Kitabı oku: «Suomalaisen teatterin historia II», sayfa 12

(14/1) [Kaarlo oli nähtävästi kylpyvieraitten puolesta pyytänyt tietoja, oliko Helsingissä saatavana taulumaalausta, joka sopisi kunnialahjaksi kylpylaitoksen lääkärille tri J. J. Björksténille ja sen johdosta Emilie luettelee ja kuvaa useita semmoisia]. – Kalliolta sähkösanoma: "Perjantaina 455, eilen vain 433; suuri huvimatka Raaheen lienee vaikuttanut. Suuria kappaleita vaaditaan." Siis ei yhtä hyvin kuin ensi kerralla.

(Lappeenranta 13/7) Rakas sisareni! Kuinka ikävä onkaan tuo Tallgrenin asia! Päivä päivältä on minusta oopperan olemassaolo epätietoisempi, sillä ei se seiso vankalla pohjalla. Hänen täytyy kuin täytyykin laulaa Maffio Orsini syksyllä, tahtokoon tai ei; sillä kun hän lupasi tulla, luotimme siihen niin varmasti, että olisi petosta, jos hän kokonaan olisi tulematta. – Proosaksi on vain Hamlet käännetty [tanskankielellä nimittäin], eikä koko Shakespeare. Ehdotukseni suomentaa se suorasanaisesti on siten korjattava, että ylhäistunnelmalliset kohdat, esim. monoloogit, Ofelian kuolema, haamun kertomus y.m. käännetään runomittaan, mutta kuitenkin vapaasti, niin että ennen kaikkea selvyyttä pidetään silmällä. – Tuokko ei kaipaa käännöstyötä, sillä hänellä on Domino noir. – Kirjoita, armas siskoni, Hilma Zinkille, että hän tulee Helsinkiin noin 10 p. elok. – Sähkötä myös Hrimalylle ja kysy, miksei Trochlil ole allekirjoittanut välikirjaa?

Minä säälin sinua äärettömästi kaikkien toimien tähden, jotka lykkään päällesi, mutta täältäpäin voin niin vähän tehdä. En ole ollut yhtä terve kuin alussa. – Tohtorin arvelun mukaan on tilani kuitenkin normaali eikä anna aihetta valitukseen. Mutta se ikävä! Sotilailla Rykmentin tyttäressä tulee mielestäni olla lakkeja. Kypärejä olemme käyttäneet niin usein, että ne lopulta tulevat perinnäisiksi. – Ystäväsi ja veljesi Kaarlo.

(14/7) Saithan kirjeeni tauluista – savolaista maisemaa ei ole. Hyvä jos saisin varman vastauksen huomenna, sillä mielelläni lähtisin Augustan luokse. Olen pyytänyt Ossianilta lainaksi 1,000 markkaa. – Rva Aspegrenkin tarvitsee välttämättömästi rahaa. – Tenorikysymys on huonolla kannalla. Varhain aamulla sähkötin Hrimalylle ja pari tuntia sen jälkeen tuli Niemann kirjeen kanssa, jonka oli saanut häneltä. Hän on erittäin ihastunut Trochliliin, jolla on hyvin korkea, kaunis ääni, musikaalinen esitystapa, laulaa lehdestä y.m. erinomaisia ansiopuolia, mutta se suuri vika – että hän luultavasti ei saa passia sentähden että hän vielä on "kontraktpflichtig", sanoo Hrimaly. Hän kysyy etkö sinä voisi hankkia Trochlilille jotain passia taikka jonkunlaista lupaa tulla ilman passia, mutta se kai ei ole mahdollista eikä semmoista voi millekään virkakunnalle ehdottaakaan. Kaikeksi onnettomuudeksi Hrimaly on Karlsbadissa, eikä hän siis ole saanut sähkösanomaani eikä vakuutettua kirjettänikään. Noin 20 p. heinäk. hän kuitenkin palaa Pragiin. Minä istuin kohta kirjoittamaan Karlsbadiin ja kysyin, kuinka asia soveliaimmin on järjestettävä ja pyysin vastausta sähköteitse. – Hän tarjoaa veljensä orkesterin johtajaksi taikka harjottajaksi (repetitor); veli on Pilsenissä ja tulisi mielellään tänne; sitä paitse hän soittaa viulua, niin että häntä voisi käyttää orkesterissakin. Tähän kysymykseen en vielä vastannut mitään; meidän täytyy ensin nähdä kuinka tenorikysymys päättyy. Hrimaly aikoo tänä kesänä mennä naimisiin ja tuoda nuoren rouvansa mukanaan. – Tallgrenille olen kirjoittanut kiivaan kirjeen, vaikka kohteliain sanoin. Minä sanoin, että Lucrezia annetaan syyskuun alussa tai keskivaiheilla. Saa nähdä mitä hän vastaa. – Zinkille olen myöskin kirjoittanut tänään. Kalliolle kirjoitin eilen ja pyysin häntä hankkimaan meille rakastajan ja, jos mahdollista, tenorinkin. – Hyvästi, Kaarloseni, Jumala suokoon sinulle terveyttä.

