Kitabı oku: «Saituri», sayfa 5

NELJÄS KOHTAUS

Valére. Mestari Jaques.

VALERE (nauraen). Huomaanpa, herra Jaques, että teidän vilpittömyytenne palkitaan huonosti.

JAQUES. Tuhat tulimaista, herra vastatullut, joka olette olevinanne niin mahtava mies, se seikka ei koske teitä. Naurakaa omille selkäsaunoillenne, kun niitä teille annetaan, älkääkä virnistelkö minun löylyjäni.

VALERE. Ah! herra Jaques, älkää suuttuko. Ha! ha! ha! (Menee nauraen.)

JAQUES (yksin). Piru vieköön kaiken totuuden! se on huono elinkeino. Tästä lähin en siitä huoli enkä tahdo enää puhua totta. Ja tuon kirotun hovimestarin ivan – sen vielä kostan jos voin.

VIIDES KOHTAUS

Jaques. Frosine.

FROSINE. Tiedättekö mestari Jaques, onko teidän herranne kotona?

JAQUES. On kyllä, sen tietää selkäni varsin hyvin.

FROSINE. Tehkää hyvin, sanokaa hänelle että me olemme täällä.

KUUDES KOHTAUS

Mariane. Frosine.

MARIANE. Ah! Frosine, kuinka minusta tuntuu oudolle, tunnenpa olevani kovin peloissani.

FROSINE. Mutta minkätähden olette niin levoton?

MARIANE. Voi sentään! vieläkö kysytte? Ettekö ymmärrä sen pelkoa, joka näkee edessään mestauslavan, jonne häntä tahdotaan saattaa.

FROSINE. Huomaanpa että, jos toivotte suloista kuolemaa, ei Harpagon ole se mestauslava, jolle tahtoisitte joutua, ja näenpä silmistänne, että tuo nuori valkotukka, josta olette minulle puhuneet, muistunee mieleenne.

MARIANE. Niin, Frosine, sitä en tahdo kieltää ja hänen kohteliaat käyntinsä meidän luonamme ovat vaikuttaneet sydämmeeni sen tunnustan.

FROSINE. Mutta tiedättekö kuka hän on?

MARIANE. En; en tiedä ken hän on. Mutta minä tiedän hänet mieheksi, jota voi rakastaa, tiedän että, jos minä saisin valita, ottaisin hänet enemmin kuin kenenkään muun.

FROSINE. Hyvänen aika! Kaikki nuo keikarit ovat viehättäviä ja ajavat asiansa varsin hyvin, mutta useimmat ovat köyhät kuin rotat, paljon parempi on, että otatte vanhan puolison, joka tuottaa teille paljon tavaraa. Tunnustan tosin, ett'ei silmä ja tunto mielellään suostu tähän kauppaan, että saa kärsiä monta vastusta moisen aviomiehen parissa; mutta eihän se ole ijäksi päiväksi, ja hänen kuolemansa saattaa teidät pian tilaisuuteen ottamaan suloisemman sulhon, joka sitten kaikki asiat parantaa.

MARIANE. Oi! Frosine, on kamalaa, kun, ollakseen onnellinen, täytyy toivoa taikka odottaa toisen kuolemaa, ja lisäksi ei kuolema aina noudata meidän toivomuksiamme.

FROSINE. Lasketteko leikkiä? Te tietysti menette hänelle ainoastaan sillä ehdolla että hän pian jättää teidät leskeksi; niin sen pitää olla ensimmäinen pykälä naimiskirjassa. Se olisi hävytöntä, jos ei hän kuolisi kolmen kuukauden päästä! Mutta tuossa hän tulee ihka elävänä.

MARIANE. Oi, Frosine, mikä muoto!

SEITSEMÄS KOHTAUS

Harpagon. Mariane. Frosine.

HARPAGON (Marianelle). Älkää pahastuko, kaunottareni, vaikka ilmestyn eteenne silmälasit nenällä. Minä tiedän että teidän kauneutenne muutenkin pistää silmään, että se itsestäänkin kylläksi näkyy ja ett'ei tarvitse silmälaseja sitä nähdäkseen; mutta silmälaseillahan tähtiäkin katsellaan, ja minä väitän ja vakuutan, että te olette tähti, mutta tähti, – kaunein tähti tähtölässä. Frosine, hän ei vastaa sanaakaan eikä näy ollenkaan ihastuvan nähdessään minua.

FROSINE. Hän on vielä niin hämmästyksissään, ja tytöt aina alussa ujostelevat näyttää mikä heidän sydämmessänsä liikkuu.

HARPAGON (Frosinelle). Sinä olet oikeassa. (Marianelle.) Kas tuossa, sydänkäpyseni, tulee tyttäreni teitä tervehtimään.

