Kitabı oku: «Julius Caesar», sayfa 2
Yazı tipi:
TOINEN NÄYTÖS
Ensimmäinen kohtaus.
Rooma. Bruton puutarha.
(Brutus tulee.)
BRUTUS
Hoi, Lucius, hoi! —
Kulusta tähtien en päättää saata
Kuin pitkält' on. – Hoi, Lucius, kuule! —
Jos mull' ois vika nukkua noin hyvin! —
Hoi, Lucius! Heräjä jo! Lucius, hoi!
(Lucius tulee.)
LUCIUS
Mua kutsuittenko, herra?
BRUTUS
Vie tuohus lukuhuoneeseni, Lucius,
Ja kun se palaa, anna tieto mulle.
LUCIUS
Kyll', oiti, hyvä herra.
(Lähtee.)
BRUTUS
Sen miehen kuolla täytyy. Syyt' ei mulla
Omasta puolest' ole häntä sortaa,
Vaan yhteishyvän vuoks. Hän tahtoo kruunun. —
Ei tiedä, miks tuo miehen luonteen muuttaa.
Heleä päivä kyyn tuo piilost' ilmi,
Ja silloin varull' ole. Kruunun! – niin!
Ja silloin varmaan hälle suomme okaan,
Joll' ehdon tahdon voi hän turmaa tehdä.
Suuruuden väärinkäytöst' on, jos tunto
Eroittuu vallasta; ja Caesarista
En, totta puhuin, juuri tiedä että
Hänessä himo suuremp' ois kuin järki.
Mut kokemus se näyttää, että nöyryys
On nuoren vallanhimon tikapuina:
Päin niitä kapuajan kasvot kääntyy,
Mut korkeimman kun huipun saavuttaa hän,
Hän selän niille kääntää, pilviin tähtää,
Ja halvaks aliportaat katsoo, jotka
Hänt' ylös johti. Niin myös Caesar saattaa —
Ei, estää täytyy tuo! Ja kosk' ei riita
Saa siitä tarpeeks muotoa, mit' on hän,
Niin sano näin: mit' on hän, saavuttaa voi,
Eneten, vaikka minkä ylimäärän.
Siis kyyksi kuoress' ajattele häntä,
Jok' ilmi hautuneena sukuun tulee
Ja pureksii; ja kuoressaan se surmaa.
(Lucius palajaa.)
LUCIUS
Jo palaa tuohus huoneessanne, herra.
Kun ikkunalta piitä etsin, löysin
Näin sinetöityn kirjeen siinä. Varmaan
Se siin' ei ollut, kun ma maata läksin.
BRUTUS
Käy maata jälleen, viel' ei ole päivä,
Huomennako se Mars-kuun viidestoist' on?
LUCIUS
En tiedä, herra.
BRUTUS
Kalenterist' etsi
Ja anna mulle tieto.
LUCIUS
Kyllä, herra.
(Lähtee.)
BRUTUS
Nuo ilman virvat viuhuvat ne loistaa
Juur siksi että näen lukea.
(Avaa kirjeen ja lukee.)
"Brutus, sa nukut: herää! Tunne itses!
Pitääkö Rooman – ? – Puhu, isku anna,
Pelasta! Brutus, sinä makaat; herää!" —
Kehoituksia moisia mun tiellen'
On usein viskelty. "Pitääkö Rooman – ?"
Näin ehk on ajatus: Pitääkö Rooman
Pelätä yhtä miestä? Mitä? Rooman?
Es'isänipä Rooman kaduilt' ajoi
Tarqvinion, tuo kun kuninkaaksi pyrki.
"Puhu, isku anna, pelasta!" – Minunko
Puhua pitäisi ja isku antaa?
Oi, Rooma! jos siit' apua on, vannon,
Ett' toivees täyttyy Bruton käden kautta.
(Lucius palajaa.)
LUCIUS
Mars-kuuta viidestoist' on kulumassa.
(Ovea kolkutetaan.)
BRUTUS
Vai niin. Ovea kolkutetaan; katso.
(Lucius lähtee.)