(15/7) Oma Kaarlo! Lauantaina, ylihuomenna, matkustan Augustan luokse yhdeksi viikoksi. Ossian oli niin erinomaisen rakastettava, että hän lainasi minulle 1,000 mk, niin että voin lähettää rahaa rva Aspegrenille ja päästä vapaaksi. – Maanantaina 26 p. tulen jälleen kotia, sillä 27 p. alkaa virkatoimitukseni – minulla ei siis ole pitkä loma. – Saithan eilisen sähkösanoman ja vastasit siihen? Se sisälsi vain sanat: "Eiliset tulot 425; Tudor kävi hyvin." – Meillä on huono onni: paitse tavattoman kaunista kesää, joka luonnollisesti houkuttelee ihmisiä teatterista, ovat Franzén ja Granberg tehneet konkurssin, ja pikku kaupungissa, jossa koko maailma on sukua keskenään, vaikuttavat semmoiset seikat.

Hrimalyltä tuli sähkösanoma, että hän on saanut vekselin. – Saa nähdä, saammeko Trochlilin tänne. Joku on kumminkin saatava, sillä mahdotonta on meidän jäädä yksin Ericssonin kanssa. – Mitä sanoo Duncker? Onko hän taipumaton? – Huomenna saanen lähettää kenraalikuvernöörin suosituksen venäläiselle lähetyskunnalle Parisiin; Slöörin mukaan kuuluu kirjelmä olevan hyvin ystävällisesti laadittu. – Juuri sain kirjeen Vilholta; hän voi hyvin, mutta kauhean ikävä hänellä on. Tukholmassa hän oli tavannut [professori] Ahlqvistin, joka oli sanonut, että hän mielellään suomentaisi jotakin teatterille – mutta ei kukaan ole pyytänyt häntä! Eikö sopisi antaa hänelle Die Räuber käännettäväksi? Slöör on niin mieltynyt ajatukseen, että hän joka päivä tahtoo kirjoittaa Ahlqvistille. Anna vastaus tähän. Koko tulevan viikon on osotteeni: Kausala, Iitin pappila. Tuletko käymään Augustan luona tänä kesänä? Jos olet aikonut, niin tule silloin kun olen siellä, olisi niin paljo neuvoteltavaa; mutta älä lähde, jos lääkäri on toista mieltä. Jumalan avullahan tapaamme kaikki toisemme syksyllä. – Hyvästi, Jumalan haltuun. Jos jotakin tapahtuu poissaollessani, niin Wahlström kyllä kirjoittaa. Emilie.

