Kitabı oku: «Pamela vainottuna», sayfa 20

KELLO KAKSITOISTA PÄIVÄLLÄ LAUVANTAINA

Vastikään on hän lähettänyt rouva Jewkesin tuomaan seuraavat ehdotukset. Tässä nyt siis ovat ne kunnialliset aikomukset kertakaikkiaan avoimesti esillä. Niiden tarkoituksena on, rakkaat vanhempani, tehdä minusta viheliäinen rakastajatar; toivoakseni aina inhoan sellaista ajatustakin. Mutta te näette niistä, kuinka ne ovat sovitetut hartaimpiin toivomuksiini teidän menestyksestänne ja onnestanne, mikäli olisin kunniallisella tavalla voinut sen saada aikaan. Olen vastannut sellaiseen tapaan, minkä varmaan hyväksytte, ja valmistaudun pahimpaan; sillä vaikka pelkään, ettei mitään laiminlyödä minun suistamisekseni turmioon, ja vaikka heikot voimani eivät riittäne minua puolustamaan, niin olen kuitenkin aivoituksiltani ja Jumalan kasvojen edessä syytön rikokseen; ja hänelle minä jätän kaikkien loukkausteni kostamisen. Kirjoitan teille vastaukseni hänen pykäliensä mukaan; ja toivon parasta, joskin pelkään pahinta. Mutta vaikka tulisin kotiin teidän luoksenne tärveltynä ja hukkaan saatettuna enkä julkeisi katsoa teitä silmiin, säälikää ja rohkaiskaa kuitenkin koitoa Pamelaa, keventääksenne hänen elämänsä vähäistä jäännöstä; sillä en minä pitkälti elä häpeäni jälkeen: ja voitte olla varmat, ettei se ole minun syyni, joskin minun onnettomuuteni.

MAMSELI PAMELA ANDREWSILLE.

Allaesitetyt pykälät ovat tarkoitetut vakavasti harkittaviksesi; ja anna minulle niihin kirjallinen vastaus, jotta voin sen mukaan tehdä päätökseni. Muista vain, että minä en suvaitse leikiteltävän kanssani; ja antamasi vastaukset ratkaisevat kohtalosi ehdottomasti, jättämättä varaa vastaväitteille tai enemmälle rettelöimiselle.

TÄMÄ ON VASTAUKSENI.

Suokaa anteeksi, arvoisa herra, se rohkeus, mitä halpa palvelijattarenne on osoittamassa teidän pykäliinne vastatessaan. Jollen tällaisessa tapauksessa olisi kiivas ja tosissani, niin ilmaisisin sellaista rikollisuutta, jota sieluni toki inhoo. Minä en käy leikittelemään kanssanne enkä toimi niinkuin omasta tahdostaan epätietoinen, sillä minun ei tarvitse hetkeäkään harkita, ja senvuoksi lähetän tämänlaisen vastauksen, olkootpa seuraukset mitkä tahansa.

'I pykälä. Jos voit saata minut vakuutetuksi, että sinä et ole millään tavoin rohkaissut vihaamani pastorin lähentelyä ja ettei sinulla ole mitään taipumuksia hänen puoleensa, suurempia kuin minua kohtaan, silloin jätän harkittaviksesi seuraavat ehdotukset, jotka otan täsmällisesti täyttääkseni.'

Vastaus. Mitä ensimäiseen pykälään tulee, hyvä herra, sopinee minun (jotten teidän mielestänne ansaitsisi solvaisevia nimityksiä julkimus ja viekastelija ja muita senkaltaisia) juhlallisesti vakuuttaa, ettei herra Williams milloinkaan ole saanut minulta pienintäkään rohkaisua siihen suuntaan kuin viittaatte; ja minä luulen että hänen päävaikuttimenaan oli hänen elämänkutsumuksestaan johtuva velvollisuus vastoin näennäisiä etujaan avustaa henkilöä, joka hänen mielestään oli hädässä. Voitte, arvoisa herra, uskoa sen sitäkin helpommin, kun vakuutan etten tunne maailmassa ketään miestä, jonka kanssa haluaisin naimisiin, ja että se ainoa, jota voisin kunnioittaa enemmän kuin muita, on se herrasmies, joka kaikkein enimmin pyrkii saattamaan minut ikuiseen häpeään.