Siit' asti kuin mua Caesaria vastaan
Cassius yllytti, en ole maannut.
Hirmuisen teon ensi aiheest' alkain
Sen täytäntöön on koko väliaika
Kuin hourimista taikka julmaa unta.
Jäsenten kuolevaisten kanssa neuvoiss'
On silloin hengetär, ja ihmissielu,
Kuin pieni valtakunta, tuntee silloin
Kapinan oireita.
(Lucius palajaa.)
LUCIUS
BRUTUS
Yksinkö hän on?
LUCIUS
Ei, paljon muita.
BRUTUS
Tunnetko sa heitä?
LUCIUS
En; hatut heill' on päähän painettuina,
Ja silmät puoliks vaippaan peittyneet,
Ett' tuiki mahdoton on tuta heitä.
BRUTUS
Tuo heidät sisään.
(Lucius lähtee.)
Ne ovat liittolaiset.
Oi, salaliitto! Häpeätkö näyttää
Sa turmiollist' otsaas yölle, jolloin
On pahuus rohkeimmallaan? Missä sitten
Sa päivin löydät tarpeeks synkän luolan
Koteloks hirmumuodolles? Äl' etsi!
Hymyhyn peitä se ja ystävyyteen;
Jos tuot, näet, luonnollisen muotos ilmi,
Ei ole itse horna kyllin musta
Sua peittämähän epäluulosta.
(Cassius, Casca, Decius, Cinna, Metellus Cimber
ja Trebonius tulevat.)
CASSIUS
Huomenta, Brutus! Liian rohkeit' ollaan;
Yörauhaas kenties häiritsemme?
BRUTUS
Tunnin
Jo ylhääll' olen ollut, valveill' yön.
Nuo miehet tunnenko, jotk' ovat kanssas?
CASSIUS
Kyll', ihan kaikki; heiss' ei ole yhtä,
Jok' ei sua kunnioittais; kaikki toivoo
Ett' itsestäsi sull' ois sama luulo,
Mi joka kunnon roomalaisell' on.
Täss' on Trebonius.
BRUTUS
Tervetullut tänne.
CASSIUS
Ja Decius Brutus.
BRUTUS
Hänkin tervetullut.
CASSIUS
Ja Casca, Cinna ja Metellus Cimber.
BRUTUS
Olette kaikki tervetullehet.
No, mitkä valvottavat huolet nyt on
Karanneet yön ja silmienne väliin?
CASSIUS
Sananen, kuulehan.
(Kuiskuttelevat.)
DECIUS
Tuoss' itä on;
Tuoll' eikö päivä koita?
CASCA
Ei.
CINNA
Suo anteeks,
Koittaapa: harmaat juovat, jotka tuolla
Jakavat pilvet, päivän airuit' ovat.
CASCA
Petytten kumpikin, se myöntäkää.
Tuolt' alkaa päivä, mihin miekkan' näyttää;
Se hyvän matkan etelämpän' on,
Jos aattelette nuorta vuoden aikaa.
Kuukauden parin päästä pohjemmassa
Sen liekki leimuaa; ja selvä itä
On tuolla, Capitolin yli suoraan.
BRUTUS
Kätenne mulle, yksi kerrassaan.
CASSIUS
Ja vala päätöksemme vahvikkeeksi.
BRUTUS
Ei valaa laisin! Jos ei miehen muoto,
Sielumme tuska, ajan väärinkäytös —
Ne syyt jos heikot on, niin matkaan silloin
Ja inhaan vuoteeseensa joka mies.
Vallitkoon sitten pöyhkä hirmuvalta,
Siks että kaikki arvan jälkeen kaatuu.
Mut jos, mink' uskon, näiss' on kyllin tulta
Pelokkait' innostuttamaan ja uljaaks
Terästämähän naisen hellän mielen,
Miks silloin tarvis muut' on yllytintä
Kuin asiamme, pelastukseen meitä
Kehoittamaan? Miks muuta lupausta
Kuin: vaitelias Rooman mies ei petä,
Kun sanans' antaa? Miksi muuta valaa
Kuin suoran miehen liitto suoran kanssa:
Ett' olla täytyy niin, tai kaikkein kuolla?