(27/7) Kaarloseni! Vilho tuli lauantai-iltana, mutta ei voi matkustaa Ouluun ennen kun ensi tiistaina klo 2 aamulla. Jos sinulla on jotain sanottavaa hänelle, niin kirjoita kohta. Hän on varsin virkeä ja reipas ja hyvin tyytyväinen matkaansa. Erittäin hän on ihastunut Parisiin; Leipzigin ja vallankin Kööpenhaminan teattereihin hän on mieltynyt. Kööpenhaminassa hän oli ollut kuninkaallisessa. Kasino- ja Bolketeatterissa ja oli tyytyväinen kaikkiin, sitä vastoin ei ollenkaan Tukholman näyttämöön. Hänestä ruotsalainen teatteri ylipäätään on niin äärettömän teeskennelty ja mahtipontinen, että kauhistuttaa. Edelleen hän sanoo matkan antaneen hänelle mitä varmimman luottamuksen teatterin tulevaisuuteen. Hänkin näyttää mielellään tahtovan ottaa tanskalaisen näyttämön esikuvaksi; kuitenkaan hän ei nimenomaan lausunut sitä, mutta hän kiitti sitä lämpimästi sen luonnollisuuden takia. – Olisihan hyvä jos ensi keväänä voisit käväistä Kööpenhaminassa. – Blochilta ei ole mitään tullut, ei myöskään Hrimalylta, vaan todistus hänen äidiltään, että hän oli saanut kirjeeni vekselin kanssa. Saa nähdä mitä hän vastaa; aika kuluu, niin että olisi hyvä saada jotain selvyyttä. – Nti [Emilie] Stenberg kirjoittaa, että hän Oululaivalla matkustaa Ouluun. Vilho menee samassa laivassa, joka sopii hyvin. Törmäseltäkin sain kirjeen. Hän lähettää luettelon näytännöistä tuloineen. Porissa antoi Kavaluus ja rakkaus suurimman tulon; Tampereella ensi näytäntö. Oulussa ovat tulot käyneet alaspäin; Lundahlin resetti tuotti 391 mk, sitä edellinen näytäntö 394. Hirveä kuumuus estää kai ihmisiä käymästä teatterissa. Mili ilmoittaa kirjeessä rva Engdahlin vastauksen, joka on pelkkiä kysymyksiä: tuleeko seurue Turkuun talvella? saako hän tulla vain koetteeksi pariksi kuukaudeksi? Minä vastasin tietysti myöntäen kumpaankin kysymykseen. Hänen appivanhempansa asuvat Turussa ja ovat kokonaan vastaan että hän antautuisi teatteriin.⁵⁸ – Myötäseuraava kirje [nti Naëmi] Ingmanilta tuli juurikään. Hän oli vain yhden päivän täällä.⁵⁹ – Rva Aspegrenin näyttää olevan vaikea tulla toimeen Parisissa ja hän ikävöi Kööpenhaminaan, mutta siellä ovat teatterit nyt suljetut. – Huomenna kirjoitan hänelle. Täällä cm hirmuisen kuuma ja ikävä. – Juuri oli Wahlström täällä ja sanoi Littsonin haluavan soittaa meillä iltalaskun mukaan, hän ei voi sitoutua kokonaan, aamupäivä-harjotusten tähden. – Kyllä puhun hänen kanssaan. Laurent on pyytänyt Wahlströmiä puhumaan sinun kanssasi hänen ottamisestaan orkesteriin. Hän on kirjoittanut Leanderille ja ehdottanut, että he vaihtasivat soittokonetta, mutta Leander ei ole vastannut, vaan ainoastaan kirjoittanut että asia jääköön siksi kun hän tulee. Pelkään että Laurent on aikaansaanut meille jonkun selkkauksen Leanderin kanssa, jota meidän kuitenkin täytyy koettaa pitää hyvällä tuulella. – (30/7) Lähetän myötäseuraavan kirjeen Tuokolta. Sen ohella tuli En voi ja Mustan Dominon ensi näytös; mitä hänen tulee saada kun se on valmis? Paha on että ollaan yhä enemmän tyytymättömiä hänen suomennoksiinsa. Vilho oli eilen täällä ja valitti surkeasti, hänestä ne on kauheasti hutiloituja. Kerroin Vilholle Stålhandsken kirjeestä. Se on aivan oikein hänen entinen oppilaansa. Hän arveli että miestä ei pitäisi hyljätä. Hän osaa jotakuinkin suomea ja hänellä on kaunis vartalo (jotenkin kuin Böökillä), edullinen ulkonäkö ja hyvänlaiset taipumukset. Sentähden päätettiin että Vilho kirjoittaisi hänelle, että hän saa tulla koetteeksi pariksi kuukaudeksi; palkka olisi 80 mk kuukaudessa, vähempää ei voi antaa, koska hän ei ole kokonaan vasta-alkaja. – Sain kirjeen rva Aspegrenilta, joka menestyy hyvin nti Ingmanin lähdettyäkin. – Zink kirjoitti eilen, että hän lähtee Kuopiosta 12 p. elok., jos sopimus pysyy muuttamatta, jos hän saa matkarahoja ja jos hän saa kokonaan antautua oopperaan, johon hänellä on enemmän taipumusta kuin draamalliseen. Siihen siis hävisi toivo saada operettilaulajatar. Tokko hänellä on ääni, joka kelpaa oopperaan? – Hrimalylta ei ole tullut kirjettä, eikä Blochiltakaan. – Kirjoitan Hrimalylle pyhänä, jollei siksi kirjettä tule. – Antonoff ei saanut selvää Cajanderin käsikirjoituksesta, hän sekotti lehdet y.m., niin että minun täytyy kirjoittaa ne kohtaukset [Narcisse Rameausta], joissa Pompadour esiintyy. Minä kirjoitan käännöksen punaisella alkutekstin alle ja annan sitte Antonoffin kirjoittaa puhtaaksi Pompadourin osan [rva Raata varten]. – Voit ymmärtää, kuinka hitaasti minä kirjoitan niin huolellisesti ja selvästi kuin pitää; huolimaton käsialani vaatii paljo aikaa tullakseen selväksi, mutta aina teen parempaa työtä kuin Antonoff, jonka kirjoitus on aivan kelvotonta. – Kuinka kävi Savonlinnan matkalla? – Hyvästi, rakkaani, Jumalan haltuun. Emilie.

(31/7) Hirveän ikävä asia, Kaarloseni! Trochlil ei tulekaan. Niemann kävi juuri täällä ja näytti kirjeen Hrimalylta. Hrimaly kirjoittaa, että Trochlil ei saa passia, pelkää pitkää matkaa ja kylmää sekä on saanut toisia loistavia tarjomuksia, niin että häntä ei enää ole ajateltavakaan. Toinen tenori on saatavissa, mutta hän vaatii 10,000 markkaa! Kirjoitan huomenna Hrimalylle ja kysyn, eikö hän mitenkään voi hankkia meille tenoria, sillä Niemannille hän kertoo, että laulajia on kyllälti eikä niille suinkaan makseta niinkuin meillä, vaan satoja mitä täällä tuhansia. Tahdotko että kirjoitan Bergholmille, että hän koettaa hankkia meille vielä yhden pienen ruotsalaisen(!) Sähkötä, jos tahdot sen. Kenties on kuitenkin paras odottaa vastausta Hrimalylta; minä pyydän häntä sähköttämään.

Olen väsynyt ja sairas; olen ollut niin kauhean ahkera. Nyt ovat molemmat näytökset valmiit – kaikki kirjoitettu. – Itse paras renki, sanoo vanha rouva Lindroos. Kuitenkin olen kovin häpeissäni, etten tänään saanut lähetetyksi roolia y.m. rouva Raalle. Hyvää yötä. Emilie.

(Lappeenranta 2/8) Rakas sisar! Tieto Trochlilista tuli kuin ukkosen isku. Paras on toki odottaa Hrimalyn vastausta, sillä mitä Ruotsista on saatavana, voimme yhtä hyvin saada vähän myöhemminkin. Ehkä kuitenkaan ei haittaisi kirjoittaa Bergholmille ja pyytää häntä tiedustelemaan. Ainoastaan tiedustelemaan! Sitä parempi, jos saamme jonkun Pragista. Mutta enemmän kuin 6,000 emme mielestäni missään tapauksessa maksa. – Kirjoita, armaani, Zinkille ja sano, ettemme koskaan ole ajatelleet häntä oopperaan – vaan laulajattareksi puheosastoon.