'II pykälä. Tahdon heti lahjoittaa sinulle viisisataa guineaa omiin tarpeisiisi ja niitä saat käyttää mihin tarkoitukseen vain haluat: summan luovutan ehdottomasti sinun sitä vastaanottamaan määräämäsi henkilön käsiin enkä odota mitään suosiota vastavuoroon, ennen kuin olet sen todella talteesi saanut.'

Vastaus. Mitä toiseen ehdotukseenne tulee, olkoonpa seuraus mikä tahansa, hylkään sen kaikesta sielustani. Rahat, hyvä herra, eivät ole minulle suurin hyvä; hyljätköön minut Jumala kaikkivaltias, milloin vain ne siksi tulisivat ja minä niiden takia voisin luopua oikeudestani siihen siunattuun toivoon, mikä koituu tuekseni silloin kun kultaiset miljoonat eivät voisi ostaa ainoatakaan onnellisen mietiskelyn hetkeä kulunutta väärinkäytettyä elämää muistellessani.

'III pykälä. Niinikään siirrän heti sinulle Kentistä äskettäin ostamani maatilan, joka tuottaa kaksisataaviisikymmentä puntaa vuodessa kaikki ulosteot poisluettuina. Tämä luovutetaan täydellä hallintaoikeudella sinun elinaikaiseksi omaisuudeksesi ja jatkuvasti edelleen, mikäli perillisiksesi jää lapsia: ja isäsi saa sen heti uskottunamiehenä tätä varten haltuunsa. Tilan hoitaminen tuottaa hänelle ja äidillesi mukavan toimeentulon heidän elinajakseen; ja minä korvaan kaikki mitä mahdollisesti sattuisi tuosta tasaisesta summasta uupumaan ja myönnän hänelle sitäpaitsi viisikymmentä puntaa vuodessa hänen ja äitisi eliniäksi palkkiona tilasi hoitamisesta ja viljelemisestä.'

Vastaus. Kolmannen ehdotuksenne, hyvä herra, hylkään samasta syystä; minua surettaa, kun voitte luulla, että köyhät kunnialliset vanhempani suostuisivat tuollaiseen osallisuuteen ja ottaisivat hoitaakseen tilan, joka olisi heidän tytär-rukkansa häpeän hintana. Suokaa anteeksi, hyvä herra, kiihtymykseni tässä kohdassa; mutta te ette tunne sitä köyhää miestä ja sitä köyhää vaimoa, rakasta isääni ja äitiäni, jos arvelette etteivät he mieluummin tahtoisi nääntyä nälkään maantienojassa tai menehtyä kurjassa vankiluolassa kuin ottaa vastaan ruhtinaallistakaan rikkautta sellaisilla synnillisillä ehdoilla. En tohdi sanoa kaikkea, mitä sydämeni tässä tukalassa vaiheessa kehoittaa lausumaan. – Mutta teidän arvoisuutenne ei heitä tunne; peloittavimmat kuolemankaan kauhut eivät ikänä voisi pakoittaa minua menettelemään sellaisia köyhiä kunniallisia vanhempia häpäisevällä tavalla, – moisesta kunnottomuudesta toivon Jumalan auttavan armon minua varjelevan.

'IV pykälä. Tahdon vielä ulottaa suosiollisuuteni kaikkiin muihinkin sukulaisiisi, joiden arvelet sitä ansaitsevan tai joita sinä pidät arvossa.'

Vastaus. Neljänteen ehdotukseenne, hyvä herra, otan vastatakseni samoin kuin kolmanteen. Jos minulla on ystäviä jotka haluavat mahtavien suosiota, jääkööt he iäksi sitä paitsi, jos kehtaavat sitä toivoa arvottomilla ehdoilla!

'V pykälä. Tilaan sitäpaitsi sinulle näytteitä aineksiksi neljään täydelliseen vaatekertaan kallisarvoisesta kankaasta, jotta voit esiintyä hienosti ja säätysi mukaisesti ikäänkuin olisit puolisoni. Ja minä annan sinulle ne kaksi timanttisormusta ja kaksi paria korvarenkaita sekä timantti kaulakoristeen, jotka äitini osti neiti Tomlinsille lahjaksi siltä varalta että hänen ja minun kesken ajatellusta liitosta olisi tullut tosi. Annan sinulle vielä muitakin lahjoja, kun näen hyvän käytöksesi ja hellyytesi siihen johtavan.'

