' erill' olla,
Vapaana elää, tehtävänsä tehdä,
Mi kaikki meiltä puuttuu nyt. Tää tieto
Niin kuningasta suututti, ett' oiti
Hän sotaa hankkii.

LENOX

Sanan saiko Macduff?

LORDI

Sai, mutta jyrkällä: "En tule, herra",
Takaisin synkkä sanantuoja kääntyi,
Jupisten itseksensä: "Kadut vielä,
Ett' annoit mulle taakaks moisen vastuun."

LENOX

Se varoitukseks olkoon, että pysyy
Niin etähällä hän, kuin viisaus vaatii.
Englantiin lentäköön nyt pyhä enkel'
Ennalta sanaa viemään, jotta joutuun
Palaisi siunaus valtakuntahamme,
Kirotun käden alla huokaavaan.

LORDI

Mun rukoukseni häntä seuratkoon!

(Lähtevät.)

NELJÄS NÄYTÖS

Ensimmäinen kohtaus

Pimeä luola. Keskellä kiehuva kattila

(Ukkosen jylinää. Samat kolme noita-akkaa tulevat.)

1 NOITA

Kolmasti naukunut on kailo kissa.

2 NOITA

Neljästi vinkunut on siilin poika.

3 NOITA

Harpyia huutaa: "On aika, on aika!"

1 NOITA

Padan ympär' astukaa,
Sisus siihen viskatkaa. – Konna, joka päivää, yöt'
Yksikolmatt' imet, syöt
Kiven alla myrkkyjä,
Paistu padass' ensin sä!

KAIKKI

Väsymättä liiku, liehu;
Pala, tuli, pata, kiehu!

2 NOITA

Käärme, joka ryömit suossa,
Kärvenny ja haudu tuossa;
Konnan varvas, kieli iilin,
Yökön villat, silmä siilin,
Huuhkan siivet, liskon lihat,
Kähyt kyyn ja käärmeen vihat,
Tehokkaaksi taiaks kiehu,
Kiehu, lemmonliemi, liehu!

KAIKKI

Väsymättä liiku, liehu!
Pala, tuli, pata, kiehu!

3 NOITA

Suden hammas, ruumiin kuu,
Louhikäärmeen suomuluu,
Hotkan haijin kita suuri,
Yöllä saadun katkon juuri;
Kauriin sappi, kuusanpuu,
Pilkottu, kun pimeni kuu;
Maksa riettaan juutalaisen,
Turpa koirankuonolaisen;
Mustalaisen nenä laatta;
Sormi lapsen, jonka aatta
Ojaan loi ja kuristi;
Vetkäks kiehu, paksuksi!
Tiikeriltä totkut tuokaa,
Höysteheksi liemeen luokaa!

KAIKKI

Väsymättä liiku, liehu!
Pala, tuli, pata, kiehu!
2 NOITA. Verell' apinan se hyydä, Niin ei taiass' ole syytä.

(Hekate tulee.)

HEKATE

Kah, hyvin kaikki. Kiitos vaan!
Saa kukin palkan vaivastaan.
Kuin keijuiset nyt tanssikaa
Pa'an ympäri ja laulakaa
Ja hyväks keitto loihtikaa.

(Soittoa ja laulua.)

(Laulu;)

        Mustat peikot, valkeat,
        Punaiset ja harmaat,
        Hämmennelkää, hämmennelkää,
        Ett' on taiat varmat!
        Ympäri, ympäri
        Kaikki kiertäkäätte,
        Pahat sisään päästäkää
        Ja hyvät estäkäätte!

(Pikkuisia olentoja ilmestyy hämmentämään kattilaa.)

1 NOITA

Mun kihelmöipi peukalon':
Jotakin pahaa tuloss' on. —

(Kolkutusta.)

Kuka olkoon,
Sisään tulkoon!

(Macbeth tulee.)

MACBETH

No, salaiset ja mustat kesk'yön velhot,
Te mitä teette?

KAIKKI

Työtä nimetöntä.

