Kitabı oku: «Kuinka anopista päästään», sayfa 4

7 Kohtaus

FEDERICO. Don Cleto…

RAFAEL. Kuinka! Tohtori.

FEDERICO. Hän itse, hän itse! Anna anteeksi, ystävä, minä aivon katsoa, onko vaimoni lähtenyt ulos.

(Menee.)

8 Kohtaus

Rafael. Don Cleto.

CLETO. Nöyrin palvelianne…

RAFAEL. Herra, minä tiedän teidän ilkityönne.

CLETO. Minunko ilkityöni?

RAFAEL. Niin juuri, herra – kuka käskee teitä rohtoja keittelemään ihmisten elämän pidennykseksi?

CLETO. Minä olen lääkäri, hyvä herra.

RAFAEL. Pahantekijä te olette, ei muuta kuin pahantekijä.

CLETO. Pahantekijä?

RAFAEL. Kuka käskee teidän vehkeillä luonnon la'in muuttamista?

CLETO. Minä luulin…

RAFAEL. Niin, jos tahtoisitte lyhentää elämän määrää, se olisi vähän toista.

CLETO. Te hämmästytätte minua.

RAFAEL. Niitä on ihmisiä, jotka ilman teitä jo aikaa päiviä olisivat päässeet joko taivaasen taikka hornan tuuttiin.

CLETO. Se on minun kerskaukseni, minun ansioni.

RAFAEL. Ansio, joka tuottaa minulle sen onnen, että saan anopin kanssa tapella.

CLETO. Minä en ymmärrä teitä.

RAFAEL. Ette siis suinkaan tiedä, mitä otus anoppi on.

CLETO. Ah, ei minulla ole ollut anoppia, eikä vaimoa.

RAFAEL. Niin ette myöskään tunne onnettomuutta eikä onnea.

CLETO. Minua ahdistaa toinen onnettomuus, kentiesi vielä suurempikin, ja jos rohkenisin sen teille kertoa. – Te olette Federicon ystävä, tämä kehoittaa minua.

RAFAEL. Puhukaa.

CLETO. Minä olen tuota kuuluisaa Sangredon sukua, hyvä herra.

RAFAEL. Minua ilahuttaa päästä teidän korkeaan tuttavuuteenne.

CLETO. Kolme minun suvustani ovat koonneet itselleen ansioita isänmaan suhteen.

RAFAEL. Kansan edustajina, oikeuden puollustajina?

CLETO. Suokaat anteeksi, lääkäreinä.

RAFAEL. Ja anoppein hengenpelastajina?

CLETO. Kaikki kolme olivat terveys-neuvoston jäseniä.

RAFAEL. Korkea kunnia, minua haluttaisi vaan tietää, mitä minä —

CLETO. Minulla on samat taidot, samat ansiot, hyvä herra, mutta minulta puuttuu siivenkannattajia.

RAFAEL. Ahaa, vai niin, te tahtoisitte suosiolausetta.

CLETO. Ministerin veljenpojalle on tuo helppo asia…

RAFAEL. Teidänkin tietoihinne on tämä jo tullut? Hyvä, saadaanpa katsoa. (Mietiskellen.) Mitä lienee tässä tekeminen? Oikein, niin se käy laatuun. Herra Sangredo, pitäkää itseänne tästä hetkestä saakka korkea-arvoisen terveys-neuvoston jäsenenä.

CLETO. Te sidotte minun ikuiseen kiitollisuuden velkaan.

RAFAEL. Toinen hyvä työ toisen edestä – oletteko vanhakin?

CLETO. 50 vuotta.

RAFAEL. Oletteko valmis jonkinlaiseen alttiiksi antaumiseen?

CLETO. Mihin hyvänsä.

RAFAEL. Naimiseenkin?

CLETO. Vaikkapa naimiseenkin.

RAFAEL. Semmoisen rouvas-ihmisen kanssa, jonka minä teille määrään?

CLETO. Senkin kanssa.

RAFAEL. No hyvä, naikaatpa iso-äiti. —

CLETO. Marianan iso-äidinkö? Hurskas jumala!