Vastaus. Hienot vaatteet, teidän arvoisuutenne, eivät sovellu minulle; eikä minulla ole minkäänlaista kunnianhimoa niiden käyttämiseen. Ylpeilen enemmän köyhyydestäni ja halvasta asemastani kuin ylpeilisin komeista puvuista ja koreista hepeneistä. Tosiaan, hyvä herra, minusta sopivat sellaiset kapineet halpasyntyiselle Pamelalle huonommin kuin ne repaleet, jotka teidän kunnon äitinne vaihetutti parempiin pukimiin. Sormuksenne, kaulakoristeenne ja korvarenkaanne sopivat vallasnaisille paremmin kuin minulle: ja parhaan jalokiveni, hyveellisyyteni, menetyksen nuo teidän ehdottamanne kalleudet korvaisivat kehnosti. Mitä ajattelisin, kun sormeeni vilkaistessani tai kuvastimeen katsoessani näkisin nuo timantit kaulassani ja korvissani, muuta kuin että ne ovat kunniallisuuteni hinta ja että pidän noita hohtokiviä ulkonaisesti, kun ei minulla mitään sisäisiä helmiä ole?

'VI pykälä. Tästä nyt näet, Pamela, minkä arvon annan henkilön vapaalle tahdolle, vaikka hän jo on vallassani. Ja jos hän ei näitä ehdotuksiani hyväksy, saa hän kokea, etten ole nähnyt kaikkea tätä vaivaa ja pannut mainettani alttiiksi päättämättä kaiken uhallakin tyydyttää hänen minussa herättämäänsä intohimoa. Ja jos kieltäydyt, panen tarkoitukseni täytäntöön suomatta laisinkaan mitään ehtoja.'

Vastaus. Tiedän, arvoisa herra, surullisesta kokemuksesta, että olen teidän vallassanne. Tiedän että kaikki vastustus, mitä voin tehdä, on vähäistä ja heikkoa ja ettei siitä kenties koidu minulle suurtakaan apua. Pelkään että tahtonne tärvellä minut on yhtä suuri kuin voimanne: mutta kuitenkin, herra, rohkenen sanoa teille, että vapaaehtoisesti en hyveellisyyttäni uhraa. Kaikki minkä voin tehdä, niin vähäistä kuin se onkin, tahdon tehdä osoittaakseni teille että tarjouksenne eivät vaikuta mitään valintaani; ja jollen pelastu ihmisen väkivallasta, toivon Jumalan armosta välttäväni vähintäkään aihetta moittia itseäni siitä, etten olisi tehnyt kaikkea voitavaani häpeää paetakseni. Ja sitte saatan luottavaisesti vedota suureen Jumalaan, ainoaan turvaani ja suojelijaani, siinä lohdutuksessa ettei omalla tahdollani ollut mitään osaa raiskaukseen.

'VII pykälä. Sinä tulet minun ja omaisuuteni valtiattareksi aivan kuin olisi se joutava muodollisuus toimitettu. Kaikki palkolliseni ovat sinun käskettävissäsi: ja saat valita mitkä kaksi henkilöä vain haluat, mies- tai naispuolista, yksityispalvelukseesi minun mitenkään puuttumattani asiaan; ja jos käyttäydyt niin, että minulla on syytä olla sinuun tyytyväinen, enpä tiedä (joskaan en mene siitä takuuseen), vaikka vuosikauden yhdyselämän jälkeen sinut naisin; sillä jos rakkauteni sinuun lisääntyy, kuten se on monien kuukausien kuluessa yhä vahvistunut, niin minun käy mahdottomaksi evätä sinulta mitään.

Ja nyt, Pamela, mielihän tarkoin: sinun vallassasi on noudattaa mieltäni sellaisilla ehdoilla, että sekä itse että ystäväsi tulette onnellisiksi; mutta tänä samana päivänä se mahdollisuus menee ohi, peruuttamattomasti ohi, ja sinä saat kokea kaiken pelkäämäsi sen tuottamatta sinulle pienintäkään etua.

Pyydän sinua hyvin harkitsemaan asiaa ja suostumaan ehdotuksiini: silloin ryhdyn heti turvaamaan sinulle niiden täydet edut. Anna minun, mikäli pidät itseäsi arvossa, tässä vaiheessa nähdä kiitollisuutesi, niin suon kaiken entisen anteeksi.'