MACBETH

Mist' olkohonkin tietonne, – ma vaadin
Nimessä valtiaanne: vastatkaa!
Vaikk' ilman tuulet kirkkojakin vastaan
Sotahan irroittaisitte; vaikk' aallot
Vaahtoiset kaiken laivakulun nielis,
Puut särkyis, tähkään tullut vilja lakois,
Kukistuis linnat vartijainsa päähän,
Palatsit, pyramiidit päänsä laskis
Perustuksiinsa asti, vaikka luonnon
Kaikk' ituvarat särkyis, kunnes itse
Tuhokin sairastuisi, – vastatkaa,
Ma vaadin!

1 NOITA

Puhu!

2 NOITA

Kysy!

3 NOITA

Vastuun saat.

1 NOITA

Mieluumminko sen kuulet meidän suusta
Vai herrojemme!

MACBETH

Heidät tahdon nähdä.

1 NOITA

Vert' imisän luo kattilaan,
Jok' yhdeksän söi porsastaan;
Tuleen vala rosvon ihraa,
Jota hirsipuusta tihraa!

KAIKKI

Suuret, pienet ilmi tulkaa,
Avulliset, nöyrät olkaa!

(Ukkosen jylinää. Kypäräpää¹¹ nousee kattilasta ilmi.)

MACBETH

Sano, tuntematon valta, —

1 NOITA

Vaiti, vaiti!
Sa kuule vaan! Hän miettees tuntee kaikki.

PÄÄ

Macbeth, Macbeth, Macbeth! Macduff on sulle
Vaarallinen. – Jo riittää. – Rauha mulle!

(Katoaa.)

MACBETH

Varoituksestas kiitän, kuka lietkin;
Sa pelkon' oikein tiesit. – Sana vielä!

1 NOITA

Hän käskemist' ei kärsi. Tässä toinen
Ja ensimmäistä vielä mahtavampi.

(Ukkosen jylinää. Verinen lapsi kohoaa kattilasta.)

LAPSI

Macbeth, Macbeth, Macbeth!

MACBETH

Sua kuulisin ma vaikka kolmin korvin.

LAPSI

Verinen, uljas, luja ollos! Voittaa
Äl' ihmisvoiman anna: vahingoittaa
Ei Macbethia vaimon luoma voi.

(Katoaa.)

MACBETH

Siis elä, Macduff! Miks sua pelkäisin ma?
Vaan jotta varmuus varmemp' ois, niin liittoon
Pakoitan salliman: sin' et saa elää;
Näin kalvaan pelkon' valheeks teen ja nukun
Jyrystä huolimatta. —

(Ukkosen jylinää. Kattilasta nousee lapsi,

kruunu päässä ja puu kädessä.)
Mikä tuo?
Kuin kuninkuuden taimi kohoaa se,
Ja majesteetin seppele ja kruunu
Sen lapsen päässä on.

NOIDAT

Vait vaan, ja kuule!
Kruunupää lapsi. Ole ylväs, rohkea kuin jalopeura;
Ei vaino, ei kapina, ei salaseura
Sun mitään voi: Macbeth ei sorru ennen,
Kuin Dunsinanin vuorta ylös mennen
Birnamin metsä kulkee.

(Katoaa.)

MACBETH

Sit' et nää.
Puun juurineen ken maasta hellittää?
Ken metsän pestaa? Hauska enne! Et sä,
Kapina, päätäs nosta, kunnes metsä
Birnamin nousee. Macbeth mahdissaan
Viel' elää eikä ennen aikojaan
Veroa tuoneen maksa. – Mieli palaa
Tok' yhtä kuulla; tietonneko alaa
Se lie, niin sanokaatte: kuninkaiksi
Tuleeko täällä Banquon lapset koskaan?

NOIDAT

Äl' enää kysy!

MACBETH

Varmuutta ma tahdon.
Jos kiellätten sen multa, kirous teitä
Ikuinen kohdatkoon! Mun tietää suokaa —

(Soittoa kuuluu.)

Miks vajoaapi kattila? Mit' ääntä?

1 NOITA

Esiin!

2 NOITA

Esiin!

3 NOITA

Esiin!

