Kitabı oku: «Suomalaisen teatterin historia II», sayfa 25

Haminassa Suomalaisella teatterilla oli vanha ystävä, Otto Florell, jolta voitiin odottaa apua. Hänelle Bergbom kirjoitti 4/11 ja pyysi, että hän neuvoilla ja teoilla avustaisi Kalliota ja Glantzia, jotka Vilhon sairauden aikana täyttävät tämän tehtävät. "Ja vielä enemmänkin! Ottaisitko itse taikka jonkun toisen kautta hoitaaksesi kassaa, se on nostaaksesi joka illan tulot ja suorittaaksesi laskut?" Florell tietysti suostui. Toisessa kirjeessä Bergbom suosittelee nti Hacklinia Florellille ja hänen vaimolleen. "Näiden rivien tuoja on signora Anni Hacklin, puhenäyttämön primadonna. Ehkä Emmy voisi antaa hänelle joitakuita tunteja viikossa. Hänellä on hyvin kaunis ääni ja luonnollisen musikaalinen esitystapa. Hänet otettiin tänne Helsinkiin, jotta hän koettaisi laulaa Zerlinaa (Don Juanissa), mutta Holmin sairaus teki aikeen tyhjäksi." Bergbomin oma matka Haminaan oli myöhästynyt, mutta luvaten pian tulla hän uudistaa pyyntönsä: "Ole siksi hyväntahtoisesti joukkoni kaitselmus ja tuki."

Ohjelmisto oli pääasiassa sama kuin lähinnä edellisillä paikkakunnilla. Kumminkin esitettiin kaksi uuttakin kappaletta: A. Belotin 3-näytöksinen näytelmä Sarah Multon (ensi ilta 29/11) ja Törmäsen suomentama Bayardin ja Vanderburchin 2-näytöksinen huvinäytelmä Parisin veitikka (ensi ilta 13/11). Jälkimäisen nimiroolissa esiintyi nti Avellan, joka myöskin näytteli kaksi kertaa Leaa. Daniel Hjortista annettiin täällä vain toinen näytös ja Nummisuutareista ensimäinen. – Ensimäinen näytäntö oli 10/11, viimeinen 15/12; näytäntöjen koko luku 16.

Ylipäätään menestys oli hyvänlainen. Tulot ja menot, Florell kirjoittaa, olisivat vastanneet toisiansa, jollei Jyväskylän vaillinkia olisi täytetty Haminassa. Kavaluus ja rakkaus meni kaksi kertaa "varsin kunnioitettavasti, mikäli voimat riittivät". Nti Avellan näytteli lady Milfordia. "Hacklin yleisön suosikki laulettuaan Kallaveden rannalla. Kiltti tyttö ansaitsisi palkankorotusta." – Kahdessa kirjeessä Morgonbladetiin kerrottiin teatterin käynnistä:

Kirjoittaja sanoo kuulleensa talonpoikien käräjätalon pihalla ja eteisessä tekevän toisilleen selkoa näytellyistä kappaleista ja päättää siitä, että teatteriin käytetyt varat meillä eivät ole turhaan tuhlattuja, kun vain katsotaan että yleisöä ei pilata samalla kun näyttämö luo sitä itselleen. – Haminalainen ohjelmisto todistaa mikä runsas työ seurueen jäsenillä on suoritettavana, varsinkin kun ajattelee kesäloman lyhyyttä. Esiintyä kolme kertaa viikossa, melkein joka kerta uusissa rooleissa, ei ole leikintekoa, mutta epäilemättä hyvä koulu nuorille näyttelijöille, joista moni ansaitsee tämän nimen samalla kun kaikki kaunistavat vaivaloista uranaukausijatointaan kiitettävällä ahkeruudella ja ilahuttavalla edistyksellä. Ei tarvinnut nähdä muuta kuin Leaa, nti Avellan nimiroolissa, huomatakseen mitä teatterilta nyt voi odottaa, joskin kaipasi Vilhon klassillista Sakeusta, miten hyvin Leino – tuo monen erilaisen tyypin ja niiden joukossa Nummisuutarien Eskon oivallinen esittäjä – täyttikin vaikean tehtävän; taikka nähtäköön rva Aspegren Katrina tavatessaan poikansa synkässä yökohtauksessa, taikka Kallion koomilliset henkilöt j.n.e. – Teatterin ystävät toimeenpanivat viimeisen näytännön jälkeen pienet läksiäispidot näyttelijöille, jotka 16/12 lähtivät Turkuun.

* * * * *

Nyt on kertomuksemme palaava syksyn alkuun ja Helsinkiin. – Edellisestä tiedämme, kuinka kesän kuluessa lauluosasto oli uudestaan järjestetty ja puhuttava on siitä Suomalaisen oopperan jaksosta, joka oli sen viimeinen, vaikkei kukaan aavistanut sitä.