Vannokoot papit, pelkurit ja konnat,
Märänneet vanhukset ja kehnot sielut,
Joit' onnistuttaa herjaus; vannokohot
Olennot epäiltävät kurjiin syihin.
Vaan älkää liatko suurta hankettamme
Ja hengen voittamatont' uljautta
Aatoksell' että työmme, asiamme
Kaipaisi valaa; joka veren tippa,
Mi Rooman miehen suoniss' on ja josta
Hän ylpeilee, on äpäryyteen syypää,
Jos osan pienimmänkin vaan hän rikkoo
Sanasta, jonka antanut hän on.
CASSIUS
Mut Cicero? Hänt' eikö tiedustella?
Hän, minä luulen, innoll' yhtyis meihin.
CASCA
Hänt' ei saa unhoittaa.
CINNA
Ei millään lailla.
METELLUS
Hänt' ei saa jättää: maineen meille hankkii
Hän hopeahapsillaan ja ääniä
Niill' ostaa kiittämähän tekojamme.
Niin sanotaan: meit' älyllään hän johtaa,
Ei nuoruutemme hurjuutt' enää nähdä,
Hän peittää kaikki arvoisuudellaan.
BRUTUS
Hänestä vait! Ei hiiskausta hälle;
Hän, näet, ei koskaan suostu mihinkään,
Mit' aloittavat toiset.
CASSIUS
Jääköön sitten.
CASCA
Niin tottakin, ei sovi hän.
DECIUS
Mut eikö
Kajota muihin, paitse Caesariin?
CASSIUS
Sep' oiva aatos! Minust' ei Antonius,
Caesarin ystävä, sais Caesarista
Elohon jäädä. Häijyn juoniniekan
Hänestä saamme; tiedättehän, että,
Jos keinojaan hän käyttää, meidät kaikki
Tuhota saattaa hän. Sit' estääksemme
Yht'aikaa kuolkoot Caesar ja Antonius.
BRUTUS
Näin liian veriseltä näyttäis työmme:
Pää poikki, sitten raajat murskaks! Vihaa
Se kuoloss' olis, vimmaa kuolon jälkeen.
Antonius hän vaan jäsen Caesarist' on.
Tehkäämme uhri, Cajus, eikä teurasta!
Vihollisemme Caesarin on henki,
Ja ihmishengessä ei ole verta.
Voi, jospa Caesaria silpomatta
Sais hengen Caesarilta! Mut, voi! siitä
Saa Caesar vertaan vuotaa! Ystäväiset,
Hän surman saakoon uljaan, vaan ei häijyn;
Jumalten uhriks hänet leikelkäämme,
Ei silpoen kuin koiran eteen haaskaa.
Sydämemme kuin viekkaat herrat olkoot,
Jotk' orjans' yllyttävät julmaan tekoon
Ja näöks sitten soimaavat; näin työmme
Saa pakon muodon eikä ilkeyden.
Ja kansa kun sen katsoo siks, ei meitä
Sanota murhaajiks, vaan perkaajiksi.
Antonius jääköön rauhaan; muut' ei voi hän
Kuin käsi Caesarin, kun Caesarilta
Pää poikki on.
CASSIUS
Mut minä pelkään häntä:
Hän helma-ystävä on Caesarille —
BRUTUS
Pois moiset mietteet, Cassius! Caesaria
Jos lempii hän, sill' ei hän muita haittaa
Kuin itseään – hän surra voi ja kuolla.
Mut sit' ei hevin tee hän, sillä mieless'
On huvit, irstaus vaan ja kemut hällä.
TREBONIUS
Ei vaaraa hänestä; hän ei saa kuolla.
Kyll' elää hän ja tätä vielä nauraa.
(Kello lyö.)
BRUTUS
Vait! lyönnit lukekaa.
CASSIUS
Löi kolme kello.
TREBONIUS
Siis aika erota.
CASSIUS
Mut epäilenpä,
Meneekö tänään Caesar ulos lainkaan.