Täällä on minunkin tieheni osunut eräs "Tenörchen". Jotain erinomaista hän ei ole, mutta musikaalinen hän on, hän voisi täyttää Pesosen sijan. Hänen nimensä on Lindström, ja hän on seminaarin käynyt. Muutoin kiltti poika ja hyvä fennomaani. Heikko kulttuurikielessä. Myöskin halukas tulemaan puheosastoon. – Jos tietäisit, kuinka säälin sinua raskaassa asemassasi, kun kaikki lepää sinun niskoillasi. Mutta minä en uskalla vielä ryhtyä työhön. Voin tosin verrattomasti paremmin kuin keväällä, mutta täysin toipunut en ole. Sinua vaan! näytelmään olen kirjoittanut sanat nuottein alle ja lähettänyt ne Ouluun. – Hyvästi, rakkaani, kahden viikon päästä olen Helsingissä. Silloin kerron Savonlinnan matkasta, joka kernaasti olisi saanut jäädä tekemättä.⁶⁰ Oma Kaarlosi.

(4/8) Oli kovin hauskaa saada sinulta kirje. Olin jo niin levoton, että aioin sähköttää. – Augusta kirjoittaa jo perjantaina tulevansa kaupunkiin. Luonnollisesti tulee hänellä olemaan ikävänlaista minun luonani, kun minulla ei ole edes palvelijatarta, mutta käyneehän tuo jollakin tavoin. – Zinkille kirjoitin eilen ehtoolla, tänään olen kirjoittanut Bergholmille. Hrimalylle kirjoitin pyhänä kaksi kirjettä eri osotteilla ja sanoin, että hänen välttämättömästi täytyy toimittaa meille tenori: jollei Trochlil tule, niin joku toinen.

Alma Momanin suosittaman alttolaulajattaren laita on niin, että hänen nimensä on Östberg eikä Vestberg. Täti kirjoittaa tänään hartaitten tiedustelujen kautta saaneensa selville, että eräs Sofie Östberg Vaasasta käy Tammisaaren seminaarissa, että hänellä on kaunis ääni ja että hän on hyvin musikaalinen; mutta valitettavasti hän on niin kivuloinen, että tuskin on syytä puhutellakaan häntä. Olen kuitenkin kehottanut tätiä pyytämään häntä tulemaan tänne ennen kun matkustaa Tammisaareen. – Blochilta ei ole tullut mitään; sentähden kirjoitin hänelle tänään muistutuksen. Näet siis että kirjeenvaihtoa ei puutu – käsivarteni on aivan kangistunut. – Tiistaiaamuna Vilho lähti aika reippaana (mutta kuitenkin hän käveli melkein yhtä hitaasti kuin ennen); hän on erinomaisen viehättynyt Hamletista ja sanoi aikoneensa käydä Englannissa ainoastaan nähdäkseen heidän eteviä Hamlet-näyttelijöitään. Luullakseni hän panee pahaksi, jollei hän saa roolia, mutta ei hän mielestäni ole siihen sovelias.

(8/8) Kaarloseni! Hetki sitten tuli sähkösanoma Hrimalylta: "Würden Sie nehmen recht braven Tenoristen für Zeit 1 Oktober bis 31 März gegen dreitausendfünfhundert Mark Gage und ein Benefice? Würde trachten ihn bekommen. Antwort gleich telegrafisch".⁶¹ Minulla oli jo sähkösanoma sinulle puoleksi kirjoitettuna, mutta kun klo oli 1/2 10 Hrimalyn sanoman tullessa ja Lappeenranta tietysti ei ole yöasema, niin olisi se saapunut käsiisi vasta huomenna ja niin olisi koko vuorokausi mennyt hukkaan, ennen kun Hrimaly olisi saanut vastauksen, joka tietysti on kiireellinen, koska hän pyytää sitä "kohta sähköteitse". Augusta ja minä tuumailimme hetken yhdessä ja päätimme ettei ollut muuta neuvoa kuin kohta vastata: otamme. Kumminkin vähän rajoitin asiaa, sillä minä sähkötin: "Wenn er ein guter Sänger ist und einige Partien kann, nehmen wir ihn auf diese Bedingungen".⁶² Siis on asia melkein ratkaistu etkä sinä sentähden saa olla pahoillasi; mihinkä me joutuisimmekaan yksistään Ericssonilla? Huhtikuun 1 p: ksi voi jo uutta ilmaantua ja kenties voimme silloin tulla toimeen Ericssonin kanssa ja saatammehan näyttelyn ajaksi hankkia jonkun "Gast'in" [vierailijan]. Kirjoita kuitenkin, oletko pahoillasi? – Sitte kirjoitin kohta Hrimalylle ja pyysin häneltä yksityistietoja laulajastamme, mitä oopperoita hän ennen on laulanut, kelpaako hän Faustiksi y.m. Edelleen pyysin Hrimalya sähköttämään, jos hän osaa Faustin, niin että täydellä vauhdilla voimme ryhtyä harjotuksiin. Mutta nyt – hyvää yötä. On myöhäinen, minulla on uni ja olen väsynyt. Emilie.

