Kitabı oku: «Suomalaisen teatterin historia II», sayfa 11

IV. Neljäs näytäntökausi, 1875-76

Ennen kun seuraamme teatteria kesäiselle kiertomatkalle, on mainittava kahden näyttelijän ulkomaanmatkat – ensimäiset laatuaan. Oli näet katsottu ajan tulleeksi ruveta hankkimaan seurueen etevimmille jäsenille tilaisuutta nähdä suurten sivistysmaiden näyttämötaidetta. Ensimäinen, joka teki tämmöisen opintomatkan, joskin samalla hoitaakseen terveyttään ja virkistyäkseen liiallisesta rasituksesta, oli Vilho, jolle niinkuin ennen on kerrottu myönnettiin vapaus kun puheosasto Turusta lähti Poriin.

Matkustettuaan Pietarin, Berlinin, Dresdenin ja Frankfurtin kautta ja viivyttyään jonkun ajan kussakin näistä kaupungeista Vilho toukokuun alussa saapui Parisiin. "Samassa kun Parisin näin, katosivat ennen näkemäni paikat muististani. Tuntui kuin olisin tähän saakka asunut hiljaisen, tyynen järven rannalla ja nyt muuttanut kohisevan kosken partaalle. Paljon olen nähnyt, paljon havainnut. Jumal' armahda meidän köyhyyttämme. Teatteriin nähden meillä on melkein Molièren ajat käsissä." Luetellen näkemiänsä hän muun muassa mainitsee Michel Perrinin Gymnase-teatterissa, Mr Bouffé nimiroolissa (jonka Vilho itse oli näytellyt). – "Usko pois! juhlallisia hetkiä olen viettänyt etenkin Théâtre-français'issa Coquelinin näytellessä. Toiss'iltana näin hänen Gringoirena; eilen näin Mariannen Théâtre lyrique'ssä. Minusta oli kaikki, varsinkin Marianne (M: me Laurent), hyvät paitse Rémy (René Luguet), joka oli liian hampuusimainen." – Tästä huomaamme, että nuoren teatterimme ohjelmistoon oli otettu kappaleita, joita parastaikaa näyteltiin Parisin näyttämöillä.

Hoikka kukkaro ja liiallinen valvominen (kun näytännöt Parisissa päättyvät vasta keskiyön jälkeen) ajoi Vilhon paluumatkalle, viipyäkseen jonkun aikaa Kööpenhaminassa ja sitten asettuakseen Visbyhyn kylpemään. Voinnistaan hän kirjoittaa:

"Terveyteni on sangen hyvä. Olen yskinyt sangen vähän. Sen jälkeen kun Helsingistä läksin, ei ole tullut verta rinnastani kuin kerran Berlinissä. Kauniit kesäpäivät täällä ovat tehneet hyvää. Päivä päivältä tunnen itseni terveemmäksi. – Kyllä sinunkin pitäisi levähtää hiukan. Ei mikään ole terveydelle vaarallisempi kuin huolet ja murheet. Elä terveenä! Jos väsyttää, levähdä hieman." – Toinen teatterin jäsen, rva Aspegren, pääsi ulkomaanmatkalle kesäkuulla. Kirjeessä (25/6) Emilie Bergbomille hän ilmoittaa onnellisesti tulleensa Parisiin, johon jäi koko kesäksi. Alkuajan hän asui laulajattaren nti Naëmi Ingmanin kanssa, jota ilman hänen olisi ollut vaikea tulla toimeen. Pian hän kuitenkin niin perehtyi ranskankieleen, ettei hän apua tarvinnut, mutta tietysti hän olisi enemmän hyötynyt teattereista, jos hän olisi täysin osannut kieltä. Otettuaan tavaksi lukea näytelmä ennen kun meni sitä katsomaan, hän kumminkin kykeni tarkoin seuraamaan esitystä, eritoten liikuntoihin nähden ja yhteisnäyttelemiseen katsoen. M: me Croizetteä hän piti oikeana mallikuvanaan. Tämän ohella hän harjotteli laulua, ensin nti Ingmanin ja myöhemmin erään nti Greenin johdolla. Syyskuun keskivaiheilla rva Aspegren muutti Kööpenhaminaan, koska Parisissa oleskelu kävi liian kalliiksi. Mitä matkan vaikutukseen tulee, hän kirjoitti tuntevansa, että hän taiteessaan seisoi vakavammin jaloillaan. – Vilho palasi teatteriin elokuulla (Oulussa); rva Aspegren lokakuulla (Porissa).

Johtokunta oli täksi kesäksi suunnitellut retken Pohjanmaalle, jossa teatteria ei vielä oltu nähty. Aluksi seurue ei lainkaan ollut mielissään tästä, vaan olisi kernaammin hajaantunut lomalle. Saattoihan menestyksestäkin olla epäilystä, kun näyttämön kaksi pylvästä, Vilho ja rva Aspegren, oli poissa ja johto Kallion käsissä, jonka kykyyn ei mainittavasti luotettu ja jota ei toveripiirissä muutoinkaan suosittu. Kallio oli tosin kunnon mies, mutta muita vanhempi ja olennoltaan jäykänlainen sekä koulumestarillisine totuntatapoineen hieman ahdasjärkinen ja melkoisessa määrässä itsetietoinen tilapäisestä johtaja-arvostaan. Ennen pitkää tyytyväisyys kuitenkin palasi, seuruetta kun kaikkialla kohdeltiin mitä suurimmalla ystävällisyydellä.