Tutustuaksemme ajan tunnelmaan luemme ensin pari Emilie Bergbomin kirjettä nti Elfvingille:

(23/8) "Oma Bettyni! Sydämelliset kiitokset kirjeistäsi. En voi oikein sanoa kuinka kiitollinen olen, ettet aina odota vastausta, vaan kirjoitat 'kun henki tulee'. Katsos, tulee vähän hitaaksi, kun pitää kirjoittaa niin paljo kirjeitä kuin minun. Tullessani Kuopiosta oli minulla ainakin 40 kirjettä vastassa, ja koska asiakirjeisiin on ensin vastaaminen, niin jäävät ystäväkirjeet odottamaan, jopa joskus kauvankin. – Kuukauden lopussa Kaarlo tulee kotia, ja syyskuun 15 p: n jälkeen alkavat oopperanäytännöt. Raskasta on taas ryhtyä vaivaloiseen puuhaan, mutta emmehän siitä pääse. Oopperasesonkimme tulee lyhyeksi, mutta loistavaksi. Fohström, Synnerberg, Lagus, Ingman, Holm, Hahl ja Navrátil tulevat kaikki esiintymään. Luuletko Lagermarckin jäävän meidän luoksemme. Äitinsä kirjoitti, että tytär ensin tekee konserttimatkan ympäri maata ja se kestää lokakuun keskivaiheille. Se on meille hyvin sopivaa." – "Kuopiosta tulin sangen tyytyväisenä. Oli hyvin hupaista nähdä minulle ennen tuntemattomia seutuja ja niinikään muutamiksi viikoiksi kääntää selkäni Helsingille ja edes lyhyeksi ajaksi heittää pois muut huolet." – (3/9) [Tässä ja muissa syksyn kirjeissä puhutaan paljo – keinuhevosista, joita Emilie nti Elfvingin kautta tilasi Turusta lahjottaakseen niitä Betty sisarensa ja Atte veljensä ja entisen Preciosan, Ottilia Silfverstolpen, pojille. Niiden tuli olla niin tukevia kuin yksi ennen saatu, jota Augusta sisaren pojat käyttivät ja jonka seljässä Kaarlo eno saattoi istua kaikki kolme lasta sylissään!] – "Kaarlo on nyt kotona ja tuntuu oikein rauhottavalta; kuulin että hän oli tavannut sinua laivarannassa. Saa nähdä kuinka asiat tänä vuonna luonnistuvat. Vähän levottomia olemme, kun Turun teatterin johtokunta ei vastaa kysymykseemme [oliko teatteri vapaa puheosastolle?]. Rva Elffors on vuokrannut teatterin 1 p:ään marrask. eikä ole varmaa, saammeko sen sen jälkeen vai onko joku toinen ruotsalainen seurue haalittava sinne." – Nti Elfving vastasi 5/9 ja kertoo juuri tulleensa nti Mathilda Lagermarckin konsertista. Laulajatar oli menestynyt erittäin hyvin. Hän oli halukas tulemaan Suomalaiseen oopperaan, ja kirjoittaja kehottaa ehdottomasti ottamaan hänet. Sopimuksen mukaan taiteilijat syyskuun alkupuolella kokoontuivat Helsinkiin ryhtyäkseen harjotuksiin, joiden aikana toinen toisensa perästä konsertissa esitti itsensä yleisölle. Ensi näytäntö oli 26/9, jolloin täpötäydelle ja innostuneelle huoneelle annettiin Faust, jonka vetovoima ei vieläkään ollut hävinnyt. Ensi kädessä tänä iltana huomio kohdistui uuteen Siebeliin, Hortense Synnerbergiin, joka tervehdykseksi sai kukkavihkon, jonka nauhoissa oli kirjoitus: "Hortense Synnerbergille. Muistoksi ensimäisestä näytäntöillasta kotimaassa Suomalaisen teatterin johtokunnalta"; mutta oli muutakin mieltäkiinnittävää, niinkuin näkyy Morgonbladetin arvostelusta (merk. G. L.): Margaretana esiintyi nti Ingman, joka ansaitsi suurta kiitosta varsinkin siitä liikuttavasta luonnollisuuden ja viattomuuden kuvasta, jonka hän teeskentelemättä antoi etenkin 3: ssa näytöksessä. Juveliaaria meni nuhteettomasti; mutta semmoisissa kohdissa, joissa olisi vaadittu voimakasta tunteenilmaisua, oli paljo muistutettavaa. Navrátilin Faust oli sama kuin ennen. – "Kaksi tärkeintä roolia oli uskottu hroille Hahlille ja Holmille, Mefiston ja Valentinin. Hra Hahl tutustutti suomalaisen yleisön oikeaan Mefistotyyppiin, jommoista Goethe luultavasti on tarkoittanut, eikä mihinkään irvikuvaan. Meillä on täysi syy kiittää yksityiskohtaista näyttelemistä sekä varmaa ja musikaalista esitystä, ja toivomme vain että hra Hahlin ääni saisi takaisin osaksi kadonneen heleytensä sekä että hänen pirunsa olisi hieman enemmän 'vrai gentilhomme', niinkuin Mefisto ensi kerran ilmaantuessaan lausuu itsestään. – Hra Holm lauloi Valentinin kauttaaltaan kauniisti ja taiteellisesti. – Kenties tulisi niin urhoollisen sotilaan ensi näytöksessä olla vähemmän tunteellinen laulussa ja näyttelemisessä. – Nti Synnerbergin Siebel oli tietysti illan tapahtuma, ja yleisö tuhlasikin hänelle suosiotaan. Ei kuumuus, eikä ahdinko, eikä epäedullinen salonki estänyt hänen ääntänsä helkkymästä, niinkuin ainoastaan semmoinen ääni voi helkkyä. Hänen laulunsa oli puhdas, esitys taiteellisesti huoliteltu ja koko hänen esiintymisensä oli omansa saamaan meidät ihailemaan nuoren diivan hehkuvaa näyttelemistä ja kaunista plastiikkaa, vaikka kenties samassa unohdimme sen vaatimattoman, lämminsydämisen ja runollisen Siebelin, jolle Goethe ja Gounod yhdessä ovat suoneet niin paljo viehätysvoimaa. Toivomme suuresti saavamme nähdä nti Synnerbergin tehtävässä, joka vaatii enemmän hänen musikaaliselta ja draamalliselta kyvyltään. Köörit menivät niinkuin ennenkin hyvin, ja orkesteri, jota tirehtööri Faltin johti, suoritti myöskin asiansa ansiokkaasti." —