KAIKKI

Ei! Häntä vaivatkaa,
Tulkaa, varjot, ja haihtukaa!

(Kahdeksan kuninkaan haamua kulkee perätysten ohi,

viimeisen kädessä peili; niiden jäljissä Banquo.)

MACBETH

Sa liiaks olet Banquon haamun lainen.
Pois! Silmät multa kruunus syö! – Ja tukkas,
Sa toinen kruunupää, on samanmoinen, —
Ja samanmoinen kolmas! – Häijyt velhot,
Mit' on tää? – Vielä neljäs! – Sammu, silmä!
Haa! Tuomiopäivähänkö tätä kestää?
Viel' yksi? – Seitsemäs? – Oi, riittää, riittää! —
Ja vielä kahdeksas, ja sillä peili,
Joss' ompi monta vielä: muutamilla
Kaks omenaa ja kolme valtikkaa.
Hirmuinen näky – Totta on se, näen mä:
Verinen Banquo hymyilee ja heitä
Osoittaa jälkeisikseen. – Onko niin?

1 NOITA

Niin aivan on. – Mut mikä syy,
Kun Macbeth noin nyt ällistyy?
Hei, tulkaa, siskot: taiallamme
Iloiseks hänet saattakaamme!
Ma ilman loihdin soittamaan;
Hei, piirihin nyt tanssimaan!
Kuningas kiittänee, kun koimme
Hänt' ilahuttaa miten voimme.

(Soitantoa. Noidat tanssivat ja katoavat.)

MACBETH

Miss' on he? Poissa? – Kalenteriss' olkoon
Ijäti kirottu tää turman hetki! —
Sisähän sieltä!

(Lenox tulee.)

LENOX

Mitä suvaitsette?

MACBETH

Sa näitkö velhosiskot?

LENOX

Enkä, herra.

MACBETH

He ei sua sivunneet?

LENOX

Ei, totta!

MACBETH

Olkoon
Saastainen ilma, missä liikkuvat he!
Jokainen kirottu, ken heihin luottaa! —
Hevosten laukan kuulin: ken se kulki?

LENOX

Kaks tahi kolme, jotka sanan toivat,
Ett' Englantiin on Macduff paennut.

MACBETH

Paennut Englantiin?

LENOX

Niin, hyvä herra.

MACBETH

Käy julman urostyöni tielle, aika!
Ei teko lennost' aikomusta tapaa,
Jos ei sen rinnalla se käy. Täst' alkain
Mun olkoon sydämmeni esikko
Myös käteni esikoinen. Mietteen' oiti
Teolla kruunaan – mietitty ja tehty!
Macduffin linnan ryntäämällä otan,
Valloitan Fifen, miekanterän omaks
Kaikk' annan, vaimot, lapset, kurjat kaikki
Sen heimon sielut. Min' en kerskaa turhaan:
Ennenkuin päätös jäähtyy, heidät murhaan.
Nyt kaikki näyt pois! – Miss' on ne herrat?
Mua saata heidän luokseen.

(Lähtevät.)

Toinen kohtaus.
Fife. Huone Macduffin linnassa.

(Lady Macduff, hänen poikansa ja Rosse tulevat.)

LADY MACDUFF

Mit' oli syytä hällä jättää maansa?

ROSSE

Oi, malttia!

LADY MACDUFF

Häll' ei sit' ollut. Hulluutt'
On pako tuo. Jos meit' ei pettureiksi
Tekomme tee, niin tekee pelko siksi.

ROSSE

Ei tiedä, viisausko vai pelko syynä.

LADY MACDUFF

Vai viisaus! Jättää vaimon, jättää lapset
Ja kodin, konnun, arvot kaikki paikkaan,
Jost' itse pakenee! Hän meit' ei lemmi;
Hän luonnon äänt' ei kuule. Tiiti raukka,
Tuo lintusia pienin, tappeleepi
Pesänsä poikasista haukkaa vastaan.
Pelkoa kaikki, lempeä ei lainkaan!
Ja viisaan työt' ei pako, joka ryntää
Noin järkeäkin vastaan.