Varsinainen päämäärä oli Oulu, mutta mennessä oli käytävä Kristiinankaupungissa ja Vaasassa. Syy miksi pieni, aitoruotsalainen Kristiina otettiin lukuun, oli se, että sikäläinen harras suomenmielinen kauppias W. Parmanen jo teatterin ollessa Porissa oli kysynyt Bergbomilta, eikö seurue voisi sieltä pistäytyä Kristiinaan. Kun sitte Pohjanmaalla käynti oli päätetty, Bergbom kirjoitti hra Parmaselle ja lupasi lähettää seurueen Kristiinaan antamaan kolme näytäntöä, jos taattaisiin 250 markan puhdas tulo kultakin illalta. Vastaus oli myöntävä ja sen johdosta teatterijoukko – 8 herraa ja 7 naista – matkustaen Tampereelta kyytihevosilla poikkesi Kristiinaan ja näytteli siellä 13, 15 ja 17 p. kesäk. "Yleisö näkyy varsin lempeästi suosivan teatteria", kirjoitti Törmänen, joka edelleen hoiti seurueen raha-asioita, ensi-illan jälkeen, "esiripun ensi kerran noustessa tervehdittiin sitä kaikuvilla kättentaputuksilla, joita sittemmin kuului useammat kerrat näytännön aikana. Huone oli hyvä." Annetuista kappaleista mainitaan ainoastaan Yhdistysjuhla, huomautuksella että se ei miellyttänyt katsojia. Valitettavasti se esitettiin viime iltana, jonka tähden erohetki oli viileä tunnelmaltaan. Kumminkin Törmänen lausuu: "Vallan mainiosti on meitä täällä kohdeltu. Erittäinkin kauppias Parmaselle on Suomalainen teatteri suuressa kiitollisuuden velassa. Hän niin sanoakseni, toimittaa kaikki meille käteen, suurimmasta pienimpään. – Täällä ovat rahatoimetkin, Jumalan kiitos, varsin helpot, kun ei tarvitse mistään huolta pitää – ottaa vain vastaan taatun summan." – Vaasa-laivalla seurue saapui Vaasaan, jossa sen kävi niin hyvin, että siellä olo yhdestä viikosta, joka oli paikkakuntaa varten laskettu, pidentyi kahdeksi. Toisen näytännön jälkeen kirjoitettiin Morgonbladetiin:

– "Tähän saakka on annettu kaksi näytäntöä: pyhänä 20/6 ja tiistaina, edellisessä Viuluniekka, jälkimäisessä Kiven Margareta, Yökausi Lahdella ja Mustalainen. Kumpanakin iltana oli huone – jotenkin odottamatta – hyvin hyvä ja suosionosotukset lämpimiä. – Vaasa on kieleltään ruotsalaisimpia kaupunkeja maassamme. – Sentähden ei olisi ollut outoa, jos Suomalainen teatteri olisi saanut lähteä tiehensä haluamatta palata. Mutta onneksi on olemassa toisiakin tekijöitä, jotka vaikuttivat tulokseen."