Hän viime-aikaan taikaiseks on tullut,
Päinvastoin aivan mitä ennen uskoi
Näöistä, unista ja merkeistä.
Kenties nää ilmeiset ja kummat ihmeet,
Nuo tämän yönkin omituiset kauhut
Ja tietäjien houkutukset häntä
Pidättää tänään Capitolista.
DECIUS
Ei vaaraa: niin jos on hän päättynytkin,
Ma hänet muutan. Mielellään hän kuulee
Ett' yksisarvisen voi puilla pyytää,2
Hapaalla jalopeuran, peilill' otson,
Kuopalla norsun, maireill' ihmisen.
Mut jos ma sanon: mairetta hän vihaa,
Niin mieltyy hän ja perin maireissaan on.
Mun suokaa toimia:
Min' osaan kyllä miehen mielen kääntää,
Ja Capitoliin minä hänet tuon.
CASSIUS
Ei, mennään kaikin häntä noutamaan.
BRUTUS
Siis kahdeksalta viimeistäänkin, niinkö?
CINNA
Niin, viimeistäänkin; muistakaa se kaikki.
METELLUS
Ligarius vihaa Caesaria, joka
Pompejon kiitoksista häntä sätti.
Sep' ihme, ettei häntä kenkään muista.
BRUTUS
Metellus hyvä, lähde hänen luokseen;
Mua lempii hän ja syystäkin; sa hänet
Vaan tänne laita, kyllä häntä höylään.
CASSIUS
Meit' aamu yllättää; hyvästi, Brutus!
Pois, veikot; muistakaatte sananne,
Ja kelpo roomalaisin' ilmaantukaa.
BRUTUS
Iloiset, ripsaat olkaa, hyvät herrat,
Ja hankett' älköön katse ilmi tuoko;
Vaan olkoon, niinkuin meidän näyttäjöillä,
Vakainen muotonne ja mieli vilkas.
Niin, hyvää huomenta nyt, hyvät herrat!
(Kaikki lähtevät, paitsi Brutus.)
Hoi, Lucius! – Uness' aivan? – Yhtä kaikki.
Sa nauti mesikastett' unen armaan;
Ei näköij' eikä houreit' ole sulla,
Joit' aivoon ahkerasti huoli kuvaa.
Siks unes on niin raskas.
(Portia tulee.)
PORTIA
Brutus kulta!
BRUTUS
No, Portia, mitä nyt? Miks olet noussut?
Ei ole sinun terveellistä panna
Jääkylmän aamun alttiiks hento ruumiis.
PORTIA
Ei liioin sinun. Vuoteestani hiivit
Tylysti pois; ja eilen, iltaselta
Äkisti nousit, pitkin huonett' astuit
Käs'varret ristissä ja huokailit.
Ja kun ma kysyin, kuinka oli laitas,
Vihaisin katsein tuijottelit minuun.
Sua ahdistin: sa silloin otsaas hieroit,
Ja sangen nurpeana poljit jalkaa;
En helpoittanut: vastaust' en vaan saanut;
Kädelläs vaan teit närkän viittauksen
Merkiksi että lähtisin. Sen teinkin,
Peläten lisääväni tuskaisuuttas,
Jok' ilmankin jo kiihkeältä näytti,
Ja luullen siihen syyks vaan huonon tuulen,
Jok' aika ajoin jokahista vaivaa.
Ei syödä, haastaa, maata se sun anna,
Ja jos se ulkomuotoos vaikuttaisi
Sen verran kuin se vallannut on mieles,
En sua tuntis, Brutus. Miehen' armas,
Oi, kerro mulle tuskiesi syy.
BRUTUS
En ole oikein terve, siinä kaikki.
PORTIA
On viisas Brutus: jos ei terve ois hän,
Hän keksis keinon siksi tullakseen.
BRUTUS
Sen teenkin. – Hyvä Portia, mene maata.