ROSSE

Käly armas,
Ma pyydän, malttukaatte: puolisonne
On jalo, viisas, älykäs ja tuntee
Paraiten itse vuodenajan oikut.
Enempää puhua ma tuskin tohdin.
Mut julm' on aika, jos me tietämättä
Tulemme pettureiks ja peljästymme,
Vaikk' emme syytä pelkohomme tiedä,
Mut meren raivon myrskyiss' ajelemme
Vaan sinne tänne. – Nyt mun mennä täytyy;
En kauan viivy, kohta palajan.
Pahinkin kerran lakkaa, taikka muuttuu
Kaikk' entiselleen taasen. – Pikku serkku,
Jumala sua siunatkoon!

LADY MACDUFF

Häll' isä on, ja isätön tok' on hän.

ROSSE

Mua houkkaa! Pitemmältä, viipy täällä
Häpeän mulle tois ja murheen teille.
Hyvästi vaan nyt!

(Lähtee.)

LADY MACDUFF

Isäs, laps, on kuollut.
Mit' aiot tehdä nyt ja miten elää?

POIKA

Kuin linnut, äiti.

LADY MACDUFF

Toukill', itikoilla?

POIKA

Kuin nekin, sillä, mitä eteen sattuu.

LADY MACDUFF

Oi, lintu-parka! Siis et liimasaittaa,
Sadinta, ansaa, verkkoa sa pelkää?

POIKA

Miks, äiti? Kuka lintu-parkaa väijyis?
Ei isän' ole kuollut, niinkuin sanot.

LADY MACDUFF

On, kuollut on hän! Mistä nyt saat isän?

POIKA

No, mistä sinä miehen saat?

LADY MACDUFF

Niit' ostaa
Voin kymmenittäin joka markkinoilta.

POIKA

Niit' ostat, ehkä myydäksesi jälleen.

LADY MACDUFF

Älysi mukaan haastelet, mut sentään
Ikäiseksesi älykkäästi kyllä.

POIKA

Äiti, oliko isä petturi?

L. MACDUFF

Oli kuin olikin.

POIKA

Mikä on petturi?

L. MACDUFF

Semmoinen, joka vannoo ja valhettelee.
POIKA. Ovatko kaikki semmoiset pettureita?

LADY MACDUFF

Kaikki semmoiset ovat pettureita ja hirtettäviä.

POIKA

Ovatko kaikki hirtettävät, jotka vannovat ja valehtelevat?

LADY MACDUFF

Ovat, joka ainoa.

POIKA

Ken ne hirttää?

LADY MACDUFF

Kunnon ihmiset, tiettävästi.

POIKA

Sitten ovat kaikki vannojat ja valehtelijat aika houkkoja; sillä vannojia ja valehtelijoita on yltäkyllin voittamaan kaikki kunnon ihmiset, jopa hirttämäänkin heidät.

LADY MACDUFF

Jumal' auttakoon sua, pikku hupsua! Mut mistä nyt saat isän?

POIKA

Jos hän olisi kuollut, niin sinä itkisit häntä; ja jos et sitä tekisi, niin varmaankin saisin pian toisen isän.

LADY MACDUFF

Voi sinun puheitasi, pikku lörppä!

(Sanantuoja tulee.)

SANANTUOJA

Jumalan siunaus teille, kaunis rouva!
En tuttu lie, mut arvonne ma tunnen.
Ma varon, ett' on vaara lähellänne:
Jos köyhän miehen neuvoon suostutten,
Tääll' älkää olko! Pois, pois lapsinenne!
Peloittaa teitä näin on kyllä julmaa,
Vaan vielä julmempaa, jos salaan vaaran,
Jok' uhkaa teitä. Herra teitä kaitkoon!
En jäädä tohdi.

(Lähtee.)

LADY MACDUFF

Minne paeta?
En pahaa ole tehnyt. Vaan nyt muistan:
Maailmass' elän, jossa pahuutt' usein
Ylistetään, ja vaarallista hulluutt'
On joskus hyvä työ. Ah, miksi silloin
Ma käytän tuota naisen puolustusta:
"En ole pahaa tehnyt?"