RAFAEL. Morsian on 54, te itse 50 vuoden vanha, eroitus on vähäinen.

CLETO. Mutta miksi sitä tahdotte?

RAFAEL. Älkää kysykö, vastatkaa suoraan, suostutteko vai ei.

CLETO. No olkoon menneeksi! minä suostun.

RAFAEL. Oivasti tehty, herra Sangredo, minä näen, että me ymmärrämme toinen toisemme. Te naitte siis iso-äidin, ensiksi teidän kuitenkin täytyy…

CLETO. Täytyykö minun vieläkin jotain?

RAFAEL. Älkää peljästykö, pahin temppu on ohitse. Teidän täytyy vaan saada iso-äiti erkaantumaan tyttärestänsä ja tyttären tyttärestänsä.

CLETO. Minä taivutan hänen siihen; mutta lieköhän tuo myöskin minuun suostuva?

RAFAEL. Mikä kysymys! Hän on nainen.

CLETO. Mutta hänen iällänsä?

RAFAEL. Aina nainen naisena pysyy.

CLETO. Päätetty kun päätetty.

RAFAEL. Ja nyt vikkelästi toimeen. (Huutaen.) Onko siellä ketään palveliaa?

CLETO (huutaen). Juan! – Entä minun virkaan pääsöni?

RAFAEL. On teille taattu.

JUAN (perä-ovesta tullen). Oletteko kutsuneet?

RAFAEL. Herra Sangredo tahtoo puhutella iso-äitiä.

JUAN (menee pois vasemmalle puolelle.)

RAFAEL. Minä jätän teidät siksi aikaa ja pidän huolta teidän virkaan nimityksestänne.

9 Kohtaus

Don Cleto yksinänsä.

CLETO. En tiedä mikä valtaa minua. Minun on määrä anoa Donna Leonciaa vaimokseni. Minusta tuntuu, ikäänkuin nakkelisi joku minua päähän vanhoilla saviruukun palasilla. Rohkeutta, Sangredo, sinä pääset terveys-neuvoston jäseneksi. Mikä kunnia! Tämän kunnian vuoksi minä hyppäisin vaikka pimeyden alhoon, tämän tähden minä ilkenen naida Leonciankin.

10 Kohtaus

Don Cleto. Leoncia.

LEONCIA. Herra Sangredo.

CLETO. Armollinen rouva. (Hiljaa.) Iankaikkinen, kuinka vanhalta se näyttää.

LEONCIA. Mitä palvelusta sopii minun tehdä teille, ystäväni?

CLETO. Minulla on jotakin tärkeätä, sangen tärkeätä teille juteltavana.

LEONCIA. Minä olen utelias kuulemaan.

CLETO. Istutaanpa vähän, haastellaan niinkuin hyvät ystävät keskenämme.

(Käyvät istumaan.)

LEONCIA. Minä olen kokonansa korvana.

CLETO. Teidän on tietäminen, Leoncia. – (Hiljaa.) Ei, kuinka rutivanhalta hän sentään näyttää! (Ääneen.) Antakaat, minä koetan valtasuontanne. (Tunnustelee sitä.) Varsin säännöllinen, varsin säännöllinen.

LEONCIA. Miksi valtasuontani koetatte?

CLETO. Minun tulee valmistaa teitä ankaraan kiihtymykseen.

LEONCIA. Te peljätätte minua.

CLETO. Älkäät peljätkö mitään, se kiihtymys, joka teitä odottaa, on suotuisaa laatua.

LEONCIA. Oi, puhukaat, puhukaat!

CLETO. Minun täytyy teille uskoa salaisuus, semmoinen, josta koko elämäni riippuu.

LEONCIA. Mitä saanen kuulla?

CLETO. Te olette nähnyt, kuinka minä kokonaisen vuosikauden olen seisonut teidän äärellänne, ei ainoastaan huolekkaana lääkärinä, ei, vaan myöskin uskollisena ystävänä.

LEONCIA. Minä tiedän sen, te olitte minun kaikki kaikissa.

CLETO. Mutta te ette tiedä, että minä petin teitä.