PORTIA
Sairasko Brutus on? Ja lääkkeekseenkö
Alasti pitkin käy ja aamun kylmää
Sumua henkii? Onko Brutus sairas,
Ja hiipii raittihista vuoteestansa,
Yön inhaa saastaa vastaan urhostellen
Ja houkutellen märkää rutto-ilmaa
Lisäämään tautia? Ei, Brutoni,
Sun sielussas on tuskan kipu, jota
Tilani oikeudella tietää tahdon.
Rukoilen polvillani, kautta muinoin
Kehutun kauneuteni, kautta kaikkein
Sun lemmenvalais, ja tuon valan suuren,
Jok' yhdeks meidät liitti, ettäs kerrot
Minulle, itsellesi, puolisolles,
Miks olet murheinen, ja keiden kanssa
Tän' yönä pidit seuraa; sillä täällä
Kuus, seitsemän on miestä ollut, jotka
Pimeydeltäkin kasvons' salanneet on.
BRUTUS
Hyvä Portia, älä polvistu.
PORTIA
Ei tarpeen
Se oiskaan, jos sin' oisit hyvä Brutus.
Avioliitossamme, sano, Brutus,
Oliko ehto, ett'en minä osaa
Sais salaisuuksistasi? Tavallaanko
Ja poikkeuksilla vaan min' olen sinun,
Vaan ruokatoveris ja vierellises
Ja joskus puhekumppanis? Asunko
Sun lempes esikaupungissa3 vainen?
Jos siinä kaikki, silloin Portia vaan
On Bruton portto, eikä Bruton vaimo.
BRUTUS
Sin' olet puhdas vihkivaimoni,
Niin kallis kuin nuo puna-pisaraiset,
Jotk' ahtavat mun sydäntäni synkkää.
PORTIA
Jos niin on, saisin salaisuutes tietää.
Min' olen vaimo, myönnän sen, mut vaimo,
Jonk' otti jalo Brutus puolisokseen;
Min' olen vaimo, myönnän sen, mut vaimo,
Joll' ompi hyvä maine – Caton tytär!
Mun muiden naisten kaltaiseksko luulet,
Kun moinen mull' on mies ja isä moinen?
Minulle tuumas kerro; vaiti olen.
Lujuudestani oivan annoin näytteen,
Kun ehdoll' iskin reiteen tuohon haavan.
Sen tyynnä kestää voin, ja miehenikö
salaisuutta siis?
BRUTUS
Oi, suokoon taivas
Mun ansainneeksi moisen jalon vaimon! —
(Kolkutusta ulkoa.)
Vait! joku kolkuttaa! Pois, Portia, hetkeks;
Ja viipymättä poves osan saapi
Mun sydämeni salaisuuksista.
Selitän tehtäväni kaikki sulle
Ja synkän otsanikin piirteet kaikki.
Pois, joutuun! – (Portialle.)
(Lucius ja Ligarius tulevat.)
Lucius, ken se kolkuttaa?
LUCIUS
Mies sairas, joll' on puhumista teille.
BRUTUS
Ligarius, jota mainitsi Metellus! —
Käy syrjään, poika. – No, Ligarius, mitä?
LIGARIUS
Suo heikon äänen tehdä hyvä huomen;
BRUTUS
Voi, mihin aikaan, uljas Cajus, liinaan
Sa kääriyt! Oi, ett'et olis sairas!
LIGARIUS
En ole sairas, jos vaan Brutoll' ompi
Käsillä teko kunniallinen.
BRUTUS
Käsillä teko moinen mull' on, Cajus,
Jos sull' on terve korva sitä kuulla.
LIGARIUS
No, kautta kaikkein Rooman jumalitten!
Pois tautini nyt riisun. Rooman sielu!
Sa kunnon esi-isäin uljas poika!
Lumojan lailla henkeni sa kuolleist'
Esihin loihdit. Käske vaan mun juosta,
Niin mahdottomiakin vastaan ryntään,
Ja voitan ne. Mik' ompi tehtävä?
BRUTUS
Tekonen, joka sairaan terveeks saapi.
LIGARIUS
Mut tervett' eikö sairahaksi myös?
BRUTUS
Sitäkin myös. Mit' on se, rakas Cajus,
Sen kerron tiellä hänen luokseen, jota
Asia koskee.
