Kitabı oku: «Lakiasia: Näytelmä kolmessa näytöksessä»

Kaarle Karikko

Lakiasia: Näytelmä kolmessa näytöksessä

Julkaisija – Good Press, 2021

goodpress@okpublishing.info

EAN 4064066349509

Sisällysluettelo

ENSIMÄINEN NÄYTÖS.

TOINEN NÄYTÖS

KOLMAS NÄYTÖS

Kirj.

Kario

Arvi A. Karisto, Hämeenlinna

1911.

HENKILÖT:

ILMOLA, tuomarin kirjuri.

VINKKA, torppari, kantaja.

KELA, torppari, vastaaja asiassa.

MARI, käräjäherrain passari.

HUTJA, itsellinen, todistaja.

TUOMARI ja lautamiehet.

ENSIMÄINEN NÄYTÖS.

Sisällysluettelo

ILMOLA (Käräjäpaikalla oleva asianajaja katselee papereitaan pöytänsä ääressä): Mitenkäs hiton lailla se onkaan tuon Vinkan asian laita. Sehän tulee jo tänään esiin. Enkä minä oikein oivaltanut miten hän sitä toimittaa tohlasi. Eihän ne onnettomat osaa asiataan selittää niin, että siitä oikeata tolkkua saisi. Kylläpä sitten! Olisipa se jo jotakin... Mutta annas olla — eiköhän se jo ole itsekin täällä. Otanpa asiasta selon. (Menee sivuovelle ja huutaa.) Mari, oletkos siellä?

MARI (Mari tulee ja huudahtaa.): No mitä sitten sihtieri on vailla?

ILMOLA: Menes tietämään tuolta tuvan puolelta, onko Vinkka-nimistä miestä siellä. Käskisit hänet tulemaan tänne.

MARI: Kyllä! Ja minä tunnen hänen varsin hyvin.

ILMOLA: Sen parempi. Joudu nyt!

(Pian tulee Vinkka ja kumartaa syvään.)

ILMOLA: Hyvä että olet jo täällä. Se asia tulee esiin ehkä piankin. — Mutta minä en saanut oikeata käsitystä siitä sinun selityksestäsi viimen. Kuinka se juuri on? Kerroppa se vielä, että minä saisin sen oikein tietooni. Ja puhu suoraan, kyllä minäkin siihen sitte koukkuja osaan kovertaa jos niitä tarvitaan.

VINKKA (Pyyhkii nenäänsä nuttunsa hihaan): No tuota noin, se asia on semmoinen, että kun minä ajoin viime talvena sen Kelan halkoja pappilaan, on siitä palkkani saamatta. Sitä häneltä vaadin ja olisin mielestäni saapakin, sillä työmies on palkkansa ansainnut... nähkääs hyvä herra sihtieri.

ILMOLA: Niinpä niinkin, mutta mitä halkoja ne sitte olivat ja miten paljon niitä oli?

VINKKA: Ne olivat pappilaan meneviä "taksvärkki"-halkoja ja minä ajoin niitä hänen kanssaan viisi päivää.

ILMOLA: Mutta mitäs ovat ne "taksvärkki"-halot? "Taksvärkki" on ruma sana, eikä se ole edes suomenkieltäkään.

VINKKA: Eihän me maamoukat tiedetä mitä kieltä se on ja mitenkä hiton rumaa se on; — mutta eiköhän sihtieri ole kuullut puhuttavan, että torppari tekee taloon taksvärkkiä, silloin kun se on työllään maksamassa taloon veroaan. Niinpä oli Kelankin vedettävä verostaan pappilaan halkoja monta kymmentä syltä. — Ja kaikkiahan sinne pappilaankin pitää ihmisten raahata.

ILMOLA: Mutta milläs ehdolla sinä läksit niitä ajamaan? Lupasiko se Kela siitä sinulle mitä?

VINKKA: Eihän siinä niin vissiä määrää ollut, mutta se oli kuitenkin semmoinen meininki, että hän siitä maksaa. Kuinkas muuten. Kaikkihan työstään palkan tarvitsee. Senhän kyllä tiedätte herra sihtieri paremmin kuin minä.

ILMOLA: Aivan niin; mutta onko hän sitte jälestäpäin luvannut sinulle mitään sovinnolla?

VINKKA: Kyllä hän; mutta mitäs niistä lupauksista sitten on — kun hän on semmoinen mies. Voi, voi! etten te herra sihtieri usko minkälainen vempele se Kela oikeastaan on. Toisenkerran hän tarjoaa kahdenkesken ollessamme vähän sovinnoita ja toisenkerran taas muiden läsnäollessa hän puhua pullikoi, että: mennään vain käräjille, minun on vastaajana hyvä riidellä — en tarvitse kuluttaa mitään, mutta sinä viet rahasi herrain taskuun.

ILMOLA: Kaippa siinä veitikkata on. Sehän on sitä rikkiviisautta. — Mutta onkos sinulla sitte todistajia jos niitä tarvitaan täällä?

VINKKA: Onhan täällä tuo Hutja-Nesto; mutta tokko niitä paljon tarvitaankaan, koska hän tunnustaa itsekin minun ajaneeni halkoja hänen kanssaan.

ILMOLA: Mutta jos hän kieltää sen oikeudessa, niin mitäs sitte?

VINKKA: Tokko sen kielto paljon auttaa, kun te herra sihtieri käytte tätä asiata ajamaan?

ILMOLA: Toteennäyttöä siinä silti vaaditaan.

VINKKA: Mutta eikös sitten oikeus usko herra sihtierin sanaa yhtähyvin kuin vierasmiehenkin, koska se on kerran hyväksynyt teidät asianajotoimeen. Tokkos siihen virkaan pääseekään muut kuin niin arvomiehet, että niiden sana uskotaan oikeudessa ilman monia todistajia?

ILMOLA (Tuskaisesti): Voi raukat teidän tollotustanne. Eihän laki sitä myönnä, että asiamiestä yksistään uskotaan, vaikkapa hän sitten olisi itse kuvernööri.

VINKKA (Hämillään): Anteeksi herra sihtieri! Minä olen niin yksinkertainen, etten ymmärrä niitä asioita. Mutta kun minulla on kumminkin yksi todistaja, eikä Kela sano ajavansa valeeksikaan halkojen ajoa, niin eihän siinä hullummasti käynekään?

ILMOLA: Ehkäpä ei! — Ja jos maksat minulle tyydyttävän palkan, niin ajan sen asian hyvään voittoon.

VINKKA: Se on tietty... ja kylläpähän sihtierillä siihen taitoa on...

ILMOLA: Tietysti enempi kun jollakulla räkänenällä. — Muutoin riippuu asianajo palkan tuloksesta. Kun sen saa hyvän niin asiakin menee sitä paremmin.

VINKKA: Oikean palkan olen minä maksava; ja kukapa ilkeneisi tyhjällä pyytääkään — niin tyyristä työtä kun se kuuluu olevankin se asianajajan ammatti. — Minä annan nyt jo etukäteen yhden kympin tässä vähistäkin varoistani. (Ottaa kukkaronsa esille.)

ILMOLA: Anna olla nyt siellä — kylläpähän sitte saadaan; enkä minä sinun kanssasi siinä sentään satoihin menekään, kun tämä on niin pieni asia ja sinä olet köyhä mies. — Mutta kuules! Eiköhän se Kela olekin jo täällä ja eiköhän se tulisi tänne meidän puheillemme? Minä koittaisin häntä puhutella, koska hän on niin rikkiviisas.