(Murhaajia tulee.)

Mitä nuo on?

MURHAAJA

Miss' ompi miehenne?

LADY MACDUFF

Ei paikalla
Niin häväistyllä, toivon, mistä hänet
Sun kaltaisesi löytäis.

MURHAAJA

Pettur' on hän.

POIKA

Valehtelet, sa takkukarva roisto!

MURHAAJA

Hää, mato!

(Pistää häntä.)

POIKA

Hän murhannut mun on; pois pakoon, äiti!

(Lady Macduff pakenee, huutaen: "murhaa"; murhaajat hänen jäljissänsä.)

Kolmas kohtaus.
Englanti. Yrttitarha kuninkaan linnan luona,

(Malcolm ja Macduff tulevat.)

MALCOLM

Menkäämme yksinäiseen varjopaikkaan
Povemme raskaat tyhjiks itkemään.

MACDUFF

Ei, ennen miekkaan kiinni, urhon lailla
Sorrettua synnyinmaata puoltamaan.
Jok' aamu siellä uudet lesket parkuu
Ja uudet orvot itkee; uusi murhe
Lyö taivaan kanteen, joka kajahtaapi,
Kuin skottein surun tuntis se ja vastaan
Valittais yhteen ääneen.

MALCOLM

Sitä säälin,
Mink' uskon, ja sen uskon, minkä tiedän.
Mit' auttaa voin, sen teen, kun aika myöntää.
Se, mitä kerroitte, on kenties totta.
Tuo hirmulainen, jonka pelkkä nimi
Syö kieleen rakon, kelpo mieheks ennen
Ol' arvattu; te häntä rakastitte;
Hän viel' ei ole teille pahaa tehnyt.
Nuor' olen, mutta hänen luonaan jotain
Minusta voittaa voitte: viisast' antaa
Viaton, heikko lammasraukka uhriks
Vihaista Jumalata lepyttääkseen.

MACDUFF

En ole halpa.

MALCOLM

Mutta Macbeth on.
Siveäkin ja hurskas luonto taipuu,
Kun vaatii valtias. Mut anteeks suokaa!
Mun luulon' ei voi teitä muuttaa. Kirkkaat
Viel' enkelit on, vaikka kirkkain lankes.
Vaikk' olis kaikill' ilkeill' armon muoto,
On armo armon näköinen tok' aina.

MACDUFF

Siis toivoni ma kadotin!

MALCOLM

Siin' ehkä,
Miss' epäilyni minä juuri löysin.
Miks jätitte niin äkin vaimot, lapset —
Nuo kalliit lahjat, lujat lemmen paulat —
Hyvästi heittämättä? Älkää luulko,
Ei epäluulon' ole herjaks teille,
Vaan turvaks mulle. Saatattehan olla,
Minusta huolimatta, kunnon mies.

MACDUFF

Siis vertas, vertas vuoda, maani kurja!
Luo vahvaan juures, vankka hirmuvalta,
Ei estää tohdi kunto! Näytä kauhus:
On valtuus sulla siihen! – Hyvästi!
En luulemasi konna tahdo olla,
Vaikk' alan kaiken saisin, mikä kynsiss'
On hirmun tuon, ja idän aarteet lisäks.

MALCOLM

Pois närkästys! En varo yksin teitä.
Ikeensä alla nääntyy maa, sen uskon;
Se itkee, vuotaa verta; uuden haavan
Lyö joka uusi päivä. Luulen lisäks,
Ett' oikeuteni puoltajia kyll' on,
Ja täältä jalost' Englannista tarjon'
On tuhansia. Mutta kuitenkin,
Tyrannin pään kun jalkan' alle poljen
Tai miekan kärkeen nostan, kurja maani
Kokea entist' enemmän saa vielä,
Enemmän monin puolin kärsiä
Saa hänen seuraajaltaan.

MACDUFF

Ken se oisi?

MALCOLM

Min' itse, johon, tiedän sen, niin pahett'
On kaikenlaista juurtunut, ett' ilmi
Jos puhkee se, niin musta Macbeth puhdas
Kuin lumi on, ja Skotland-parka häntä
Mun rajattoman ilkeyteni suhteen
Lampaana pitää.

