Kitabı oku: «Tuuli ja tähkä ynnä muita runoja»
Uuno Kailas
Tuuli ja tähkä ynnä muita runoja
Julkaisija – Good Press, 2021
EAN 4064066340438
Sisällysluettelo
PROLOGI
I
KEVÄT.
KESKIKESÄLLÄ.
VANHA MYLLY.
ILLAN KANSSA KAHDENKESKEN.
NUORI HJALMAR.
HELLETTÄ.
AH, ANTEEKS ANNA.
KUMPI?
RUUSUJEN ALLA JUHANNUKSENA…
II.
PUISTOSTA.
KEHTOLAULU.
SYYSHUOKAUS.
MIDAS-SYDÄN.
PEIKON LAHJA.
TUSKAN YÖ.
YKSIN.
RESIGNAATIO.
III.
RIKAS LATSAREUS.
NELJÄS ULOTTUVUUS.
KELLO.
NARRI.
MIKÄ MILLOINKIN.
ERÄS ANALYYSI.
IHMISAIVOITUKSEN TIET.
FUTURISTINEN ILTA-AARIA.
KÄSI.
IV.
VUOREN VANHUS.
PÄÄSIÄISYÖ.
TUULI JA TÄHKÄ.
NIIN MONI HEISTÄ
SYDÄMET.
MUISTIKIRJAAN.
NUOREMMALLENI.
PIENI SANA.
ONNI.
FINAALI
PROLOGI
Sisällysluettelo
Aavistuksien linnut lentää sielussa levottomasti. Jaksatko purtesi perille soutaa elämän sieluun asti?
Sydämen tulinen rauta on tuotu elämän alasimelle. Kuinkahan kohtalo, sydänten seppä, tilinsä tekee ja kelle?
I
Sisällysluettelo
KAIPAUS.
Tän' iltana ken mulle soittelis, kun aurinko on painumassa mereen. Ah, aavain rauhan sanomattoman ken sävelissä valais kuumaan vereen.
Tän' iltana ken mulle soittelis, kun tuuli yöksi nukkuu kaislanpäihin. Niin olen sairas. Sydän ikävöi nyt pilvien ja iltaruskon häihin.
Tän' iltana ken mulle soittelis ja laulais mulle laulun ikävästä. Oi, että kimmeltävin siivin vois kuin muuttolintu lentää elämästä!
KEVÄT.
Sisällysluettelo
Tänään syntyi kevät.
Meri suuteli rantansa jäättömiksi. Lokit ovat siipensä pesseet kaukaisten karien keskellä. Taivaan telttakatto oli vielä eilen harmaa. Joku on vetäissyt sinistä verkaa sijaan. Lounatuuli on oppinut puhumaan ja tuo viestejä ihmiselle.
Repäise auki mielesi akkunat, joihin pahantuulen hämähäkki talvisaikaan kutoi verkkojaan. Päästä kaipauksen häkkilintu valloilleen ja anna sen kisailla kaukaisten karien keskellä lokkiparven parissa.
Anna sen lentää levottomin siivin, kurkien keralla kauas kattojen yli jonnekin, toiseen maailmaan, vainioille, jotka odottavat, korpeen, jossa elämä herää. Lähetä tunteesi kultakiharaiset lapset tervehtimään kevättä, joka tänään syntyi luonnon sydämessä, auringon säteissä ja ihmisessä.
KESKIKESÄLLÄ.
Sisällysluettelo
Tähän on ihana oikaista.
Kallion kämmenelle.
Alastomana.
Uimasta päästyä juuri.
Otsalla vielä
märkien hiusten liuta.
Tässä on kesä.
Vieressä, yllä ja eessä.
Neilikan terissä telmien.
Mansikan punassa posket.
Ilojaan ilmoille huutaen
lauluna rantarastaan.
Kurotat kätesi vain
ja kas—se on kesää täynnä!
Tässä on ihana olla.
Kesäkiireitä katsella muurahaisten.
Tämä on onnea, tämä.
Katsella.
Aatoksitta.
Taivas telttana yllä
niinkuin sininen silkki.
Katossa huikean kiiltävä kultaraha.
On nyt nahka jo kypsä, on totta maarin. jo, jopa onkin oikea Luojan leivinuuni kallio tämä.