Fredlander [uusi vahtimestari, Vaasasta] tuli tänä iltana ja huomenaamuna vien hänet Arkadiaan. Aion vastaiseksi antaa hänen asua tulevassa kansliahuoneessa ja Adlerbergin rappusissa. – Wirman [entinen vahtimestari] kuuluu olevan kovin murheellinen.

Siihen säilynyt kirjeenvaihto päättyy. Melkein pyörryttää, kun ajattelee mitä kaikkea sisaruksilla tällä viiden viikon ajalla oli mietittävänä ja ratkaistavana. Joka päivä tuli milloin miltäkin suunnalta kirjeitä ja sähkösanomia, joihin oli vastaaminen. Milloin lähetettiin neuvoja ja ohjeita, milloin rahaa, milloin tilattiin nuotteja, taikka kirjoja taikka suomennoksia, milloin oli pukuja hankittava, milloin tiedusteltava sitä taikka tätä – joka päivä toi uusia huolia! Ja tämmöistä puuhaa oli heidän elämänsä läpi koko vuoden, sillä itse näytäntökautena oli asiain paljous vain kahta vertaa suurempi. Totta kyllä silloin enimmät seikat suoritettiin suullisesti, mutta ei sentään kirjeenvaihtokaan tauonnut. Entäs kun sitten ikäviä selkkauksia sattui, kun sairauskohtaukset pakottivat muuttamaan ohjelmia ja suunnitelmia! Entäs kun raha-asiat kävivät ahdistaviksi, niin että koko teatteriyritys näytti rientävän vararikkoa ja perikatoa kohti!

Muutoin on tämä kirjeenvaihto yhdessä kohden oikein draamallisesti jännittävä. Tarkoitamme tuota läpikäyvää tenorikysymystä. Jo ensi kirjeessä se tulee näkyviin. "Hrimalylle 500 markkaa" – niin se alkaa. Ennen oli niinkuin Morgonbladetin arvostelijan sanoista näkyy tieto tullut, että saksalainen tenori oli tulossa. Tieto tarkoitti Trochlillia, jonka kanssa välikirja oli tehtävä. Mutta kirjeistä nähdään, kuinka ensin huhujen ja sitte yhä selvempien sanomien kautta Bergbom-sisarukset saavat tietää, että Trochlil ei tulekaan. Se oli "ukkosen isku". Mutta väsymättömästi Emilie pommittaa Hrimalya yhä uusilla kirjeillä vaatien, että hän sittekin hankkisi tenorin ja samalla aikaa hän kehottaa Bergholmia ja – miltei epätoivoisesti – Kalliotakin (!) tiedustelemaan tuota ikävöityä laulajaa. Sillä Emilie ei uskalla mitenkään alottaa uutta näytäntökautta Ericssonin kanssa – edellisen tuottama kokemus oli näet ollut liiaksi tuskallinen. Kaikki näyttää jo menetetyltä, kun eräänä iltana Hrimalyn sähkösanoma tulee: "ottaisitteko" j.n.e., johon on paikalla vastattava – ja Emilie ja rva Heurlin yhdessä päättävät: otamme! Ja päätös oli kaikin puolin onnellinen, sillä laulaja, joka näin, niin sanoaksemme, viime näytöksessä nimettömänä astui näyttämölle, oli se tenori, joka Suomalaisen oopperan jäsenenä ennen pitkää oli saava yleisömme täyden suosion ja joka oli tänne jäävä lähes neljäksi vuodeksi – tsekkiläinen Josef Navrátil. – Vähäpätöisemmistä aiheista kuin Emilie ja Kaarlo Bergbomin kirjeenvaihdosta kesällä 1875 on huvinäytelmiä sepitetty!

Vielä on katsaus luotava laulutaiteilijoittemme kesään. – Jo toukokuun lopulla kerrottiin sanomissa eräitten oopperaseurueen jäsenten päättäneen tehdä kiertomatkan sisämaahan esittääkseen kohtauksia eri oopperoista, ja näytäntöjen päätyttyä Helsingissä Strömer-sisarukset sekä Achté ja Bergholm lähtivätkin liikkeelle. Heidän aikomuksensa oli käydä Kuopiossa ja Joensuussakin, johon kauppiaat H. ja P. Parviainen olivat tarjonneet heille vapaan matkan höyrylaivallaan ja jossa nti Svärd oli luvannut teatterisalinsa maksutta käytettäväksi. Kesäkuun alkupuolella kuopiolaiset saivatkin ihastuksekseen nauttia näytännöistä, joissa esitettiin kohtauksia Normasta, Fra Diavolosta ja Luciasta, jota paitse Emmy Strömer toimeenpani laulajaiset Kuopion avarassa teatterissa. Sanomattakin ymmärtää, että etevien taiteilijain esityksiä palkittiin mitä innokkaimmilla suosionosotuksilla, vaikkei yleisöä joka ilta riittänytkään huoneen täydeltä. Jopa kutsuivat kaupunkilaiset harvinaiset vieraat pitoihinkin seurahuoneelle ja läänin kuvernööri esitti heidän maljansa tunnustaen todeksi, että "Väinämöisen kanteleita vielä tehdään uusia". Samassa tilaisuudessa kauppias Rissanen puhui Bergbomin kunniaksi, jota aina muistettiin teatterijuhlissa, huolimatta siitä oliko hän saapuvilla vai ei. – Kuopiosta seurue matkusti Savonlinnan kautta Joensuuhun esiintyäkseen siellä kolmena iltana.