MACDUFF

Helvetinkään joukoss'
Ei kirotumpaa perkelettä löydy
Paheessa kuin Macbeth.

MALCOLM

Verinen on hän,
Kavala, viekas, ahne, rietas, häijy,
Kiukkuinen, kaiken nimellisen synnin
Makuhun päässyt; mut mun hekkumani
On aivan pohjaton: ei eukot, immet,
Ei vaimot eikä tyttäret vois täyttää
Himoini merta. Haluni se murtaa
Kaikk' esteet, jotka tahtoani haittaa.
Tämmöistä valtiasta parempi
Macbethkin on.

MACDUFF

Rajaton hekkumakin
Tyranni luonnoltaan on: varhain tyhjäks
Mont' onnellista istuint' on se tehnyt
Ja syössyt monen kuninkaan. Mut älkää
Omaanne toki ottaa peljätkö.
Himoille voitte laajan alan käyttää,
Ja mailmalle kylmält' aivan näyttää.
On naikkoj' yltäkyllin: ette moinen
Lie korppikotka, että syötte kaikki,
Jotk' ovat majesteetin mieliteon
Uhriksi alttiit.

MALCOLM

Sitäpaitse itää
Mun turmellussa luonnossani moinen
Rajaton ahneus, että kuninkaana
Tuhoisin aatelin ja maat sen veisin,
Koristeet tuolta, taion tältä ryöstäin;
Ja joka lisätulo, niinkuin höyste,
Vaan nälkää kiihtäis. Rehellisten kanssa
Ja hyväin riitaa etsisin ja heidät
Surmaisin voiton tähden.

MACDUFF

Syvemmällä
Sen vian juuret on ja tuhoisemmat
Kuin suvikukan, hekkuman. Se miekka
Se kuninkaamme kaatoi. Pois tok' pelko!
Omillannekin tyydyttämään teitä
On Skotland kyllin rikas. Korvannette
Nuo viat muilla ansioilla!

MALCOLM

Niit' ei
Mull' ole lainkaan. Kuninkuuden avut:
Oikeudentunto, totuus, lujuus, kohtuus,
Vakavuus, nöyryys, armo, laupeus,
Miel' uljas, voima, hartaus, kärsiväisyys
Minulta perin puuttuu; mutta kyllin
Pahetta kaikkinaist' on, jota käytän
Monella lailla. Ei, jos voisin, hornaan
Valaisin sopuisuuden miedon maidon,
Maan rauhan mullistaisin, sovun kaiken
Pilaisin kerrassaan.

MACDUFF

Voi, Skotland-parkaa!

MALCOLM

Sanokaa, moisest' onko kuninkaaksi?
Te kuulitte mik' olen.

MACDUFF

Kuninkaaksi?
Ei elämäänkään, ei. – Voi, kurja kansa,
Jot' anastajan veriruoska sortaa,
Voi, milloin taaskin nähnet riemupäiväs,
Kosk' oikeakin kruunus perijä,
Kirottun' oman tuomionsa kautta,
Häväisee syntyään? Sun suuri isäs
Pyhimys oli; kuningatar, äitis,
Useimmin polvillaan kuin seisaall' oli
Ja joka päivän eli kuollaksensa.
Hyvästi! Nuo sun omistamas viat
Pois Skotlannist' on syösseet mun. – Nyt sydän,
Sun loppui toivos!