"Epäillen menivät useimmat ensi näytäntöön, mutta ennen kun esirippu laski viimeisen kerran oli epäilys haihtunut. Jokainen huomasi, että Suomalainen teatteri ei olekaan ainoastaan nuorten intoilijain hautoma harhaluulo. Nähtiin että jo koko joukko työtä oli tehty aatteen toteuttamiseksi, ja heikkouskoistenkin täytyi havaita vilahdus siitä tärkeästä isänmaallisesta taidelaitoksesta, jonka mahdollisuuteen teatterin tarmokas perustaja oli luottanut ennen kun kukaan muu. Toinen katsoja toisensa perästä huomasi ymmärtävänsä enemmän suomea kuin oli aavistanutkaan ja nekin, joille sanat olivat vain helkkyviä ääniä, tunsivat että siinä kuitenkin oli jotakin omaa, joka koski salassa olleita jänteitä sydämen sisimmässä. – Sanalla sanoen: Suomalainen teatteri on voittanut yleisömme ystävyyden ja kunnioituksen – ja sentähden arvattavasti ensimäinen käynti ei ole viimeinen. – Juhannusaattona oli joukko kaupunkilaisia, naisia ja herroja, kutsunut seurueen jäsenet vaatimattomiin kekkereihin Hietalahden ravintolaan. Oikeusneuvosmies Svanljung tervehti vieraita miellyttävillä suomenkielisillä sanoilla. – Sitte seurasi iloinen kisailu ja tanssi vanhassa puistossa, valoisana kesäyönä." – Näytäntöjä annettiin vielä 26, 27 ja 29 p. Kahden edellisen ohjelmat oli kokoonpantu pikkunäytelmistä, joista Kihlaus herätti semmoista suosiota ("niinkuin ei missään muualla"), että se seuraavana iltana näyteltiin toistamiseen. Viime iltana esitettiin Maria Tudor ja huolimatta näyttämölaitosten puutteellisuudesta ja 25 tai 30° lämmöstä salongissa yleisö kiihtyvällä osanotolla seurasi jännittävän näytelmän kulkua. Rva Lundahlin (Maria), nti Töttermanin (Jane) ja Lundahlin (Gilbert) esitys saavutti varsin suurta tunnustusta. Suosionosotukset lopussa olivat "myrskyisiä". – Kallion ja Törmäsen kirjeetkin todistavat, että teatterilla Vaasassa oli hartaita suosijoita. Vanha teatterin ystävä O. Toppelius ei laiminlyönyt ainoatakaan näytäntöä ja hänen ohellaan mainitaan Bergbomin tädin, rva L. Gummeruksen, laamanni Björkelundin, asessori Qvickströmin, oikeusneuvosmies Svanljungin, tuomarien Erlinin ja Bouchtin y.m. kutsuneen näyttelijöitä luokseen ja kohdelleen heitä aivan toisin kuin tapa oli menetellä kuleksivien teatterijoukkojen suhteen. – Kaikesta näkyy, että ruotsinmielisyys ei tässäkään kaupungissa 1870-luvulla ollut läheskään niin kehittynyt kuin myöhemmin. Monet kehotukset tulla toistenkin ja onnentoivotukset matkalle lausuttiin seurueelle, kun se Suomi-laivalla 2/7 lähti pohjoseen päin. Oulussakin sanotaan yleisön olleen täynnä ennakkoluuloja teatteria kohtaan ja ystävällisen vastaanoton merkkejä oli tuskin nähtävissä, mutta jo ensi iltana 7/7 Viuluniekka valloitti täyden huoneen. Joka kerta kun esirippu laski, kuului kättentaputuksia ja hyvähuutoja. Lundahl ja Kallio, rva Lundahl ja nti Tötterman huudettiin esiin useita kertoja; lopussa vaadittiin kaikkia esiintymään. – Näytännön jälkeen joukko ylioppilaita ja nuoria kauppiaita kutsui "ainoastaan herrat" tulijaiskekkereihin. Siellä kerrottiin erään ruotsikiihkoisen rouvan tulleen varta vasten näkemään "suomalaista raakuutta ja kömpelyyttä", mutta mennessään tunnustaneen näytelmän sujuneen niin hyvin, ettei hän ollut sentapaista aavistanutkaan.

Niinkuin muualla pidettiin Oulussakin enimmän koko illan kappaleista ja miltei kaikki sentapaiset näyteltiin kaksi kertaa. Muutoin toivottiin että ei näyteltäisi useammin kuin kahdesti viikossa (sunnuntaina ja yhtenä arkipäivänä), jotta ei teatterin ystäviltä "ryöstettäisi herttaisia valoisia iltoja ja öitä". Heinäkuulla olikin vain 9 näytäntöä, mutta elokuulla 14 ja syyskuulla 13 – yhteensä siis 36. Ohjelmistossa uusia olivat Kiven pikku idylli Yö ja päivä 23/7, Benedixin 1-näytöksinen huvinäytelmä Kassan avain 13/8, B. F. Salosen suomentama Erckmann-Chatrianin 3-näytöksinen näytelmä Puolan juutalainen 17/9 ja Kiven Nummisuutarit 24/9.

Elokuun 8 p. Vilho hyvissä voimissa tuli Ouluun ja ryhtyi toimeensa; kumminkin olivat raha-asiat kuukauden loppuun Törmäsellä, joka silloin vuorostaan pääsi ulkomaanmatkalle. Vilhon kirjeistä saamme jälleen yksityistietoja. Ensimäisen näytännön, jonka hän näki palattuansa seurueeseen, oli Preciosa 8/8 "nti Ahlberg" se on Ida Aalberg nimiroolissa. Hän oli "mielestäni sangen viehättävä", Vilho sanoo, "etenkin ensimäisessä näytöksessä, jossa oli ehtinyt paremmin kypsyä; epätasaiset liikuntonsa tulevat varmaan aikaa voittaen sulavammiksi". Näin kuuluu ensimäinen tapaamamme arvostelu näyttelijättärestä, jonka tulevaa suuruutta tietysti ei aavistettu. – "Yhdistysjuhla [10/8] sujui paremmin kuin koskaan ennen. Ihmiset nauroivat täyttä kurkkua. Väkeä oli kumminkin vähän. Oli pidot kahdessa eri paikassa ja se vaikuttaa paljon pikku kaupungissa. – Näyttipä minun tulonikin jonkunmoiselta yhdistysjuhlalta, sillä toverit olivat siitä sangen mielissään." – "Benedixin Kassan avain [13/8] meni melkoisesti. Tötterman oli siinä hyvänpuolinen; mutta näytelmän luonne vaatii enemmän psykologiaa kuin Himbergillä ja rva Lundahlilla on. – Aspegrenia ei ollenkaan kaivata, Böök ja Pesonen ovat hyvin täyttäneet hänen roolinsa." – "Viime aikoina ovat tulot olleet huononlaiset, mutta ystävämme lohduttavat meitä sillä, että syyskuulla tulemme näyttelemään täysille huoneille. – Raaheen ei päästä. Siellä on keskusteltu annettaisiinko raastuvan sali meidän käytettäväksemme vai ei, ja sveesit ovat voittaneet. Huonetta ei saada ja muuta soveliasta ei ole." – Elokuun 18 p. kaupunkilaiset pitivät kemut seurueelle. Kuvernööri Nyberg esitti vieraitten maljan kiittäen heitä heidän tuottamastaan taidenautinnosta. Bergbomille lähetettiin sähkötervehdys. – Nummisuutareita oli alettu harjottaa, mutta tietämätöntä oli vielä saataisiinko kaupunkilaisia avustamaan. Vilho epäilee Leinon sopivaisuutta Eskoksi. – Suvi oli tänä vuonna tavattoman kaunis ja ymmärrettävää on, että kuumana sydänkesänä huoneet olivat huonoja. Heinäkuun viime päivänä sanotaan O. W. S: ssa:

"Suomalainen teatteri on tapannut riidassansa tukehduttavasti kuuman ilman kanssa. Katselijain rivit ovat harvenneet harvenemistaan. Eikä kumma! talonpojalla on ankara heinänteko ja niitä, joilla aikaa olisi, ajaa kuumuus tuulta etsimään." Elokuulla pysyivät ajat muuttumatta ja valitettavasti ei syyskuukaan kääntynyt suotuisaksi. Aina ilmaantui joku uusi syy yleisön harvalukuisuuteen. "Ida Basilier ja Ina Försten", Vilho kirjoittaa (19/9), "ovat olleet täällä tekemässä meille vahinkoa, sillä ihmiset tulvasivat konserttisaliin ja teatteri oli melkein tyhjä." – Kun sitten Puolan juutalainen oli tehnyt "mahtavan vaikutuksen", niin että "salongista lähetettiin terveisiä ja onnentoivotuksia", ja Vilho luuli näytelmän toisena kertana antavan täyden huoneen, kävi päin vastoin – ja syynä olivat kuuluutuskalaasit samana iltana. – Eikä Nummisuutaritkaan, jonka merkkiteoksen ensi ilta oli 24 p. syysk., saanut aivan täyttä huonetta, sillä edellisenä päivänä oli "suuret häät, joihin oli kutsuttu 600 henkeä ja muun muassa Suomalainen teatterikin(!)" Onhan luonnollista että häiden jälkeen oltiin väsyksissä, jos edes teatterissakäynti oululaisten mielestä silloin oli comme-il-faut. Omituinen sattumus oli, että Nummisuutarit ensi kerran esiintyessään näyttämöllä joutuivat näin sopimattomasti häitten keskelle aivan niinkuin kunnon Esko itse näytelmässä. Kumminkin "komedia herätti vilkasta suosiota", Vilho sähkötti Helsinkiin. – Vihdoin Vilho kenties arvasi oikean syyn siihen, että teatteri ei enää vetänyt. "Päävika on mielestäni se, ettei oululaisilla enää ole rahaa! Me olemme viipyneet täällä liiaksi kauvan." – Syyskuun viimeisinä päivinä oli markkinat. Sentähden annettiin 27/9 ja 28/9 kolme näytäntöä (jälkimäisenä päivänä kaksi) ja niissä oli paljo maalaisia, jotka ensi kerran tutustuivat teatteriin. Minkä vaikutuksen he saivat, voi päättää seuraavasta Vilhon kertomuksesta:

"Noin 15 talonpoikaa Oulun lähitienoilta piti meille komeat päivälliset toisena markkinapäivänä. Useissa teatteripidoissa olen ollut, mutta en ole kohdannut hartaampia isäntiä enkä juhlallisempia pitoja viettänyt kuin silloin. Mikä kiitollisuus nykyisyydestä, mikä luottamus tulevaisuuteen kaikkien heidän sydämissään! Me erkanimme toisistamme kyynelsilmin."

Vilhon ehdotuksesta ja Bergbomin suostumuksella annettiin viimeinen näytäntö 29/9 Oulun suomalaisen koulun hyväksi. Samana päivänä ehtoolla oli suuret arpajaiset samaa tarkoitusta varten. Näytäntö, jossa Preciosa esitettiin, alkoi klo 12 päivällä ja tuotti koko 680 markkaa puhdasta rahaa – "suurin tulo siitä teatterista". Rahat menivät koululle, mutta toivottavasti tuotti näytäntö teatterille, niinkuin Vilho oletti, "suuremman summan suosiollisia sydämiä". – Keskitulo näytännöstä nousi 316 markkaan, siis 60 mk vähemmän kuin Kuopiossa edellisenä vuonna.