Tältä matkalta palasi pikku seurue Helsinkiin, jossa sillä välin Emmy Strömerin ja Achtén kuuluutus avioliittoon oli tapahtunut. Yksinkertaiset "aamupäivähäät", jotka morsiamen äiti ja Emilie Bergbom olivat valmistaneet, vietettiin sitten 30 p. kesäk. tri Sanmarkin huoneustossa Elisabetinkadun varrella n: o 13. Vihkimisen toimitti sulhasen lanko rovasti Osk. Grönholm. Bergbom ja Wahlström olivat sulhaspoikina sekä neidit Sofie Strömer ja Sigrid Chrons morsiusneitosina. Iltapäivällä lähti nuori pari höyrylaivalla Orrbyhyn Porvoon saaristossa, viettääkseen siellä kesänsä.

Elis Duncker, joka ei ollut yhtynyt toisten kiertomatkaan, antoi omin päinsä 31/7, se on Savonlinnan 400-vuotisjuhlan jälkeisenä päivänä, aamupäivä-laulajaiset siinä osassa vanhaa linnaa ("bastion Dick"), jossa juhlatanssiaiset olivat kestäneet samaan aamuun saakka. Kuopiossa hän lauloi 3/8 N. Kiljanderin avustamana ja syksyllä muuallakin, esim. Porissa, niinkuin jo tiedämme Vilhon pahantuulisesta kirjeestä.

Ida Basilier palasi kotimaahan elokuun keskivaiheilla, tullen ensin Helsinkiin. Siellä hän 22/8 sulasta ihmisrakkaudesta antoi mielisairaitten Lapvikin sairaalassa kuulla helkkyäänensä suloutta ja hetken tuta lempeän sopusoinnun hivelyä, jota he enimmän elämässä kaipaavat. Sen jälkeen laulajatar lähti pitkälle konserttimatkalle, jolla hän pianotaiteilijan nti Ina Forsténin seuraamana kiersi koko Suomen niemen laulaen useimmissa kaupungeissa (ja maaseudullakin, niinkuin Kalajoella).

Paitse näitä suomalaisella näyttämöllä jo esiintyneitä laulajakykyjä antoivat tänä kesänä eri paikkakunnilla laulajaisia erinäiset toisetkin, jotka pian olivat vuorostaan esiytyvät oopperassa. Niin nti Naëmi Ingman, jonka nimi jo ennen on tässä luvussa mainittu, ja niin neidit Mathilda Lagermarck ja Hortense Synnerberg.

Oopperanäytännöt alkoivat Helsingissä 5/9, jolloin Bellinin Norma annettiin täydellisenä, joka keväällä oli ollut mahdotonta. Nyt oli Ericssonin ääni heleä kuin ennen, ja oopperan esitys oli erinomaisen tyydyttävä. Luonnollisesti kohdistui yleisön innostus kuitenkin rva Achtéhen, jonka rinnalla nti Sofie Strömer vielä esiintyi, vaikka hänenkin häänsä olivat lähellä. Köörit olivat heikommat kuin keväällä, syystä kun osa avustajia vielä oli maalla; sama oli orkesterin laita. Seuraavissa näytännöissä 9/9 ja 12/9 oli yleisön ihastus muuttumaton ja lämpimimmin se tavallisuuden mukaan ilmaistiin Casta diva aarian, toisen näytöksen tersetin ja kolmannen näytöksen finaalin jälkeen. Jossakin näistä kolmesta näytännöstä kävi eräs pietarilainen, joka St. Petersburger Zeitungissa julkilausui vaikutelmansa:

– "Norma olisi koristanut suurtakin näyttämöä. Norma 65° pohj. leveyttä – esittäjätär rva Strömer-Achté on kotoisin Oulusta – ja samalla täynnä etelämaista hehkua ja intohimoa ja kykenevä käyttämään mitä draamallisimpia ilmaisukeinoja oli tietysti ylen kiehtova. Rva Achtélla on ihana mezzosopranoääni, sangen voimakas ja soinnultaan erinomaisen sympaattinen. Nähtävästi parhaimman koulun kehittämänä on laulu nuhteettoman puhdas äännännän sekä lämmin ja eloisa esityksen puolesta. Miellyttävän ulkonäön, ilmehikkään kasvojeneleilyn ja jalojen liikuntojen avulla hän osasi, liiottelematta, täydellisesti ilmisaattaa suuret mielenliikutukset. Suurilahjaisena taiteilijattarena ja itsenäisesti luovana kykynä, täynnä eloa ja tulta, hän niin kauvan kun hän isänmaallisen innostuksen kannattamana antautuu Suomalaiselle oopperalle varmaan pitää sen voimassa. Adalgisana häntä avusti ansiokkaalla tavalla nuorempi sisar, joka myöskin on kyvykäs laulajatar. Kööri lauloi, joskin sen jäsenet näyttivät vähän tottuneilta näyttämöllä liikkumaan, varmasti, puhtaasti ja oikein, harvalukuinen orkesteri teki niinikään parastaan, niin että hyvä, musikaalinen yhteisvaikutus syntyi."