Faust annettiin vielä 29/9 Ja 6/10, samat esiintyjät kaikissa rooleissa, täysille tai lähes täysille huoneille ja muuttumattomalla menestyksellä. Kolmannella kerralla nti Synnerbergin täytyi toistaa kukka-aaria 3: ssa näytöksessä, Hahlin Mefisto sai yhä enemmän tunnustusta ja Holmin Valentinin sanottiin ilta illalta edistyneen – "se oli todella erinomainen taideluoma".

Toiseksi esitettäväksi otettiin Lucrezia Borgia, joka meni ensi kerran 4/10 ja toisen kerran 8/10. Edellinen näistä näytännöistä oli varsin loistava, ensimäinen jossa Martin Wegelius johti orkesteria. Yleisö oli kovin innoissaan. "Myrsky pakotti nti Synnerbergin laulamaan 3: nnen näytöksen juomalaulun da capo ja Wegeliukselle annettiin kukkavihko."

G. L. mainitsee, että Lucrezia Borgia, joka ensi kerran oli otettu ohjelmistoon rva Achtén tähden, nyt esitettiin nti Synnerbergin vuoksi. Päärooli oli nti Laguksen käsissä, joka tietysti ainoastaan osaksi kykeni sitä tulkitsemaan, se kun oli hänelle liiaksi intohimoinen. Mutta mitä Lucreziassa oli inhimillistä, jaloa ja traagillista hän esitti sielukkaasti, laulaen kauniisti ja lämpimästi. Navrátil lauloi tapansa mukaan Gennaron aistikkaasti ja aitomusikaalisesti. Hahl antoi selvän ja todenmukaisen kuvan herttua Alfonsosta. Hänen laulunsa ilmaisee aina musikaalista käsitystä, mutta ääni ei tunnu täysin kehittyneeltä. Toisen näytöksen kolminlaulun esittivät nti Lagus sekä Navrátil ja Hahl erinomaisesti. – "Nti Hortense Synnerbergillä oli Maffio Orsinin rooli, joka paremmin soveltuu hänen luonnonlaadulleen kuin Siebel. Ritarillinen venetialainen aatelismies oli tehtävä, joka aivan toisin vastasi hänen ominaisuuksiaan kuin saksalainen porvarillinen nuorukainen. Tässä nti Synnerbergin kauniit plastilliset liikunnot, hänen loistava ryhtinsä, hänen kevyt ja ylimielinen tapansa käyttäytyä olivat aivan paikallaan. Laulustakin voimme vakaumuksesta sanoa, että se vastasi mitä tältä osalta sopii vaatia. Sanalla sanoen nti Synnerberg oli semmoinen kuin Orsinin tulee olla. Äänen kauneus esiintyi, niinkuin ennen, täydessä loistossaan, varsinkin henkevässä juomalaulussa, ja italialaiset sävelmät soivat hänen huuliltaan niinkuin ainoastaan italialaiset sävelet voivat." Maisteri Wegeliuksenkin esiintyminen soittokunnan johtajana tuotti näyttämölle jotakin juhlallista. Oopperan harjotuksiakin hän oli ansiokkaasti johtanut. Vihdoin oli syytä mainita, että köörinkin jäsenten käyttäytyminen näyttämöllä viime aikoina oli osottanut huomattavaa edistystä.

Tämän jälkeen tuli 13/10 ja 15/10 kaksi Taikahuilu-näytäntöä, joista ensimäinen annettiin hyvälle huoneelle, vaikka esiintyjäin joukossa ei ollutkaan vierailijatähteä.