LEONCIA. Tekö olisitte minua pettänyt?

CLETO. Te ette tiedä, että nämä jalot kilvoitukset vaan peittelivät itsekästä sala-ajatusta, peittelivät mielihalua.

LEONCIA. Mielihalua?

CLETO. Mielihalua, täynnänsä kunnioitusta – (lausettansa oikaisten) suokaa anteeksi – täynnänsä rakkautta!

LEONCIA. Ja ketä, onnetoin, rakastatte?

CLETO. Te kysytte vielä. Kuka muu saisi rakkauden kipinän minussa syttymään, paitsi te?

LEONCIA. Pyhä neitsyt, onkohan se mahdollista? (Kiekaillen.) Hyvä herra…

CLETO. Pelko ainoastaan on niin kauan sulkenut suuni, mutta viimein täytyi tuo saada hammasten takaa.

LEONCIA (seisaalle nousten ja virkeän tavalla itseänsä peiliin katsoen. Hiljaa.) Tämä muoto ihastuttaa vielä! Niin – se kelpaa vielä ihastuttamaan! (Ääneen.) Herra Sangredo… (Käy taas istumaan.)

CLETO. Te olette tunnustukseni kuullut, minä vartoon nyt tuomiotani teidän suustanne. —

LEONCIA. En tiedä, kuinka sydämmeni laita on, minä olen rakastettu, minä olen rakastettu!

CLETO. Niin kunnioittavalla … niin tulisella rakkaudella!

LEONCIA. Mutta kuinka se on mahdollista, että te, niin kauan avioliiton vastustajana…

CLETO. Minunkin aikani on tullut, kun Jumala sydämmeni hellytti.

Sangredon suku ei enään ole minuun loppuva.

LEONCIA. Toivotteko todesti sitä vielä?

CLETO. Lääkärin silmä ei pety.

LEONCIA. Mutta yksi este! Te tiedätte, hyvä herra, että ensimäinen puolisoni – olkoon hän herran raudassa – että hän oli intendentti. Te ymmärrätte, ett'ei minun auta säätyäni jättää. Kun olisitte edes terveys-neuvoston jäsen.

CLETO. Siinä tapauksessa ei mikään raja-aita meitä enään eroita, hallituksen viisaus on vihdoin ansioni muistanut, nimitys on kentiesi jo tulossa.

LEONCIA. Sillä ehdolla siis…

CLETO. Koska ehdoista puhutaan, Sennora —

LEONCIA. Ei hiiskaustakaan Sennorasta.

CLETO. Minun Leonciani.

LEONCIA. Armas Sangredo!

CLETO. No kuulkaatte myöskin minun ehtoni. Onnea ei ole, jollei ole itsenäisenä, meillä täytyy olla oma kotomme, meidän on kokonaan itseksemme asuminen.

LEONCIA. Sehän on taivaallista, ollaan yksinänsä, niinkuin Aadam ja

Eeva paratiisissa.

CLETO. Mutta lupaus, jonka olette antanut tyttärellenne ja tyttären tyttärellenne?

LEONCIA. Julistetaan tyhjäksi. Avioliitto rikkoo kaikki.

CLETO. Armas Leoncia!

LEONCIA. Sinä herttainen nuorukainen! herranen aika, minä olen häntä sinutellut!

CLETO. Pahoittaako se sinua?

LEONCIA. Ei lapseni. Tästä lähin sano minua aina sinäksi.

CLETO. Minä nimitän sinun pikku sieväksi eukokseni.

LEONCIA. Ihastuttava sulho, miksi olet niin kauan odottanut?

CLETO, Sinun puolestasi on vielä aikaa, sinä olet ikäsi kukoistuksessa.

LEONCIA. Sinun sanasi virvoittavat, niinkuin aamukaste ruusuja.

CLETO (sala-aikeisen tavalla). Voi hyvin, Leoncia voi hyvin!

LEONCIA. Tuletko takaisin?

CLETO. Tulen.

LEONCIA. Pianko?

CLETO. Juuri pian.

LEONCIA. Ah!