Tämän jälkeen tuli kaksi Trubaduri-näytäntöä 17/9 ja 19/9. Ja yhä vaan tämä ooppera sai myrskyistä suosiota osakseen – "sillä, sanottakoon mitä tahansa, rva Achtén Leonora on vastaiseksi taiteilijattaren täydellisin luoma!" – Sitte seurasi Lucrezia Borgia, joka sekin nyt vasta voitiin antaa täydellisenä. Rva Achté ja Duncker lauloivat ja näyttelivät niin, että olisivat tyydyttäneet paljo suurempien ja mainioimpien näyttämöjen vaatimuksia. Orsinin osassa esiytyi nti Fanny Tallgren. Ooppera annettiin kolme kertaa peräkkäin (21, 23 ja 26 p.). Viimeisenä iltana oli huone täynnä, esitys niin eloisa ja hengeltään taiteellinen, että kuulijat vastustamattomasti joutuivat innostuksiinsa.

Näin näytännöt alkoivat ulkonaisesti hyvällä menestyksellä; mutta silti kaikki ei ollut hyvin. Viimemainittuna päivänä sai Emilie Bergbom nti Elfvingiltä lahjaksi teatteria varten kauniita tekokukkia. Vastauksesta otamme seuraavat rivit:

– "Oletko itse tehnyt erinomaisen kauniit, siniset lemmenkukat? Ne saavat debyteerata Lydia Laguksen kanssa Rykmentin tyttäressä, kun hän vain tulee niin terveeksi, että hän voi laulaa. Hän on näet useita viikkoja ollut sairas, niin että meidän on täytynyt kokonaan lykätä Rykmentin tytär ja hänen debyyttinsä tuonnemmaksi, vaikka ooppera oli melkein valmis. Sentähden sai Ruotsalainen teatteri, joka tietysti on katsonut tarpeelliseksi ottaa saman kappaleen, aikaa näyttää sen ennen meitä, ja tapahtui se viime keskiviikkona – nti Byström pääosassa – , mutta onneksi kokonaan onnistumatta. Ylipäätään ovat ihmiset nykyään kerrassaan haluttomia teatteriin; sitä vastoin ne harrastavat sirkusta, ja sillä on joka ilta hyvät ja täydet huoneet. Meillä on ollut huononlaisesti väkeä, keskimäärin puoli huonetta taikka vähä enemmän, ainoastaan kaksi kertaa täysi. Yleisö vaatii jotain uutta ja Laguksen sairauden tähden emme voi tarjota sitä. Don Juania harjotetaan ja samoin Stradellaa, nyt kun Rykmentin tytär jätettiin. – Suuri teatteri näyttelee melkein tyhjille huoneille, niin että me kuitenkin olemme vähän onnellisemmassa asemassa. – Minusta sinä voisit marraskuun alussa tulla tänne pariksi viikoksi katsomaan rva Winterhjelmiä ja puheosastoa. – Kylpyparannuksilla olo on vaikuttanut hyvin Kaarloon, vaikka hän ikävä kyllä nyt on vilustunut ja saanut julman katarrin, joka luultavasti kestää koko talven." – Tästä näkyy että oli perää tuossa Emilien kesällä kuulemassa kertomuksessa, että Ruotsalainen teatteri ottaisi esittääkseen samoja oopperoita samaan aikaan kuin Suomalainen teatteri! Edelleen näemme että rva Winterhjelm oli suostunut tulemaan marraskuulla, jolloin puheosasto toimisi Helsingissä ja lauluosasto Turussa. – Tämän yhteydessä mainittakoon toisesta, vähän myöhemmästä (30/9) kirjeestä nti Elfvingille, että tämän teatterin ystävän alotteesta Turussa oli ruvettu puuhaamaan arpajaisia Suomalaisen näyttämön hyväksi. Samassa kerrotaan erään teatterin suosijan (Julius Krohnin) lahjoittaneen sille 1,000 markkaa, josta ei kuitenkaan saisi julkisesti mainita ennen kuin vuositileissä.

Tieto että uusi tenori tänä syksynä tulisi oopperaan herätti melkoista uteliaisuutta yleisössä. Hän saapui Helsinkiin 3/10. Samana iltana annettiin Trubaduri, jossa oopperassa kaukainen vieras muutama päivä myöhemmin esiintyi ensi kerran. Tämä Josef Navrátilin debyytti oli mitä mieltäkiinnittävin tapaus oopperamme elämässä, eikä siis kummaa, että huone oli täpötäynnä. Morgonbladet lausuu siitä:

"Debyytti oli vaikutukseltaan yllättävä. Hra Navrátil valloitti yleisön oikein ryntäämällä. Mitä voimakkaimmat kättentaputukset ja hyvä- sekä esiinhuudot ilmaisivat kuinka ihastuneita oltiin hänen ytimekkääseen, dramaattiseen lauluunsa. Hra Navrátililla on oivallinen, hyvässä koulussa kehitetty tenoriääni ja hänen esityksensä on tarmokas ja ilmehikäs. Semmoinen tenorilaulaja kuin Navrátil on erinomainen lisä Suomalaisen oopperan jäsenistöön ja on tuottava sille uutta loistoa. Selvästi näkyi että hra Navrátilin hehkuva esitys innostutti toisiakin esiintyjiä." – Navrátil oli syntynyt Böhmissä 1840 ja siis Suomeen tullessaan parhaimmassa ijässään, 35-vuotias. Ollen niinkuin nimikin ilmaisee tsekkiläistä kansallisuutta, hän oli ennen oopperalaulajana toiminut ainoastaan kotimaassaan, Egerissä, Teplitzissä ja Pragissa; mutta hänen ohjelmistonsa oli silti sangen runsas. Hän oli näet laulanut kolmattakymmentä tenoriosaa tavallisimmissa italialaisissa, ranskalaisissa ja saksalaisissa oopperoissa (muun muassa Lohengrin ja Tannhäuser) ja oli siis niin täysin tottunut, että hän saattoi vaikuttaa tottumattomampaan ympäristöön. Vartaloltaan hän oli lyhytläntä ja tanakka eikä hän kasvoiltaankaan ollut kaunis, mutta hänessä oli runsain määrin etelämaista tulisuutta ja osaten suurella taidolla käyttää miellyttävää ja heleää, joskaan ei ylen voimakasta ääntään, hän helposti sai unohtamaan mitä ulko-olennolta puuttui viehättävää. – Kun Ericssonkin vielä oli oopperan palveluksessa, voitiin olla jotenkin varmat siitä että ainakin tenoripuoli oli turvattu.

Trubaduri esitettiin vielä 10/10 ja 12/10 ja Navrátilista sanottiin jo niiden iltojen jälkeen, että hänestä tulee yleisön suosikki, vaikka samalla tunnustettiin, että Emmy Achté toki nyt niinkuin ennen antoi kokonaisuudelle vastustamattoman tenhovoiman. Toinen rooli, jossa Navrátil esiintyi, oli Edgardo Luciassa 15/10 Ja 17/10. Siinäkin hän lauloi vaikuttavasti, erittäinkin viimeisessä kuvaelmassa, joka vasta nyt näyttäytyi oikeassa valossaan. Sekstetti suoritettiin loistavasti ja oli kohta toistettava.

Tällä aikaa oli Flotowin ooppera Alessandro Stradella, valmiiksi harjotettu ja näyteltiin ensi kerran 21/10 ihan täydelle huoneelle. Tässä oopperassa esiintyi pääasiassa aivan uusia voimia: nimiroolissa Navrátil, Leonorana nti Mathilda Wecksell [runoilija J. J. Wecksellin sisar], jonka nimeä ei ennen ole mainittu tässä kertomuksessa, Bossin osassa Bergholm sekä rosvoina maisteri W. O. Gottlund ja Aspegren. "Syvällä, lempeällä intomielellä Navrátil lauloi Stradellan osan. Varsinkin oli hänen laulunsa kolmannen näytöksen rukousaariassa, jolloin Stradella tietämättään lumoaa rosvot, miellyttävä, lämmin ja taiteellisen ihana. Tämän aarian esitti laulaja suomeksi; muutoin hän lauloi saksaksi (samoin kuin Edgardona; Manricon osassa hän oli käyttänyt tsekinkieltä)." Tietysti Navrátil palkittiin lämpimillä suosionosotuksilla. Myöskin nti Wecksell sai yleisöltä myötätuntoisen kohtelun, vaikkei hänen tottumattomuutensa ollut omansa hankkimaan hänelle suurempaa menestystä. Laulajatar, joka oli harjottanut opintoja Pietarissa, osotti kumminkin käyneensä hyvää koulua; hänen korkea sopranoäänensä oli aika hienosti kehitetty ja esitys laadultaan huoliteltua. Bergholm oli tapansa mukaan tyydyttävä, ja rosvot suorittivat koomilliset osansa sangen hupaisesti. – Ooppera annettiin vielä kolme kertaa (24, 26 ja 28 p.). Lähinnä viimeinen oli Navrátilin ja viimeinen nti Sofie Strömerin resetti-ilta. Tarkoitus oli ollut, että laulajatar esiintyisi viimeisen kerran 27/10 niissä Norman, Noita-ampujan ja Fra Diavolon kohtauksissa, joissa hän enimmän oli miellyttänyt yleisöä, mutta rva Achtén äkillisen sairastumisen tähden näytäntö peruutettiin ja sijaan pantiin seuraavana iltana ohjelma, missä lyhyeen Stradellaan oli liitetty Fra Diavolon ensi näytös. Tässä jälkimäisessä oopperassa nti Strömerillä englantilaisena ladynä oli yksi onnellisimpia roolejaan, jossa hän sekä laulunsa että kujeellisen näyttelemisensä kautta oli suuresti tyydyttänyt katsojia. Nyt yleisö varsin lämpimästi ilmaisi myötätuntoisuuttansa ja kiitollisuuttansa eroavalle laulajattarelle, jolla ei suinkaan ollut arvoton osa Suomalaisen oopperan voitoissa. – Näytännön jälkeen oli Arkadian lämpiössä läksijäispidot, jossa Julius Krohn julkilausui juuri mainitut tunteet ja nti Strömerille muistolahjana annettiin pieni kokoelma suomalaista kirjallisuutta. Tilaisuudessa oli saapuvilla nti Strömerin sulhanenkin, norjalainen insinööri Bonnevie. Häät vietettiin lauantaina 30 p. lokak.