Nti Lagus oli Pamina ja G. L. lausuu, "hän laskee niin paljo pehmyttä suloa ja lämmintä tunnetta tähän tosilemmen naiselliseen edustajaan, että kuulija ei voi olla viehättymättä. Navrátil – Tamino lauloi oivallisesti, ja Hahl oli kelpo, arvokas Sarastro. Hän astuu esiin erinomaisen vaikuttavasti kuin mikä vanha, kokenut näyttelijä; alhaiset sävelet eivät soineet oikein selvinä. Nti Ingman oli ensi näytöksessä ensimäinen Yön neitoja ja lauloi sitten Yön kuningattaren osan – menestyen hyvin kumpaisenakin. Pesonen on kelpo ja oiva suomalainen Papageno, jonka luulee kohdanneensa joissakin talonpoikaishäissä kaikkien ilona ja riemuna. Nti Wikström yllätti laulamalla Papagenon osan nuhteettomasti ja varmasti. Orkesteria johti nytkin Martin Wegelius."

Toisia loistavampi ilta oli jälleen nti Synnerbergin hyväksi annettu näytäntö 17 p., jossa esitettiin kohtauksia Faustista, Lucreziasta ja Taikahuilusta. Yhtä hyvin kuin pilettien loppuunmyynti ilmaisivat myrskyiset suosionosotukset, kuinka laulajatar oli herättänyt yleisön myötätuntoa. Korkeimmilleen myrsky nousi nti Synnerbergin laulettua aarian Glinkan oopperasta Henki tsaarin edestä ja Voi äiti parka ja raukka, jotka kumpikin toistettiin. Kukkavihkoja, suuria ja pieniä, satamalla satoi näyttämölle ja niitä seurasi täkäläisen venäläisen yleisön antama kukkakori ja sen ohella hohtokivillä koristettu kultainen rannerengas.¹²⁸ – Kun sitte välillä 20/10 Taikahuilu oli esitetty, tuli nti Synnerbergin jäähyväisnäytäntö: Lucrezia Borgia. Nytkin huone oli aivan täysi ja innoissaan, ja laulajatar yhä uudistettujen kunnianosotusten esineenä. Tälläkin kertaa hän sai kalliita lahjoja, nimittäin kaksi hohtokivisormusta, toisen venäläisiltä ihailijoilta ja toisen rva Karamsinilta. Kaarlo ja Emilie Bergbom antoivat ihanan ruusukimpun, jonka nauhoihin oli painettu: "Muista meitä rakkaudella."

Paitse nti Synnerbergille oli nti Laguksellekin lähtöaika tullut. Hän oli näet päättänyt matkustaa Milanoon jatkaakseen opintojaan ja esiintyi nyt enää vain kaksi kertaa, 27/10 ja 29/10, jolloin illan ohjelmaksi oli yhdistetty kohtauksia oopperoista Noita-ampuja ja Tsaari työmiehenä sekä Laululintunen, tuo vanha pikku laulukappale. Kumpanakin iltana yleisö sydämellisesti ilmaisi tunteitaan rakastettavaa laulajatarta kohtaan, joka niin uskollisesti oli palvellut oopperaa ja ilahuttavan taiteellisesti suorittanut mitä vaikeimpia tehtäviä. Paitse kukkavihkoilla teatterissa tervehdittiin häntä myöhemmin serenaadilla. – Laulajatar antoi vielä lähtökonsertin 2/11.

Niinkuin edellisestä näkyy, oli Alma Fohström, jonka tähden ooppera jo syyskuulla oli pantu alkuun, tähän saakka ollut esiintymättä. Syynä siihen oli pääasiassa nti Synnerbergin vierailu, mutta arvattavasti sekin että laulajatar yhä edelleen mielellään nautti lepoa. Ennen kun hän vihdoin 31/10 ensi kerran esiintyi Arkadiassa, oli hän 12/10 antanut loistavat laulajaiset yliopiston juhlasalissa ja myöskin 25/10 Ruotsalaisessa teatterissa näytösten välillä laulanut kaksi aariaa (Dinorahsta ja Rigolettosta). – Lukuisa ja innostunut oli yleisö jälleen tervehtiessään laulajatarta Margaretana. Kukkakimput ja esiinhuudot tulkitsivat iloa, kun ei ainoastaan huomattu että nti Fohström oli mitä parhaimmissa voimissa, vaan myöskin nähtiin kuinka hän oli suuresti edistynyt. Juveliaarian, jota ulkomaan suuremmilla näyttämöillä pidetään oikeana yleisön valloittamiskeinona, nti Fohström lauloi mitä hienoimmin, ilman tahallisuuden merkkiäkään – juuri siten nousten mahdollisen korkealle taiteellisuudessa. Suora yllätys yleisölle oli Valentinina nähdä ja kuulla etevää soittoniekkaa Jaromir Hrimalya, joka ansiokkaasti suoriutui tehtävästään. Siebelinä taasen astui näyttämölle monen ajan päästä rva Aura Thuring, joka entiseen tapaansa osasi miellyttää kuulijoita. – Näytäntö uudistettiin 3/11, ja oli silloin jonkunlainen riemujuhla, sillä sinä iltana Gounodin Faust esitettiin viidennenkymmenennen kerran. Navrátil, joka oli myötävaikuttanut kaikissa näytännöissä, ja nti Wikström, joka 49 kertaa oli esittänyt Marthan osan, saivat edellinen laakeriseppeleen ja jälkimäinen komean kukkavihkon. Myöskin orkesterinjohtaja Faltin ja Bergbom huudettiin esiin, puhumatta nti Fohströmiä tarkoittavista kunnianosotuksista.