KAHDEKSAS KOHTAUS

Harpagon. Elise. Mariane. Frosine.

MARIANE. Minun käyntini teidän luonanne, arvoisa neiti, on kovasti myöhästynyt.

ELISE. Te teette arvoisa neiti, mitä minun olisi pitänyt tehdä, ja minun olisi pitänyt ehtiä ennen teitä.

HARPAGON. Hän on jo aika suuri, kuten näette, mutta rikkaruoho kasvaa aina.

MARIANE (hiljaa Frosinelle). Oi, mikä inhoittava ihminen.

HARPAGON (hiljaa Frosinelle). Mitä kaunotar sanoo?

FROSINE. Että te olette ihastuttava.

HARPAGON. Te osoitatte minulle liian suurta kunniaa, ihastuttava sydänkäpyseni.

MARIANE (erikseen). Mikä itikka!

HARPAGON. Minä olen teille suuresti kiitollinen semmoisista ajatuksista.

MARIANE (erikseen). En jaksa enää.

YHDEKSÄS KOHTAUS

Harpagon. Mariane. Elise. Cléante. Valére. Frosine. Brindavoine.

HARPAGON. Kas! tuossa tulee myös poikanikin osoittamaan teille kunnioitustansa.

MARIANE (hiljaa Frosinelle). Ah, Frosine, mikä sattuma! Hän se juuri on, josta olen sinulle puhunut.

FROSINE. Sepä kummallinen tapaus!

HARPAGON. Te ihmettelette näen minä että minulla on niin suuria lapsia mutta minä pääsen pian kumpaisestakin.

CLEANTE. Arvoisa neiti, tämä on totta sanoakseni tapaus, jota en ole odottanut, ja isäni minua hyvin hämmästytti, kun hän äsken ilmoitti minulle, missä aikeissa hän oli.

MARIANE. Samaa saatan minäkin sanoa. Tämä on sattuma, joka minua hämmästyttää yhtä paljon kuin teitä, enkä voinut odottaa semmoista tapahtumaa.

CLEANTE. Tosiaan, neiti, isäni ei olisi voinut valita kauniimpaa, minä iloitsen kunniasta saada teitä nähdä, mutta miten lieneekään, en voi vakuuttaa että juuri riemulla näen aikomuksenne ruveta äitipuolekseni, se on nimitys, jota – luvallanne sanoen – teille en suo. Tämmöinen puhe on ehkä törkeä muutamain mielestä, mutta olen vakuutettu että te ymmärrätte minua oikein, te arvaatte kyllä, että tämä on naimiskauppa, joka ei ole minulle mieleen. Te, joka tunnette kuka minä olen, tiedätte kyllä, kuinka se loukkaa minun etuani, ja suonette vihdoin minun ilmoittaa isäni suostumuksella, että jos asia olisi minun päätettävänä, tästä avioliitosta ei tulisi mitään.

HARPAGON. Mikä hävytön kunnianosoitus! Mikä kaunis tunnustus.

MARIANE. Ja minä puolestani tahdon sanoa, että asiat ovat yhtäläiset kummallakin puolella, jos teille on vastenmielistä nähdä minua äitipuolenanne, minulla ei suinkaan ole vähemmin vastenmielistä nähdä teitä poikanani. Älkää luulko, minä rukoilen, että mielelläni saatan teitä tähän tuskaan. Olisin kovin pahoillani, jos saattaisin teille mielikarvautta ja minä vakuutan teille, että, jos ei minua siihen pakoita vastustamaton valta, en suinkaan suostuisi avioliittoon, joka mieltänne pahoittaa.

HARPAGON. Hän on oikeassa. Tyhmälle kunnianosotukselle on semmoinen vastaus paikallaan. Antakaa anteeksi, kaunottareni, poikani hävyttömyys; hän on nuori pölkkypää, joka ei vielä tiedä mitä hän sanoo.

MARIANE. Minä vakuutan ett'ei hänen sanansa ole ollenkaan minua loukanneet, päin vastoin minua miellyttää, että hän sillä tavoin ilmaisee minulle todelliset ajatuksensa. Semmoisesta tunnustuksesta minä pidän ja, jos hän olisi puhunut toisin niin kunnioittaisin häntä vähemmän.

HARPAGON. Te olette hyvin hyvä, kun noin annatte hänen vikansa anteeksi. Aika hänet kyllä tekee viisaammaksi ja saattepa nähdä, että hän muuttaa mieltä.

CLEANTE. Ei, isä, minä en voi sitä muuttaa, ja minä pyydän hartaasti neiti Marianea sitä uskomaan.

HARPAGON. Hän on vallan riivattu! Jatka vaan.

CLEANTE. Tahdotteko että avaan koko sydämeni?

HARPAGON. Vielä kerta! Tahdotko muuttaa puhetta?