MALCOLM

Jalo vihas, Macduff,
Tuo syyttömyyden lapsi, mustan luulon
Sielustan' karkoittaa ja mieleni
Sovittaa kunnias ja kuntos kanssa.
Pirullinen Macbeth on moisin juonin
Kokenut valtaans' usein mua saada,
Mut äly tarkka herkän uskon voitti.
Jumala meidän välin ratkaiskoon!
Nyt johtoos antaun; oman parjaukseni
Peruutan tässä: luonnolleni vieraiks
Julistan vammat nuo ja tahrat, jotka
Ma syyksen' otin. Vaimost' en ma tiedä;
En ole koskaan väärää valaa tehnyt;
Omaani tuskin pyytänyt; en koskaan
Sanaani syönyt; perkelett' en antais
Suvulleen ilmi; totuus mulle rakkaamp'
On henkeäni: ensi valheen' oli
Tuo itse päälleni. Mit' olen, kaikki
Sun omaas on ja kurjan isänmaan;
Jo ennen tuloasi Siward-vanhus
On valmis miehin kymmentuhansin
Ryntäämään sinne. Häntä seuratkaamme!
Yht' onnellinen olkoon taistelu,
Kuin on se oikeakin! Vait olette?

MACDUFF

Näin mieleistä ja vastenmielistä
Het' yhteen sovittaa on vaikeata.

(Lääkäri tulee.)

MALCOLM

No hyvä; toiste siitä. – Lähteneekö
Kuningas tänään käymään?

LÄÄKÄRI

Lähtee, herra.
Parannust' ihmisraukat hältä vartoo;
Ei parhain taito heidän tautiins' auta,
Mut kun hän koskee, toipuvat he oiti:
Niin hänen kättään siunannut on taivas.

MALCOLM

Ma kiitän, tohtori.

(Lääkäri lähtee.)

MACDUFF

Mik' on se tauti?

MALCOLM

Sanovat sitä riisiks. Olen usein
Tuon hyvän kuninkaan tääll' Englannissa
Tekevän nähnyt tuota ihmetyötä.
Ties miten taivasta hän suostuttaa;
Mut kovin koiteltuja, joita vaivaa
Ajokset, haavat, surkeoita nähdä,
Joit' ei voi lääkär' auttaa, parantaa hän,
Ripustain kultarahan sairaan kaulaan
Rukouksin hartahin. Sen lääkevoiman
Sanovat hänen jälkeläisilleenkin
Perinnöks jättävän. Tuon ihmeen lisäks
On hällä Herralt' ennustajalahja;
Ja armon todisteena runsas siunaus
Valt'istuimesta virtaa.

(Rosse tulee.)

MACDUFF

Ken se tuossa?

MALCOLM

Maanmiehiä, mut hänt' en vielä tunne.

MACDUFF

Kah, terve, kunnon serkku!

MALCOLM

Nyt ma tunnen.
Jumal' armas, torju kaikki, mikä meidät
Tekevi vieraiks toisillemme!

ROSSE

Amen!

MACDUFF

No, kuink' on Skotlannin?

ROSSE

Voi, kurjaa maata!
Se itseään jo kauhistuu. Ei ole
Se enää äitimme, vaan hautamme.
Se, jok' ei mitään tiedä, saattaa siellä
Hymyillä joskus. Vaikerrus ja parku
Ja ilmaa viiltäväinen huuto kaikuu,
Mut sit' ei kenkään tarkkaa; hullutusta
On syvä murhe; kenen kellot soivat,
Ei kysy kenkään; kunnon miesten henki
Pikemmin lakastuu kuin hatun kukka:
He potematta kuolee.

MACDUFF

Liian jyrkkää,
Mut liian totta!

MALCOLM

Mikä uusin suru?

ROSSE

Jo päivän vanha kertojaansa nauraa;
Jokainen hetki uuden tuo.

MACDUFF

Mitenkä puolisoni voi?

ROSSE

No, hyvin.

MACDUFF

Ja kaikki lapsukaiset?

ROSSE

Hyvin hekin.

MACDUFF

Tyranni heidän rauhaans' eikö uhkaa?

ROSSE

Ei; rauha oli heillä, kun ma läksin.

MACDUFF

Sanojas älä säästä. Kuink' on laita?

ROSSE

Kun tänne läksin sanaa tuomaan, jota
Niin raskas oli kantaa, huhu kulki.
Ett' asehiss' on monta kelpo miestä;
Jok' ompi sitä luultavampaa, koska
Tyrannin joukotkin näin liikkehellä.
Nyt apu tarpeen on. Te Skotlannissa
Uroja luokaa! naisten käteen miekka!
Tää kurjuus poistakaa!