Vastaus. En ole kertaakaan rohjennut katsahtaa niin korkealle kuin seitsemännessä pykälässänne esitetään. Siitä ovat johtuneet kaikki pienet tyhjiin rauenneet yritykseni vapautua tästä vankeudesta, johon minut olette sulkenut, vaikka lupasitte käyttäytyä minua kohtaan kunniallisesti. Tiedän hyvin, ettei oman arvonne ja kunnianne tunto sallisi teidän kumartua niin halvan ja arvottoman orjattaren puoleen kuin Pamela-rukka on. En toivo itselleni mitään muuta kuin että minun sallitaan tahrattomana palata syntyperäiseen halpuuteeni. Mitä olen tehnyt, hyvä herra, ansaitakseni muuta? Tämän tarkoitusperän saavuttaakseni minä, vaikkakaan en olisi mennyt naimisiin kappalaisenne kanssa, olisin silti karannut halvimman palkkalaisenne kanssa, jos olisin luullut siten voivani turvallisesti päästä takaisin rakastamaani köyhyyteen. Kuulin teidän kerran sanovan, herra, että joku mainio sotapäällikkö, joka saattoi elää palkohedelmillä, hyvinkin kykeni hylkäämään mahtavimmankin yksinvaltiaan lahjukset: ja koska elän tyytyväisesti halvimmankin mukaan, enkä katso olevani alhaisimmankaan aseman yläpuolella, niin toivon että minä myös kykenen kieltäytymään vaihtamasta hyveellisyyttäni kaikkiin Intian aarteisiin. Jos käyn ylpeäksi ja koreita vaatteita ja ulkonaisia helyjä haluavaksi (joksi toki en ikänä muuttune), niin silloin voinen tärkeimpänä hyvänä tavoitella moisia koristeita ja niiden tähden hyljätä hyvän maineen ja loukkaamattoman hyveellisyyden arvokkaammat kaunistukset.

Sallikaa minun, arvoisa herra, vastauksena viittaukseenne, että vuosikauden kuluttua kenties minut naisitte, jos jatkuvasti käyttäydyn hyvin, sanoa että tämä tehoo minuun jos mahdollista vielä vähemmän kuin kaikki muu mitä olette sanonut. Sillä ensiksikin loppuu kaikki ansiokkuuteni ja kaikki hyvä käytökseni, mikäli minulla nyt niitä on, samalla hetkellä kun teidän ehdotuksiinne suostun. Ja kaukana siitä, että sellaista kunniaa odottaisin, päin vastoin lausun että olisin siihen mitä ansiottomin. Mitä sanoisi maailma, jos te naisitte porton? Jos teidän arvoisenne herrasmies ei ainoastaan kumartuisi alhaissäätyisen Pamelan, vaan halpasyntyisen ilotytön puoleen? Niin vähän kuin maailmaa tunnenkin, hyvä herra, ei minua noin huonosti peitetyllä syötillä pyydystetä!

Kauhea on kumminkin ajatus, että minä, köyhä, heikko, ystävätön, onneton tyttö, olen liian täydellisesti teidän vallassanne! Mutta sallikaa minun, arvoisa herra, nyt kirjoittaessani polvilleni langenneena rukoilla, että tarkoin punnitsette asiaa, ennen kuin päätätte saattaa minut turmioon. Tähän asti, herra, vaikka olettekin rientänyt pitkiä askeleita tämän katalan synnin tekemistä kohti, olette kuitenkin vielä tällä puolella kynnyksen, joka eroittaa aikomusta teosta. Kun se kerran on tehty, ei sitä voi mikään peruuttaa! Ja mikä on voitonriemunne silloin? Mitä kunniaa tuottaa teille näin heikolta viholliselta riistetty saalis? Sallikaa minun vain nauttia köyhyyttäni kunnialla, ainoastaan sitä anon; ja silloin siunaan teitä ja rukoilen puolestanne elämäni joka hetkellä! Ajatelkaa, oi ajatelkaa ennen kuin on myöhäistä, mitkä tunnonpistokset ja mikä katkera katumus vaivaa teitä kuolinhetkellänne, kun tulette ajatelleeksi että olette tärvellyt ehkä sielun ja ruumiin tyttö-poloiselta, jonka ainoana ylpeytenä oli hänen hyveellisyytensä! Ja kuinka hyvillänne olettekaan, jos tuolla peloittavalla hetkellä päinvastoin voitte vierittää päältänne syytöksen tästä inhasta rikoksesta ja omasta puolestanne vedota siihen, että sallitte onnettoman raukan hartaiden rukousten vaikuttaa itseenne, joten jäitte itse viattomaksi ja säästitte hänenkin tahrattomuutensa! Saakoon Jumala kaikkivaltias, jonka armo äskettäin pelasti teidät hukkumasta syvään virtaan (mistä toivon teidän antavan minulle syytä itseänne onnitella!) koskettaa sydäntänne minun hyväkseni, ja pelastakoon hän teidät tästä synnistä ja minut tästä turmiosta! Hänen haltuunsa minä jätänkin asiani; ja hänelle minä annan kunnian ja rukoilen edestänne yöt päivät, jos minun sallitaan tästä suuresta pahasta pelastua! Ahdistettu, mieleltään murtunut palvelija-raukkanne.