Faustia seurasi Lucia, jossa Alma Fohström esiintyi peräkkäin kolme kertaa (7, 10 ja 13 p.). Hänen esityksensä tässäkin oopperassa oli merkillisesti edistynyt maaliskuunnäytäntöihin verraten, laulajatar kun nyt laulutekniikka vallassaan antautui taiteilijainnostuksensa johdettavaksi. Yleisön ihastus oli sekin vain kiihtymässä. "Nuori laulajatar", sanotaan toisen näytännön jälkeen, "näytti olevan aivan suunniltaan esiin- ja hyvähuudoista, joista ei tahtonut loppua tullakaan." Achté lauloi loordi Ashtonin osan.

– "Oopperalla on tänä syksynä ollut hyvät tulot. Kun meillä on Alma Fohström, niin 'ei ole hätää eikä surua'. Hänellä on mahtava vetovoima yleisöön nähden ja syystäkin: hän on suuri ja todellinen taiteilijatar. Hänen edistyksensä keväälliseen verrattuna on erinomainen; huolimatta lyhyestä taiteilijaurastaan hän on jo ennättänyt saavuttaa taiteellisen varmuuden ja ylemmyyden, jotka ovat ihmeteltäviä. Hän antaa eheän ja täyden kuvan esitettävästään henkilöstä eikä ainoakaan epäkaunis liikunto, kasvojenele taikka sävel – ei edes sattumalta – häiritse kokonaisvaikutusta. Minä ihailen häntä suuresti. Kun hän esiintyy, on meillä aina paljo väkeä – miltei aivan täysi huone. Synnerbergin lyhyt täälläolo teki että hänkin antoi täysiä huoneita, vaikkei hänestä oikeastaan pidetty. Hänen etevää ääntänsä täytyi kuitenkin jokaisen ihailla. Lagus matkusti muutamia päiviä sitten, mutta Ingman viipynee vielä jonkun ajan. Nti Wecksell on kotona ja luultavasti hän on taipuvainen esiintymään meillä. Torstaina alkaa Emmy Achté Lucreziana; sen jälkeen hän esiintyy Valentinena Hugenoteissa. Ensi viikolla annetaan Linda di Chamounix. Ooppera itse ei ole oikein omansa herättämään suosiota, mutta Lindan osa on pääasia ja kun Alma Fohström on Lindana, niin kyllä se menestyy. Holm on yhä vielä sairas ja voit kyllä käsittää, kuinka vaikea meidän on järjestää ohjelmisto ilman häntä. Onneksi hän nyt on toipumaisillaan, mutta vuodenaika on erittäin epäsuotuisa parantuville. – Puheosasto alkaa tänään Haminassa, näyttelee siellä 12 tai 15 p: vään jouluk. ja tulee sitte luultavasti Turkuun. Tammikuun 15 p. toivon että päätämme oopperan ja silloin on puheosaston vuoro esiintyä täällä. Turunmatka on vielä lopullisesti päättämättä, jonka tähden on paras ettet vastaiseksi puhu asiasta. Nyt on meidän hyvin vaikea tulla toimeen sentähden että Vilho on niin huono, että hänen on täytynyt ottaa virkavapautta levähtääkseen. Lundahl on täällä sairaalassa sangen huonona ja Aalberg on yhä edelleen Dresdenissä: voit ymmärtää kuinka näin ollen on vaikea saada kokoon ohjelmistoa. Lundahlin tila on kovin, kovin huono; en usko hänestä enää tervettä tulevan. – Kaikki täällä voimme jotenkin hyvin, toisin sanoen niin hyvin kuin mahdollista on tässä levottomuudessa, joka hetki harmien ja kielittelyjen ahdistamana. – Kaarlo ja minä olemme täyshoidossa tädin [tohtorin rva Sanmarkin] ja Augustan luona, ja huoneemme ovat erotetut ainoastaan pienen oven kautta eteisessä." – Emme erehtyne, jos oletamme Emilien viittauksellaan kielittelyihin y.m. muun muassa tarkoittaneen niitä ikävyyksiä, jotka tänäkin oopperan viime aikana syntyivät toisen teatterin ylläpitämän kilpailun johdosta. Kaikki "valtit" olivat kyllä suomalaisella puolella, mutta juuri se kiihottikin vastustajia. – Mitä sanoakaan esim. seuraavasta tapahtumasta, joka mainittakoon sentähden että H. D. veti sen julkisuuteen. Samana päivänä kun nti Fohström lauloi näytösten välillä Ruotsalaisessa teatterissa, hän sai nimettömän kirjeen, jossa ilmoitettiin, että "kauhea komplotti (salajuoni)" oli viritetty häntä vastaan ja kovasti varotettiin häntä laulamasta Ruotsalaisessa teatterissa. Uskaltamatta suoraan syyttää suomenmielisiä häpeällisestä uhkauksesta, ei kuitenkaan viittauksia vältetty. Suomalaisella taholla katsottiin varmaksi asiaksi, että kirje oli salakavala hanke, jonka tarkoitus oli joko ainoastaan heittää kunnialle käypä syytös suomalaista puoluetta vastaan taikka vierottaa laulajatar siitä näyttämöstä, jolla hän tähän saakka yksinomaan oli laulanut. Miten lieneekään, kehno yritys ei onnistunut. Nti Fohström pysyi uskollisena Suomalaiselle teatterille, vielä sittenkin kun hänelle toiselta taholta tehtiin meidän oloissamme aivan kuulumattomia palkkatarjouksia. Useita viikkoja jatkettiin houkuttelemista ja toinen lähettiläs toisensa perästä, kumpaakin sukupuolta, kävi laulajattaren kodissa, siksi kunnes hän joulukuun alussa antoi lopullisen kieltävän vastauksen.¹²⁹ Samallaisten houkuttelujen esineeksi tuli nti Lagermarckkin, kun hän joulukuulla oli ensi kerran laulanut Suomalaisessa teatterissa ja niin ennen ja myöhemmin vuorostaan kaikki etevimmät kyvyt. Jokaisen vastaus oli kuitenkin sama, nimittäin kieltävä. Ainoastaan jos "fusiooni", se on jos sovinnollinen yhteistoimi olisi syntynyt, olisi näihin tarjouksiin myöntämällä vastattu.