Vielä lisättäköön Vilhon kirjeistä, että hänellä oli aihetta täältäkin kertoa että eräät seurueen jäsenet tapansa mukaan olivat lyöttäytyneet paikkakunnan ruotsinmielisten parhaiksi ystäviksi. Heille luulotellaan, että he, jos näyttelisivät ruotsinkielellä, olisivat paljo suurempia taiteilijoita, ja näitä ajatuksia "kylvetään rouvien ja naisten mieleen" ja suomenkielen viljeleminen laiminlyödään. "Korviani viiltää, kun harjotuksissa ja näytännöissä kuulen heidän virheellistä kieltänsä." – "Joka hetki ajattelen keinoa, kuinka nämät epäkohdat saataisiin poistetuksi, kuinka saataisiin heidät ymmärtämään että heillä on suuri lähetystoimi suoritettavana!" – Samassa kirjeessä Vilho kertoo tutustuneensa erääseen hienoon ja sivistyneeseen, suomenmieliseen ja tarmokkaaseen naiseen, nti Flanderiin, jolla oli hyvä lauluääni, kauniit teatterikasvot ja vallan suuri halu tulla teatteriin. Isä, joka on lääninkamreeri, oli kuitenkin vastaan ja turhaan Vilho koetti taivuttaa häntä antamaan suostumustaan. Semmoinen jäsen lisää olisi aarre teatterille, Vilho arvelee, sitte vain hyvä rakastaja (Himbergin sijaan) ja suomalaisen näyttämön loistavasta tulevaisuudesta ei olisi epäilyksiä! – Vaikkei Vilhon, niin innokkaasti julkilausuttu, toivomus täyttynytkään, liittyi tällä ajalla seurueeseen uusi jäsen, joka on luettava sen arvokkaimpiin. Tarkoitamme nti Emilie Stenbergiä, Turussa syntynyt, papin tytär, teatteriin tullessaan 35 v. Ikä ja alussa vaillinainen suomenkielen taito rajoittivat hänen kehitysmahdollisuuttaan, mutta äly ja sivistys tekivät kuitenkin, että hän aikaa voittaen erittäin karakteristisesti kuvasi vanhempia naishenkilöitä ja sitä paitse vakavalla olennollaan ylläpiti seurueen sisällisessä elämässä hyvää henkeä ja ryhtiä. – Nti Stenberg esiintyi jo Oulussa ensi kerran näyttämöllä – Guldborgina Sven Dyringin kodissa 10/9.

Oulusta teatteri muutti Poriin, jossa ensi näytäntö oli 10/10.

"Matka tänne", Vilho kirjoittaa, "oli kassalle hirveän tuntuva. Paitse hukkaan menneitä kalliita työ- ja näytäntöpäiviä, meni kustannuksiin vähä yli 1,000 markkaa. Kolme päivää odotettiin laivaa. Matkalla oltiin kokonainen viikko. Kun saavuimme Reposaareen, ei ollut miehellä muuta kuin 11 mk ja joku kuparilantti. Kohdistin siis toivoni tulevaisuuteen, s.o. lähinnä ensi näytäntöön täällä. Mitä vielä! Älä lähetä noita oopperalaisia riistämään ansiot rehellisiltä ihmisiltä heidän nokkansa edestä. Basilier-Forstén Oulussa, Duncker-Ingman Porissa! Tuhat markkaa vähemmän meille, olen arvellut."

Porissa viipyi seurue lokakuun loppuun, näytellen 9 kertaa ja saaden keskimäärin ainoastaan 296 mk illalta. Tuntui niinkuin olisivat porilaiset itsekseen ajatelleet: mitä se teatteri taas tekee täällä, saimmehan jo siitä kylläksemme keväällä! – Ainoa uutuus, joka esitettiin, oli 1-näytöksinen laulunäytelmä Sinua vaan! – Kun rva Aspegren palattuaan ulkomailta 22/10 ensi kerran esiintyi (Työväen elämästä), häntä tervehdittiin kättentaputuksilla. – Viimeinen näytäntö oli 27/10. Silloin oli huone ensi kerran ihan täysi. Ohjelmana oli Sven Dyringin koti; rva Aspegren, joka ennen oli näytellyt Guldborgia, oli nyt Ragnhildina. Nti Stenbergistä – jonka debyytti herätti mielenkiintoa Porissa, missä hän oli tunnettu – sanoo paikkakunnan lehti että hän Guldborgina osotti oikeaa käsitystä tehtävästään ja kieltämättömiä lahjoja, mutta puhui staccato eikä näyttäytynyt oikein perehtyneeksi kieleen. Regissana kiitetään nti Töttermania, joka myöskin oli ollut reipas ja naivinen Mariana ylempänä mainitussa uudessa laulukappaleessa. – Viime näytännön jälkeen oli Otava-ravintolassa jäähyväiskemut, joissa maisteri Tamsén piti puheen seurueelle.

Ainoastaan semmoiset lukijat, jotka ovat läheisesti tutustuneet teatteriin, ovat ehkä voineet oikein kuvitella Bergbom-sisarusten elämää näinä vuosina, kuinka heidän on täytynyt uhrata kaiken aikansa ja voimansa niille kahdelle näyttämölliselle yritykselle, joista heidän oli yhtä haavaa huolehtiminen. Mahdotonta on ollut antaa siitä seikkaperäisiä tietoja, syystä kun he enimmäkseen ovat toimineet yhdessä Helsingissä eikä siis mitään kirjeenvaihtoa ole syntynyt. Silloinkin kun Kaarlo on matkustanut, milloin Viipuriin, milloin Turkuun, milloin Tampereelle, milloin Kuopioon, tavatakseen puhe- tai oopperaosastoa ja ollakseen saapuvilla tärkeimmissä harjotuksissa tai näytännöissä, hän on viipynyt niin lyhyen ajan ettei hänen ole ollut tarpeen kirjoittaa. Sentähden me tositeossa monelta ajalta tiedämme enemmän alijohtajasta, Vilhosta, kuin varsinaisesta johtajasta. Nyt tarjoutuu meille kumminkin ensi kerran tilaisuus nostaa se verho, joka on kätkenyt sisarukset silmistämme. Kesällä 1875 näet Kaarlo noin kuusi viikkoa oleskeli Lappeenrannan kylpylaitoksessa ja siltä ajalta on sisarusten kirjeenvaihto säilynyt. Siinä me näemme heidät tosin ei "palavan sesongin-" vaan loma-aikana, mutta kuitenkin niin hartaasti ja yhtämittaa ajamassa teatterin asioita, että lukija hämmästyen käsittää, mitä Suomalaisen teatterin johtajatoimi tällä aikaa merkitsi ja mitä tarmoa ja innostusta se kysyi. Tahdomme sen vuoksi tehdä selkoa tästä kirjeenvaihdosta, joskin se on yksipuolinen siinä että useimmat kirjeet ovat Emilien kädestä.