Jäljensin tämän teidän luettavaksenne, rakkaat vanhempani, siltä varalta että konsaan saan onnen jälleen nähdä teidät (sillä minä toivon teidän hyväksyvän käytökseni); ja illalla sir Simonin lähdettyä hän lähetti minua noutamaan. "No", kysyi hän, "oletko miettinyt ehdotuksiani?" – "Olen, arvoisa herra", sanoin minä, "olen kyllä; ja tuossa on vastaukseni; mutta älkää lukeko sitä minun nähteni, pyydän". – "Johtuuko ujoudesta", kysyi hän, "vai itsepäisyydestäsi, ettet haluaisi minun lukevani sitä sinun ollessasi saapuvilla?" Aioin lähteä pois, mutta hän sanoi: "Älä nyt juokse karkuun; minä en lue sitä ennen kuin olet lähtenyt. Mutta", hän lisäsi, "sano minulle, Pamela, suostutko ehdotuksiini vai etkö?" – "Hyvä herra", vastasin minä, "kyllähän sen pian näette; pyydän ettette pidätä minua"; sillä hän tarttui käteeni.

Hän sanoi: "Harkitsitko tarkoin, ennen kuin vastasit?" – "Kyllä harkitsin, herra", virkoin minä. – "Jollei se ole sellaista, minkä luulet minua miellyttävän", jatkoi hän, "niin ota se takaisin, rakas tyttöseni, ja punnitse uudestaan. Sillä jos saan tämän lopullisena vastauksenasi enkä siitä pidä, niin olet hukassa. Minä näet en tahdo viheliäisesti kerjätä, kun voin käskeäkin. Sävystäsi päättäen", lopetti hän, "pelkään ettei vastauksesi ole mieleni mukainen: ja sanonpa sinulle, etten voi sietää epäystä. Jos tarjoamani ehdot eivät ole riittäviä, niin korotan ne kahteen kolmannekseen kartanostani; sillä", sanoi hän ja vannoi kauhean sadatuksen, "minä en voi elää ilman sinua ja asian mentyä näin pitkälle en tahdokaan!" Ja niin hän sieppasi minut syliinsä aivan säikähdyttävän rajusti ja suuteli minua pariin kolmeen kertaan.

Pääsin hänen käsistään, juoksin ylikertaan, menin komerooni ja olin kovin levoton ja peloissani.

Tunnin kuluttua hän kutsui rouva Jewkesin alas luokseen! Ja kuulin hänen olevan vimmatusti vihoissaan – kaikki minun raukan tähteni! Emännöitsijä kuului haastavan, että se oli hänen oma syynsä: kaikki valitteluni ja nurjuuteni muka loppuisi, jos hän kerran olisi päättäväinen; ja sanoi hän muutakin hävytöntä ja pahentavaa. Olen päättänyt tänä yönä olla menemättä vuoteeseeni, jos voin sen välttää! Tyynny, tyynny, vavahteleva sydän-poloiseni! Mihin minä joudunkaan!