Lisäksi mainittakoon, että ruotsalaiset lehdet tälläkin ajalla pitkät kuurot kannattivat suomalaista oopperaa – vaitiololla. Hufvudstadsbladetkin, joka ennen Nervanderin aikana oli suopeasti seurannut suomalaisen näyttämötaiteen kehitystä, oli aikoja sitten muuttanut kantansa. Juuri nyt puheena olevana aikana tapahtui esim. että kun lehtori H. Paul oli kirjoittanut hyvin kiittävän arvostelun oopperasta ja sen laulajattarista, toimitus ei painattanut sitä lehteen. Tämä taasen pahotti arvostelijaa ja siitä seurasi, että Hufvudstadsbladetissa ei kokonaiseen kuukauteen puhuttu mitään oopperanäytännöistä. – Pitkän ajan päästä saatiin jälleen toivottaa rva Emmy Achtékin tervetulleeksi näyttämölle. Se tapahtui Lucrezia Borgiassa 14/11. Entiseen tapaansa hän, hyvällä laulutuulella ollen, tarmokkaasti ja ylen vaikuttavasti – joskin ylipäätään maltillisemmin – esitti Lucrezian osan. Maffio Orsinina esiintyi nyt nti Braxén. – Sama näytäntö uudistettiin vielä kerran 17/11. Näitäkin näytäntöjä johti orkesterin päällikkönä, "enentyväliä varmuudella", Martin Wegelius.

Donizettin ooppera Linda di Chamounix, jota kauvan oli odotettu, oli nyt valmis ja esitettiin ensi kerran 21/11: Alma Fohström – Linda, Pesonen – Boisfleuryn markiisi, Navrátil – kreivi Carlo de Sirval, Hahl – pastori, Himberg – Antonio, nti Braxén – Pierotto ja nti Wikström – Magdalena. Huone oli täysi, ja ihastuttava päähenkilö valloitti sen täydellisesti. Ansiokkaasti esittivät myöskin Navrátil ja Hahl osansa, jota paitse Pesosen huumori enensi hilpeää tunnelmaa. Köörit menivät oivallisesti, ja Martin Wegelius hoiti kunnialla tehtäväänsä. – Sama ooppera annettiin kuusi kertaa peräkkäin – kuudennen kerran 8/12. Kolmannen illan jälkeen merkki * Morgonbladetissa julkaisi laajahkon arvostelun, josta teemme seuraavan otteen:

– "Olemme todella hämmästyneet siitä varmuudesta ja hienoudesta, millä nti Fohström kuvaa toiselta puolen viattoman, lempivän savoijilaistytön iloista, herttaista luonteenlaatua ja toiselta puolen vähän kehittyneemmän naisen itsetietoista menettelyä, kun tungetteleva markiisi ahdistaa häntä halpamaisella kohteliaisuudellaan. Mainitsemme muun muassa kohtaukset kreivi de Sirvalin kanssa 1:ssä ja 2: ssa näytöksessä, edelleen kohtauksen, jossa Linda saa tietää Carlon suhteesta jalosukuiseen naiseen, sitä seuraavan lyhyen mielenhäiriökohtauksen ja siitä selkeneminen viime näytöksessä – kaikki nämä ovat esityksen loistokohtia ja tulkitaan merkillisellä totuudella ja luontevuudella. Laulu virtaa niin helposti, paikottain erittäin loistavat juoksutukset käyvät niin sujuvasti ja näyttävät olevan laulajattarelle niin kevyttä, että se mitä niissä joskus tuntuu vähemmän luonnolliselta miltei kokonaan korjaantuu."