CLEANTE. No olkoon menneeksi! koska tahdotte, että minä puhun toisin, niin sallikaa, neiti, minun tässä asettua isäni sijaan ja teille tunnustaa, ett'ei maailmassa ole ihanampaa olentoa, ett'en tiedä suurempaa onnea kuin olla teille mieliksi, ja että nimitys: teidän puolisonne, on kunnia ja onni, jota pitäisin maailman korkeimpana. Niin, arvoisa neiti, olette ihanin omaisuus silmissäni, jota voi löytyä ja sen tahdon saavuttaa. En tiedä mitä en tekisi saadakseni niin kalliin tavaran; ja suurimmatkin esteet – HARPAGON. Vaikenetko jo, poika!

CLEANTE. Se on kunnianosoitus, jota teidän puolestanne osoitin neidille.

HARPAGON. Ta, ta, ta. Onhan mulla kieli suussa puhuakseni asiani itse, min'en tarvitse semmoista asianajajaa kuin sinä. Kas niin, antakaa tänne tuolit.

FROSINE. Ei, se on parempi että ensin lähdemme katsomaan markkinoille, jotta sieltä sitä pikemmin palaamme ja sitten saamme aikaa keskusteluun.

HARPAGON (Brindavoinelle). Valjastakaa hevonen.

KYMMENES KOHTAUS

Harpagon. Mariane. Elise. Cléante. Valére. Frosine.

HARPAGON (Marianelle). Pyydän anteeksi kaunottareni, ett'en ole arvannut toimittaa teille mitään virvokkeita ennenkuin lähdetään.

CLEANTE. Siitä minä olen pitänyt huolta, isä, ja tuottanut tänne muutamia koria appelsiinia, makeita hedelmiä ja sokerileivoksia, joita teidän puolestanne lähetin noutamaan.

HARPAGON (hiljaa Valérelle). Valére!

VALERE (Harpagonille). Hän on menettänyt järkensä.

CLEANTE. Ehkä arvelette, isä, että se on liian vähä. Neiti Mariane tekee hyvin ja antaa anteeksi.

MARIANE. Niitä ei olisi tarvinnut.

CLEANTE. Oletteko koskaan, neiti, nähneet kirkkaampaa timanttia, kun tuo mikä isälläni on sormessa?

MARIANE. Tosiaankin, se kiiltää erinomaisesti.

CLEANTE (ottaa isänsä sormesta timantin ja antaa sen Marianelle).

Teidän täyttyy katsoa sitä likeltä.

MARIANE. Se on kieltämättä hyvin kaunis, ihmeellisen kaunis kirkas.

CLEANTE (heittäytyy Marianen eteen, joka tahtoo antaa timanttia takaisin). Ei, ei, hyvä neiti, ei suinkaan, se on nyt liian kauniissa käsissä. Se on lahja, jonka isäni teille antaa.

HARPAGON. Minä?

CLEANTE. Eikö ole totta isä? Te tahdotte että neiti Mariane sen pitää rakkauden merkkinä teiltä.

HARPAGON (hiljaa pojalleen): Mitä?

CLEANTE (Marianelle). Niin, neitiseni. Ettekö näe kuinka hän viittaa minulle, että pakottaisin teitä sitä ottamaan.

MARIANE. Minä en tahdo – CLEANTE. Lasketteko leikkiä? Hän ei millään lailla ota sitä takaisin.

HARPAGON (erikseen). Minä julmistun.

MARIANE. Se olisi – CLEANTE (estäen aina Marianea antamasta timanttia). Ei, ei, sanon minä, te loukkaatte häntä.

MARIANE. Minä pyydän – CLEANTE. Ei! Ei millään muotoa.

HARPAGON. Rutto sinut vieköön – CLEANTE. Hah, kuinka hän suuttuu teidän kiellostanne.

HARPAGON (hiljaa pojalleen). Äh! Sinä konna!

CLEANTE (Marianelle). Näettekö kuinka hän tuskittelee?

HARPAGON (hiljaa pojalleen uhitellen häntä). Sinä peijakkaan poika.

CLEANTE. Isä, se ei ole minun syyni. Minä teen minkä voin saadakseni hänen sitä pitämään. Mutta hän on jyrkästi vastaan.

HARPAGON (hiljaa pojalleen häntä uhitellen). Rosvo!

CLEANTE. Se on teidän syynne, neiti, että isäni minua toruu.

HARPAGON (kuin ennen). Lurjus!

CLEANTE (Marianelle). Te teette hänen kipeäksi, neiti. Älkää herran tähden enää vastustelko.

FROSINE (Marianelle). No, Herran nimessä! mitä mutkia! Pitäkää sormus, koska herra Harpagon niin tahtoo.