VÄHÄÄ VAILLA KELLO KAKSITOISTA LAUVANTAI-YÖNÄ

Hän lähetti rouva Jewkesin luokseni kello kymmeneltä käskemään, että saapuisin hänen puheilleen! "Minne?" kysyin. – "Näytän sinulle", vastasi hän. Astuin kolme tai neljä askelmaa alaspäin ja näin hänen menevän isännän kamaria kohti, jonka ovi oli auki. Silloin sanoin: "En voi sinne tulla!" – "Älä ole hupsu", tiukkasi hän, "tulehan toki; ei sinulle mitään pahaa tehdä". – "Ei", vastustin minä, "sinne en voi tulla, en vaikka kuolisin". – Kuulin isäntäni sanovan: "Laittakaa hänet tulemaan tai muutoin hänen käy huonosti. En voi sietää, että häntä itse taivuttelisin!" – "Ka, minä en voi tulla", vastasin, "en tosiaan voi"; ja niin menin jälleen ylös komerooni, odottaen että minut raahattaisiin sieltä väkisin.

Mutta rouva Jewkes tuli pian perässä ja käski minun kiirehtiä vuoteeseen. Minä sanoin: "En tahdo mennä nukkumaan tänä yönä, se on varma!" – "Silloin", uhkasi hän, "sinut pakoitetaan vuoteeseen; ja Nan ja minä riisumme sinut". Tiesin etteivät rukoukset eivätkä kyyneleet liikuttaisi tätä tunnotonta naista ja sanoin senvuoksi: "Olen varma että päästätte isäntäni sisälle, ja silloin minut perii tuho!" – "Perii sinut mikä", sanoi hän, mutta tahtoi vakuuttaa minulle isäntäni olevan minulle liian kiukuissaan lyöttäytyäkseen niin tuttavalliseksi minua kohtaan! "Ah", sanoi hän, "kyllä sinut pian toisella tavalla huolletaan, sen voin lohdutukseksesi mainita, ja toivoakseni aviomiehesi saa sinut tottelemaan, vaikkei kukaan muu saa". – "Ei mikään aviomies ilmoisna ikänä", vastasin minä, "voi pakoittaa minua väärään tai alhaiseen tekoon". Hän sanoi että se pian saataisiin nähdä: ja samassa tuli Nan sisälle. "Mitä!" huudahdin minä, "saanko minä taas kaksi vuodetoveria, vaikka yötkin ovat niin helteiset?" – "Niin saat, liukastelija", sanoi hän, "kunnes tulee yksi hyvä vuodetoveri meidän asemestamme". – "Älkää puhuko minulle rivouksia, rouva Jewkes", kielsin minä. "Huomaan teidän jälleen alottavan; ja kenties tulen taaskin loukanneeksi teitä; sillä pahoja töitä lähinnä ovat pahat sanat: niitähän ei voisi lausua, jollei niitä olisi sydämessä."

"Tule vuoteeseen, puhtauden perikuva!" komensi hän. "Kaiketi sinä olet aivan verraton lajiasi." – "En todellakaan voi käydä makuulle", intin minä; "eikä teille siitä mitään haittaa ole, että sallitte minun istua kaiken yötä isossa tuolissa!" – "Nan", käski hän, "riisu nuori mamselimme. Jos hän rimpuilee, niin minä autan sinua; ja jollei kumpikaan meistä kykene sitä hälinättä tekemään, niin pyydämme isäntääni toimittamaan sen meidän puolestamme; vaikka", paransi hän, "monsieur Colbrandillehan se tehtävä paremmin soveltuukin!"

"Olette kovin paha", soimasin minä. – "Tiedän sen", vastasi hän; "olenhan minä Jezebel ja lontoolainen ilotyttö". – "Olitte suurenmoinen kertoessanne isännälleni kaiken tuon joutavan", huomautin; "mutta ette kertonut hänelle, kuinka minua löitte". – "En, karitsaiseni", sanoi hän (en ollut kuullut sitä sanaa pitkään aikaan), "sen minä jätin sinun kerrottavaksesi; ja sinä olisit sen juuri lavertanutkin, jollei korppikotka olisi asettunut suden puolelle ja käskenyt viattoman karitsa-paran vaieta!" – "Niin, niin", vastasin minä, "en välitä teidän irvistelyistänne, rouva Jewkes. Vaikken voi täällä saada oikeutta enkä armoa ja vaikkei minun puolusteluani kuunnella, tulee ehkä aika, jolloin sitä kuunnellaan ja jolloin rikoksenne teidät mykistää!" – "Ai, kuinka nokkelaa!" sanoi hän; "ja korppikotkan myös! Täytyykö meidän molempain mykistyä? Kah, karitsaiseni, siitä tulee somaa! Silloin", lisäsi häijyläinen, "saat yksinäsi puhua mielin määrin! Kuinka silloin sievän karitsan kieli määkineekään viattomuutta, hyveellisyyttä ja kunniallisuutta, kunnes koko tutkinto on lopussa!"