Lindan viidennestä näytännöstä alkaen tuotti esitykseen uutta viehätystä nti Mathilda Lagermarck, joka silloin Pierottona ensi kerran esiintyi näyttämöllä. Nuori laulajatar niitti runsaasti suosiota, huudettiin useat kerrat esiin sekä esiripun ylhäällä ollessa että näytösten lopussa ja sai vastaanottaa kauniin kukkavihkon: "Neiti Mathilda Lagermarckille 3/12 1878, Suomalaisen teatterin johtokunnalta." Ei ainoastaan heleä, sympaattinen ääni, vaan myöskin lämmin, sydämellinen esitys sekä teeskentelemättömän yksinkertainen ja sulokas, joskin vielä vähän tottumaton näytteleminen tekivät mitä parhaimman vaikutuksen, ja jokainen sai iloisen vakaumuksen siitä että nti Lagermarck suuresti oli hyötynyt viimeisestä opintomatkastaan ulkomaille ja että hän on varsin lupaava kyky laulunäyttämöllemme.

Kun Linda oli esitetty kuusi kertaa, palasi 11/12 näyttämölle Meyerbeerin suuremmoinen ooppera Hugenotit, rva Achté Valentinena. Hahlin äkkinäisen sairastumisen tähden ei kuitenkaan voitu oopperasta antaa muuta kuin 2:n ja 4:s näytös, jonka lisäksi esitettiin Lucian 2:n ja 3:s. Nti Fohström sähkötti yleisöä Luciana, mutta samoin teki rva Achtékin Valentinena. Jälkimäisestä on muistiinpantuna, että hänet huudettiin esiin 15 kertaa, joka oli paljo tänä innostuksenkin aikana. – Innoissaan eräs talonpoika toisella rivillä kääri kaksi viidenmarkan seteliä markanrahan ympärille ja heitti mytyn – kiitollisuuden osotteena – näyttämölle; sinne se kuitenkaan ei pudonnut, vaan orkesteriin ja siellä se – katosi! Luultavasti joku köyhä soittoniekka arveli, että lähetys oli aiottu hänelle, eikä häntä sovi siitä moittia, koska osote oli epäselvä. – Täydellisenä meni Hugenotit kaksi kertaa, 15/12 ja 18/12. Sivurooleissa olivat uusia nti Lagermarck paashina ja J. E. Cajanus S: t Bris'in osassa. Rva Achté sai arvostelulta yhtä ehdottoman tunnustuksen kuin ennenkin, eikä ihme, sillä sekä musikaaliselta että draamalliselta kannalta katsoen oli rooli, niinkuin ennestään tiedämme, hänelle mitä sopivin. Erittäin häntä kiitettiin hillitystä esityksestä 4: nnessä näytöksessä sekä lämmöstä ja sydämellisyydestä niissä kohdin missä se tarpeen oli. Nti Lagermarck teki paashin viehättäväksi, vähän keikailevaksi ja hemmotelluksi, niinkuin saattaa ajatella kuningattaren suosikin olleenkin, ja Cajanus täytti kyllä ansiokkaasti osansa, laulaen reippaasti ja osaksi tuntehikkaastikin, mutta näytellen tottumattomasti.

Sen jälkeen Linda meni vielä kaksi kertaa, 20/12 ja 22/12. Ja esiintyi nyt Bruno Holm, pitkän tautinsa jälkeen, Antoniona. Hän oli oivallinen Lindan vanhana isänä, ja oopperan esitys oli nyt ylipäätään niin taiteellisen etevä, että sen täytyi tyydyttää korkeitakin vaatimuksia. – Viimemainitun näytännön jälkeen kokoontuivat lauluosaston jäsenet Arkadian lämpiöön hupaiseen joulunviettoon, jonka ohjelmaan kuului joulukuusi, joulupaisti ja joululahjoja, joista viimeisistä toinen oli toistaan hullunkurisempi, sekä laulua ja tanssia. Iloinen, tuttavallinen yhdessäolo kesti myöhäiseen yöhön ja jätti jälkeensä herttaisia muistoja. – Toisena joulupäivänä oopperataiteilijat yliopiston juhlasalissa antoivat konsertin täydelle huoneelle; mutta oopperanäytäntöjä ei ollut ennen vuoden loppua useampia kuin yksi: Lucia 29/12.