Mikä Kaarloa oikeastaan vaivasi, sitä emme saa tietää, mutta arvattavasti hän vain oli peräti väsynyt ja hermostunut "huolista ja murheista", niinkuin Vilho kirjoitti Parisista neuvoen häntä levähtämään. Tiedämmehän että hän jo syksyllä oli arveluttavasti kiihtynyt ja luonnollista on, että vastoinkäymiset Turussa ja sitten yhä jatkuva vastatuuli keväällä Helsingissä eivät muuta voineet kuin enentää hänen hermostumistaan. Lisäksi voi vielä mainita hänen lankonsa Oskar af Heurlinin kuoleman Roomassa, joka ei ollut syvästi vaikuttamatta hänen tuntehikkaaseen mieleensä. – Kaarlo lähti Helsingistä luultavasti 1 p. heinäk. ja kaksi päivää myöhemmin Emilie jo kirjoittaa ensimäisen kirjeensä.

(3/7) Rakas Kaarloseni! En voi kieltää olevani kovin levoton sinun tähtesi, tänä kesänä kun sinun tulee oikein hoitaa itseäsi. Pelkään ettet voi olla niin varovainen kuin pitää ja välttämätöntä on kylpyparannuksilla ollessa. – Lähtiessäni annoit minulle niin paljo pikkuasioita, että pelkään unohtavani puolet. Sentähden täytyy minun kirjallisesti kerrata kaikki. Vilho [Visbyssä] on saanut Nummisuutarit, Hrimalylle⁵⁵ 500 mk [etumaksua Pragista tilatulle tenorille], [ylioppilas Nikolai] Christersonille (Kari) [käännettäväksi] Mein Leopold, [nti M.] Grapelle Svend Dyring [rva Raata varten] ja huomenna lähetän Vaasa-laivalla mytyn Törmäselle. Oliko muuta? Emmylle kirjoitan ja kysyn, minkä verran [suomalaista tekstiä] on kirjoitettu Faustiin, ja muistutan Achtéta saksalaisesta kappaleesta. – Samana päivänä kun lähdit, tuli kirje rva Aspegrenilta [Parisista], joka näyttää olevan tyytyväinen. – Eilen sähkösanoma Kalliolta [Vaasasta]: "Tänään lähdetään. – Nettoa 800 vain, mutta herttainen yleisö." – Onhan hyvä että yleisö on 'herttainen', mutta parempi olisi, jos kassa paremmin täyttyisi. Huomenna kirjoitan Törmäselle ja pyydän häntä koettamaan säästää päiväkustannuksissa Oulussa. Myötäseuraavista kirjeistä on toinen Leinolta sinulle, toinen [nti] Alma Flomanilta minulle;⁵⁶ mitä sanot? – Ikävä kyllä unohdin tilata Alppimajan [Bruno] Niskalta [Pietarista], pitääkö minun tehdä se ja sitte lähettää se Tuokolle? Onko hänellä nykyään työtä? – Slöör kertoi Ruotsalaisen teatterin aikovan ensi vuonna [s.o. alkavana näytäntökautena] ottaa esitettäväksi Mustan Dominon ja Rykmentin tyttären [siis samat oopperat kuin Suomalainen teatteri!]. Hertzberg kuuluu olleen Parisissa pääasiallisesti tutkiakseen teattereita ja kehittyäkseen "regissööriksi" ja aikomuksensa lienee vakavasti antautua teatterin alalle. – Hyvästi, Kaarloseni. Hoida itseäs hyvin ja ennen kaikkea: kerro tarkoin [tri] Björksténille, mikä sinua vaivaa, äläkä tee itseäsi, niinkuin tavallista on, terveemmäksi kuin olet. Jumalan haltuun. Emilie.