"Te olette todellakin kauhea nainen", sanoin minä; "jos vähääkään ajattelisitte tulevaa maailmaa, ette voisi tuohon tapaan pilkata. Mutta eipä ihme! – Tästä näen, minkälaisiin käsiin olen joutunut!" – "Niin, siitä näet", virkkoi hän; "mutta minä pyydän, että riisuudut ja tulet vuoteeseen, tai muutoin luulen ettei viattomuutesi voi suojella sinua vielä pahemmista käsistä". – "Minä tulen", mukausin, "jos sallitte minun pitää avaimet omassa kädessäni; muutoin en vapaaehtoisesti taivu". – "Niin", sanoi hän, "ja sitten joku uusi juoni, uusi pakoyritys!" – "Ei, ei", vakuutin minä, "kaikki yritykseni ovat ohi, uskokaa minua! Sallikaahan minun pitää avaimet, niin käyn levolle." Hän tuli luokseni ja otti minut isoille käsivarsilleen kuin olisin ollut höyhen ja sanoi: "Teen tämän näyttääkseni sinulle, kuinka vähän voit minua vastustaa, jos haluan käyttää voimaa; äläkä siis, karitsaiseni, sano sudellesi: 'Minä en tahdo tulla vuoteeseen'!" Sitte hän laski minut alas ja taputti minua kaulalle: "Hei", huudahti hän, "sinä olet tosiaan sievä olento, mutta kovin itsepäinen, kovin oikullinen! Jos voimasi vain olisi sen mukainen, niin karkaisit meidän kaikkien kanssa ja ottaisit vielä tämän ison talonkin selkääsi! – Mutta riisuudu, riisuudu, sanon minä."

"Niin", haastoin minä, "näen että onnettomuuteni tekee teidät hyvin hilpeäksi ja sukkelaksikin; mutta minä pidän teistä, jos tahdotte myöntyä oikkuuni ja antaa minulle kamarin ovien avaimet". – "Onko varmaa että pidät minusta?" kysyi hän. "Puhu nyt omantuntosi mukaan!" – "Ka", vastasin minä, "älkää nyt sentään noin tiukatko; ette sitä tekisikään, ellette luulisi antaneenne aihetta epäilyyn! Mutta minä tahdon pitää teistä niin paljon kuin voin! En halua ehdoin tahdoin valehdella; ette minua silloin uskoisikaan, kaiken pahan kohtelunne jälkeen." – "No", sanoi hän, "tuo on rehellistä puhetta, sen myönnän; mutta, Nan, vedähän nuoren mamselimme jaloista kengät ja sukat."

– "Ei, älkää, pyydän", vastustin minä, "tulen kyllä kohta vuoteeseen, koska minun täytyy", ja niin lähdin komerooni riimustelemaan hiukan tästä joutavasta pärpätyksestä, ja kun rouva Jewkes kaikin mokomin vaati, täytyi minun mennä makuulle; mutta jätin hiukan vaatteita ylleni, kuten edellisenäkin yönä. Ja hän salli minun pitää molemmat avaimet; kaksinkertaisessa ovessa on näetten kaksi lukkoa. Sitte minä hiukan nukahdinkin sinä yönä, kun en kahteen tai kolmeen yöhön sitä ennen ollut saanut unta silmiini.

En voi käsittää mitä hän hautoo mielessään; Nan yritti pari kertaa hiukan puhua, mutta hän ehkäisi heti ja sanoi: "Kuulepas nyt, hälläkkä, älä ollenkaan avaa suutasi minun edessäni: ja jos mamseli Pamela tekee sinulle mitä hyvänsä kysymyksiä, älä vastaa hänelle sanaakaan minun täällä ollessani!" Hän kyllä onkin kovin korskea nainen palvelijattaria kohtaan; se on aina kuulunut hänen ominaisuuksiinsa. Oi, kuinka erilainen hyvästä rouva Jervisistä joka suhteessa!