* * * * *

Puheosasto vietti joulunsa Turussa ja antoi siellä ensimäisen näytännön toisena joulupäivänä. Silloin näyteltiin Sirkka, ja sanotaan Leinon Landryna osottaneen "tunnetta ja henkeä". Toinen näytäntö, Laululintunen ja Parisin veitikka, oli 29/12. Edellisen johdosta sai nti Hacklin paljon kiitosta: hän oli edistynyt, nuorekkaan raikas ääni helkkyi kirkkaasti, esityksessä oli lämmintä eloisuutta ja yleisö näytti hämmästyvän tavatessaan puhenäyttämöllä niin hyvän laulukyvyn. "Parisilaisen pojan rooli", Nervander lausui arvostellessaan jälkimäisen kappaleen esitystä, "oli oikeastaan vieras nti Avellanille, mutta hän oli älykkäästi käsittänyt tehtävänsä ja suoritti sen reippaasti" ja palkittiin hänet vilkkailla suosionosotuksilla. Nti Stenberg, joka ylipäätään hyvin esittää vanhempia naisrooleja, näytteli lämpimästi ja huolellisesti rva Meunieriä; niinikään oli Leinon esitys kenraalista ansiokas ja nti Hacklin Elisenä suloinen ja teeskentelemätön.

Uudenvuoden päivänä meni Daniel Hjort. Sitä seurasi ankara, mutta epäilemättä oikeutettu arvostelu. Nervanderista ei Vilhon taiteilijaominaisuudet ollenkaan soveltuneet semmoiseen tehtävään kuin Daniel Hjort oli, eivätkä muutkaan, huolimatta yksityisistä onnellisista puolista, saaneet tyydyttävää aikaan. Että vaikutus oli näin epäedullinen, tuli nähtävästi siitä että kiertomatkoilla ei tarkka silmä ollut valvomassa työtä, ei yksityiskohtia eikä yhteisnäyttelemistä. Tämä huomautus viittasi siis sekin teatterin toimitavan muutoksen tarpeellisuuteen – josta jo ennen on puhuttu. Sitä vastoin annettiin Jeppe Niilonpojasta (6/1) ehdoton tunnustus: se oli luettava parhaaseen mitä suomalainen näyttämö tarjoo. Rosvot näyteltiin 9/1 nti Avellanin hyväksi. Tässäkin draamassa huomasi Nervander ainoastaan yksityisiä hyviä kohtia. Siten oli Leino paikottain erittäin hyvä vanhana Moorina, Vilhon Frans oli vakavasti tutkittu, mutta näyttelijän voimat pettivät, Böök oli todenperäinen ja sydäntäkouristava, kun hän sai veljen petollisen kirjeen ja nti Avellan osotti tavallista älykkäisyyttä tehtävänsä käsittämisessä, mutta hän näytteli oivallisesti vain kohtauksissa Fransin kanssa, joissa voima on paikallaan, ollen kylmähkö vanhuksen kanssa puhuessa, sillä "hellä ja lempeä ei ole oikein hänen esitettävissään".

Tammikuun keskivaiheilla Ida Aalberg palasi seurueeseen. Jo joulukuulla, jolloin puheosaston oli lähteminen Turkuun, kehotettiin häntä palaamaan, sillä kun sovittu oli että nti Avellan uudenvuoden alussa saisi matkustaa Parisiin ja Lundahl yhä edelleen oli työhön kykenemätön, oli hän tarpeen ohjelmiston ylläpitämiseksi. Tämä tietysti ei ollut enemmän nti Aalbergin kuin rva Seebachin mieleen, sillä oppiaika oli ollut liian lyhyt toivottujen tulosten saavuttamiseksi; mutta ei kumpanenkaan vastustanut kotimatkaa, kun Helsingistä luvattiin, että nti Aalberg pian saisi palata jatkaakseen opintojaan. Toinen asia oli että näyttelijätär ei sittenkään kohta voinut kehotusta noudattaa. Hän oli näet – enimmäkseen kokemattomuutensa ja arkuutensa vuoksi – joutunut melkoiseen ahdinkoon ja kärsinyt puutettakin ulkomailla. Omia varoja hänellä ei ollut ja pahaksi onneksi oli hänen isänsäkin sairastunut. Tämä kaikki täytyi hänen nyt ilmoittaa nti Bergbomille ja vasta sen kautta rahaa saatuaan hän pääsi lähtemään. – Kun 15/1 oli muun muassa annettu Sotavanhuksen joulu (Z. Topeliuksen edellisenä päivänä sattuneen syntymänmuiston johdosta) ja Lea (nti Avellan saa lämpimät kiitokset pääosasta ja Leino ja Axel Ahlberg tunnustuksen, edellinen Joaksestaan, jälkimäinen Aramistaan) ja 16/1 Marianne, seurasi Kavaluus ja rakkaus, jossa Ida Aalberg esiintyi ensi kerran Louisena – ulkomailla tutkimassaan roolissa. Nervanderin arvostelu tästä näytännöstä oli hyvin edullinen – se tuotti kunniaa seurueelle. Ida Aalberg vastaanotettiin mitä sydämellisimmillä kättentaputuksilla ja hänen esityksensä näytti, että "rikaslahjaisella taiteilijattarella oli ollut nerokas esikuva, joka oli opettanut hänet luomaan katseensa syvästi ja voimakkaasti runouden syvyyksiin", ja sydäntäkouristavan roolin tulkitseminen vaikutti kauneudellaan ja innostuksellaan jokaiseen katsojaan.