MARIANE (Harpagonille). Jott'en teitä saattaisi suuttumaan, niin pidän minä sen nyt, ja odotan toista tilaisuutta antaakseni sen teille takaisin.

YHDESTOISTA KOHTAUS

Harpagon. Mariane. Elise. Cléante. Valére. Frosine. Brindavoine.

BRINDAVOINE. Ulkona on mies, joka tahtoo teitä puhutella.

HARPAGON. Sano hänelle, että olen estetty. Tulkoon toiste.

BRINDAVOINE. Hän sanoo tuovansa teille rahaa.

HARPAGON (Marianelle). Rahaa! Antakaa anteeksi, minä palaan tuossa paikassa.

KAHDESTOISTA KOHTAUS

Harpagon. Mariane. Elise. Cléante. Valére. Frosine.

CLEANTE. Sill' aikaa kun toimitatte asianne, isä, olen minä teidän puolestanne isäntänä talossanne ja talutan neiti Marianen puutarhaan, johon käsken tuoda virvokkeet!

KOLMASTOISTA KOHTAUS

Harpagon. Valére.

HARPAGON. Valére, pidä silmällä tätä kaikkea ja koe säästää minulle mitä voit, jotta saan lähettää jäännökset takaisin kauppapuotiin. Oi sinä hävytön poika! tahdotko saattaa minut perikatoon. (Menee.)

Esirippu alas.

Neljäs näytös

ENSIMÄINEN KOHTAUS

Cléante. Mariane. Elise. Frosine.

CLEANTE. Käykäämme sisään tänne taas, täällä onkin turvallisempi.

Täällä saatamme puhua ihan vapaasti.

ELISE. Niin, hyvä neiti, veljeni on uskonut minulle rakkautensa teihin. Minä tunnen ne tuskat ja murheet, mitkä semmoiset vastukset voivat synnyttää; ja minä otan suurella hellyydellä osaa teidän lemmenasiaanne.

MARIANE. Mikä suloinen lohdutus, kun voitan teidän kaltaisenne suosiota. Oi! minä rukoilen hyvä neiti, olkaa aina ystävällinen minua kohtaan, se voi paljon lieventää kohtaloni kovuutta.

CLEANTE. Mitä nyt teemme, kaunis Mariane, mitä päätät sinä?

MARIANE. Oi! kykenenkö minä mitään päättämään? Asetu minun sijaani ja katso, mitä minun on tekeminen. Sano, määrää itse, minä jätän sen sinun tutkiaksesi, ja luulen sinua niin ymmärtäväiseksi, ett'et tahdo vaatia minulta muuta kuin mitä kunnia ja säädyllisyys sallivat minun tehdä.

CLEANTE. Voi! mihin minua saatattekaan, kun neuvotte minua siihen vaan, mitä tyly kunnia ja turha säädyllisyys sallivat.

MARIANE. Mutta mitä on minun tekeminen? Muista minulla on äiti! Hän on aina minua kasvattanut erinomaisella hellyydellä, enkä tahtoisi hänen mieltänsä rikkoa. Koeta parastasi hänen tykönään, käytä kaikkia keinoja voittaaksesi hänen suosionsa. Saatat tehdä ja sanoa mitä ikänä tahdot, minä siihen suostun ja, jos minun ei tarvitse muuta kuin puhua sinun hyväksesi, niin mielelläni itse hänelle tunnustan, mitä tunteita olet minussa herättänyt.

CLEANTE. Frosine, Frosine-kulta, tahdotko meitä auttaa?

FROSINE. Jumala nähköön, tarvitsetteko sitä kysyä? Sen tahdon tehdä kaikesta sydämmestäni. Taivas ei ole tehnyt sydäntäni raudasta ja minä liiankin suurella mielihyvällä teen pikkusia hyviä töitä, kun nään ihmisiä, jotka toisiansa rakastavat kaikessa kunniassa. Luottakaa minuun! Kyllä olen löytävä keinoja.

CLEANTE. Ole vakuutettu, Frosine, kiitollisuudestani, jos saatat asian hyvään loppuun. Mutta ihana Mariane, alkakaamme ensiksi sillä että koetamme voittaa äitisi. Meillä on kuitenkin paljon tekemistä saadaksemme tämä avioliitto raukeamaan. Minä pyydän hartaasti, pane kaikki voimasi liikkeelle. Käytä hyväksesi kaikkea valtaa, mitä hänen ystävyytensä sinua kohtaan sinulle antaa. Käytä säästämättä kaikkea viehätystä ja sulotaitoa, mitkä taivas on istuttanut silmiisi ja huulillesi, eläkä unohda noita hempeitä lauselmia, noita suloisia rukouksia, noita liikuttavia hyväilyjä, joita ei kukaan voi vastustaa.

MARIANE. Minä teen kaikki mitä voin, enkä unohda mitään.