(5/7) Kaarloseni! Olen kirjoittanut tänään 8 kirjettä ja lisäksi rva Aspegrenin pyynnön kenraalikuvernöörille [saada suositusta vapaaseen pääsöön valtioteattereihin Parisissa], niin että saat antaa anteeksi, jos tämä kirje on vähän hutiloitu. Kaikki asiasi toimitettu, paitse että Faust on lähettämättä [K. E.] Pahlmanille [ensimäinen viulunsoittaja oopperan orkesterissa]; hän ei ole vielä saanut nuotteja, vaikka Emmy ja Sofie ovat luvanneet lähettää. – Ikävä että olet voinut huonosti. Kerro tarkoin Björksténille kuinka voit, äläkä tee itseäsi terveemmäksi kuin olet. Se olisi tyhmää ja yksinkertaista ylpeyttä; joskaan ei itsetuntomme salli meidän näyttää haavoja, jotka ihmiset ovat iskeneet meihin, Jumalan käden alle täytyy meidän kumminkin alistua ja pystyssä voimme kantaa mitä hän laskee päällemme. – Tänään sain erittäin rakastettavan kirjeen Betty Elfvingiltä, mikä rakkauden ja rauhan lapsi hän kuitenkin on! Hän on jälleen suorittanut 1 osakkeen 5:ltä vuodelta (ennen 2) ja sen ohella hän lähetti lahjana 196 mk. eräältä vanhalta nti Marie Eschneriltä⁵⁷ matkastipendirahastoon. Lahjoittajan nimeä ei saa panna sanomiin, sillä tuttavansa luultavasti eivät jättäisi häntä rauhaan sentähden! Olen kuitenkin pyytänyt Morgonbladetia ja Suometarta kiittämään johtokunnan puolesta. – Olen myös kirjoittanut ja kiittänyt häntä, sillä jollei summa olekaan iso, tulee se kumminkin lämpimästä ja rakastavasta sydämestä. Kenties joku toinenkin noudattaa esimerkkiä. – Olen kirjoittanut [kaartin kapellimestarille] Leanderille, ettei hän saa luvata pois musiikkia syksyksi niinä päivinä kun meillä on ollut tapa näytellä.

(8/7) Huomispäivän junalla olen lähettänyt Rykmentin tyttären ja Faustin, s.o. ne nuotit, jotka tänään sain Niskalta. Tuli toinenkin kappale Rykmentin tytärtä, mutta arvatakseni et tarvitse sitä; 2 kpl Unissakävijää on myöskin mukana. – Niska on ihmeen toimelias ja säntillinen mies. – Kuinka sinä voit, Kaarlo? Olen koko päivän ollut levoton sinun tähtesi ja pelkään että olet sairas, kun en saanut vastausta viime kirjeeseeni ja kysymyksiini Hamletista ja Rosvoista [kirje näyttää kadonneen]. Vaikkei vastaukses tulisikaan tän'iltana, täytyy minun huomenna lähettää maksu Blochille [tanskalainen kirjakauppias]. Olisi mukava samalla tilata muutakin. Kirjoita nyt, armahani, säntilleen, kuinka voit ja mitä määräyksiä sinä noudatat. – Sain kirjeitä Leontine ja Sofie tädeiltä [Vaasasta], jotka sanovat, että seurue on jättänyt hyvin edullisen vaikutelman ja että sitä oli pyydetty palaamaan pitemmäksi ajaksi syksyllä. Jos niin tapahtuu, on välttämätöntä ensin sopia [ravintoloitsija] Ernstin kanssa päiväkustannuksista [hän oli kiskonut 50 mk illalta; Oulussa päästiin puolella], mutta paras on olla mitään päättämättä, ennen kun näkee miten asiat käyvät Oulussa ja rva Raan lopullinen vastaus tulee. – Käyn vielä Grapella, ennen kun hän lähtee. – Eilen tuli Oulusta Ainamon nuotit, Orposisarukset, Karhu ja Pasha sekä Deborahn 1 ja 3 näytös! Mihin ovat muut näytökset joutuneet? – Päivän postissa kirjoitin Törmäselle ja pyysin häntä kaikin voimin etsimään Deborahn sekä lähettämään Narcisse Rameaun. Kalliolta sain ystävällisen, mutta naivisen kirjeen. Lähetän sen sinulle niin pian kun olen vastannut. – Muistatko kenties missä Tuokon Deborah-suomennoksen alkukirjoitus on, en ole löytänyt sitä. – En voi matkustaa mihinkään, ennen kun Hrimaly vastaa. Olen kovin levoton tenorimme tähden ja pelkään, ettei meillä tule olemaan mitään hyötyä Ericssonista. – Hyvästi, jumalan haltuun. Kirjoita, kun jaksat. Emilie. [Lisälehdellä Emilie kertoo Mein Leopold näytelmän sisällyksen].

(9/7) Vaikka kirjoitin eilen i.p., täytyy minun ilmoittaa sinulle ehtoolla saamani iloinen sähkösanoma Kalliolta (Oulusta): "Eilen teatteri täpötäysi, 616. Yleisö innostunut, illan menot vähäiset: salonki 25; yhteensä kenties 70. Dekoratsioneja puuttuvaisesti." – Kunpa kaikki edelleenkin kävisi hyvin Oulussa!

Juuri kun eilen olin sulkenut kirjeeni, tuli O. Toppelius. Hän oli rakastettavaisuus ja lempeys itse ja selitti, että teatterin ei ollenkaan tarvinnut hävetä itseään. [Emilie koetti taivuttaa Toppeliusta, jolla oli "moraalinen oikeus" määrätä entisen teatterikoulun rahoista, luovuttamaan ne Suomalaiselle teatterille, jonka jäsenet kaipasivat koulua.] Hän luuli asiamme olevan loistavalla kannalla ja, vaikken sanonut, että ooppera oli vienyt meidät vararikon partaalle, hän kuitenkin moitti meitä kovasti, että jatkoimme sitä. [Kumminkin Toppelius ylipäätään oli myöntyväinen, ja Emilie jätti Kaarlon asiaksi enemmän puhua siitä, koska Toppeliuskin oli matkalla Lappeenrantaan.] – Ericssonin pyyntö saada loman pidennystä on kohtuuton. Älä ainakaan kohta suostu. Saiko hän Rykmentin tyttären nuotit? – Juuri sain kirjeen Augustalta, mutta en sinulta! Olen kauhean levoton. Etkö jaksa kirjoittaa? – Hyvästi, Jumalan haltuun. Emilie.

(10/7) Oli kovin hauskaa kuulla että voit hyvin, että sinulla on ruokahalua ja unta; kunpa olisi niin edelleenkin. – Tuokolta tuli tänään Sinua vaan! jonka kohta annoin Antonoffille puhtaaksi kirjoitettavaksi. Mitä vastaat Ericssonille? Minä en suostuisi, sillä 2 1/2 kuukauden loman pitäisi riittää. Hyvä olisi että hän ja Bergholm saisivat roolinsa; voiko Kiljander ollenkaan auttaa sinua? Mimmoinen hän muutoin on? Hrimalylta ei kuulu mitään; en lähtene sitä ennen. – Blochille olen tänään kirjoittanut. Et sanonut, oliko kysymys koko Shakespearen [tanskalaisesta] käännöksestä vai ainoastaan Hamletin? Slöör on oikein viehättynyt Hamletista. Hän on joskus alkanutkin kääntää näytelmää, ja Hamletin suuri monoloogi on valmis; sen hän mielellään pysyttäisi runomittaisena, kaikesta syystä, arvatakseni. Niinikään saattaisi Ofelian loppumonoloogi-kohtaus olla runomuotoinen, eikö niin? – Kyllä minä kehotan Slööriä kiirehtimään. Hänen rouvansa on kuitenkin heikonlainen eikä hän itsekään ole oikein terve, mutta toivon hänen voimalla käyvän työhön käsiksi. Hän luuli kuitenkin ettei Hamlet valmistuisi ennen kun jouluksi. – Achtélta ei ole tullut mitään, ei nuotteja eikä muuta. – Grape on saanut kirjeen rva Raalta, joka ei voi tulla jouluksi. Hän ehdottaa itse huhti- taikka helmikuuta; kuitenkaan hän ei silloin ollut saanut kirjettäni, jossa ehdotan marraskuuta – Ajatteles kuinka ihanaa olisi, jos oululaiset alkaisivat harrastaa teatteria; sali antaa jotenkin paljo, ja päiväkustannukset ovat pienet. – Pitääkö minun lähettää käännöstyötä Tuokolle? Olen aivan unhottanut kysyä, pitääkö sotilailla Rykmentin tyttäressä olla kypäriä vai lakkia niinkuin Rouget de Lislessä? Älä unohda vastata tähän? – Hyvästi, Kaarloseni. Jumala varjelkoon sinua ja antakoon sinulle terveyttä ja voimia! Emilie.

(11/7) Melkein näyttää kuin tulisin kirjoittamaan sinulle joka päivä, oma Kaarloni! Sain juuri kirjeen Betty Elfvingiltä, että [nti] Tallgren ei palaa teatteriin. Kun kiitin nti Eschnerin lahjasta, pyysin Bettyä tiedustelemaan, kuinka Tallgrenin oli laita. Kiltti Betty, joka asuu maalla, lähti kohta sentähden kaupunkiin. [Nti Tallgrenin] kihlaus on rakettu tulevaisuuden varalle (noin 2 v.) ja on vastaiseksi salainen. Kuitenkaan hän ei luovu laulustaan, vaan lähtee nti Mechelinin neuvosta ensi talvena Tukholmaan. Tahdotko että kirjoitan ja pyydän häntä sitä ennen laulamaan täällä ainakin Lucreziassa? Mistä kaikessa kiireessä saataisiinkaan toinen Maffio, jota paitse olisi ikävää uudestaan harjottaa vanhaa oopperaa. – Sen ohella Betty kirjoitti jotakin, joka kenties on vaan juorua, mutta jossa saattaa olla perääkin, että muka saksalaisen tenorin hankinta on mennyt myttyyn. – Eikö ole syytä sähköttää Hrimalylle ja kysyä, kuinka asian laita on? Heinäk. 3 p. lähetin hänelle 500 markan vekselin (florinia 213:68); kirjoitin että se on puolet pyydetystä etumaksusta, toinen puoli tulee kohta kun saamme välikirjan hra Trochlilin allekirjoittamana. – Kyllä täytyy sähköttää, teetkö sinä sen, vai minäkö? Onhan mahdotonta jälleen kamppailla koko talven Ericssonin kanssa; vaikka hän kauniisti kehuskelee ääntänsä, en siihen usko. – Hufvudstadsbladet kertoo tänään [Lydia] Laguksen viime keskiviikkona tulleen Tukholmasta Turkuun ja sieltä matkustaneen kotipuoleensa [Isoonkyröön]. Jos hän edes voisi laulaa Maffion, niin että voitaisiin antaa Lucrezia syksyllä. Kirjoitan nyt kohta Milille ja kysyn mitä hän on tehnyt Tammisaaren laulajattaren suhteen. – Kyllä se ooppera kuitenkin tuottaa kovin paljo vaivoja ja ikävyyksiä! – Hyvästi, rakas Kaarlo. Emilie.