LIGARIUS
Siis vaan liikkehelle;
Sua seuraan, sydämessä uusi into,
Mihinkä, sit' en tiedä. Kyllin mulle
Ett' ohjaajan' on Brutus.
BRUTUS
Seuraa sitten.
(Lähtevät.)
Toinen kohtaus.
Huone Caesarin hovilinnassa.
(Ukkosta ja leimausta. Caesar, yönuttu yllä.)
CAESAR
Tän' yön' ei taivas eikä maa saa rauhaa;
Calpurnia kolmast' unissansa huusi:
"Avuksi! Caesar murhataan!" – Ken siellä?
(Palvelija tulee.)
PALVELIJA
Mun herrani!
CAESAR
Sa käske pappein oiti uhrata,
Ja tieto tuo, kuink' onnistuupi taika.
PALVELIJA
Ma teen sen, herra.
(Lähtee.)
(Calpurnia tulee.)
CALPURNIA
Mit'aiot, Caesar? Lähdetkö sä ulos?
Et huoneestas saa tänään liikahtaa.
CAESAR
Caesarin täytyy mennä. Vaara ain' on
Mua seljän takan' uhannut; kun näkee
Se kasvot Caesarin, se raukee tyhjään.
CALPURNIA
En enteit' ole uskonut ma koskaan,
Nyt niitä pelkään. Miesi tuolla kertoo,
Pait mit' on itse huomattu ja kuultu,
Kauheita vallan, joit' on nähnyt vahti.
Kadulla poikinut on jalopeura,
Kuolleensa haudat maalle haukotelleet;
Palavat miehet pilviss' otelleet on
Riveissä, joukoissa, kuin sodass' aivan,
Niin että Capitoliin pärskyi verta.
Ilmassa miekan kalsketta on kuultu,
Hevon hirnuntaa ja kuolon korahdusta;
Ja kaduill' aaveet parkuin vaikeroivat.
Oi, Caesar! tämä kaikk' on tavatonta,
Mua säikyttää se.
CAESAR
Voiko sitä välttää,
Mit' isot jumalat on määräks panneet?
Ei, Caesar lähtee; merkit nuo ne koskee
Niin hyvin mailmaa kuin Caesaria.
CALPURNIA
Komeettoja ei näy, kun loiset kuolee,
Mut ruhtinasten surmaks taivaat hehkuu.
CAESAR
Monesti eläissänsä arka kuolee,
Mies uljas maistaa kalmaa kerran vaan.
Kaikista kummista, mit' olen kuullut,
On suurin kumma ihmisien pelko,
Vaikk' älyävät kuolon täytymykseks,
Mi tulee, kun se tullaksensa on.
(Palvelija palajaa.)
No, mitä ennustajat tietävät?
PALVELIJA
Sanovat: älkää tänään ulos menkö;
Kun uhrist' otettihin totkut maalle,
Sydäntä laisin elukast' ei löytty.
CAESAR
Sen jumalat tek' ivaks pelkureille.
Elukka ilman sydänt' olis Caesar,
Pelosta jos hän tänään kotiin jäisi.
Ei, Caesar lähtee; turma kyllä tietää
Ett' turmaa turmiollisemp' on Caesar.
Kaks leijonaa yks'aikaist' olemme,
Ja minä vanhempi ja hirmuisempi.
Niin, Caesar lähtee.
CALPURNIA
Puolisoni armas,
Tuo itse-uskallukses vie sult' älyn.
Oi, tänään älä lähde; sano syyksi,
Miks kotiin jäät, mun pelkon', eikä sun.
Senaattiin Antonion lähetämme
Sanalla, ett'et tänään jaksa hyvin;
Oi, myönny siihen, polvillani pyydän!
CAESAR
No, sanan vieköön hän, ett'en voi hyvin.
Ja oikkus vuoksi kotihin ma jään.
(Decius tulee.)
Kah, Decius Brutus! Hän sen saattaa tehdä.
DECIUS
Oi, terve, Caesar! Huoment', oiva Caesar!
Senaattiin tulen sua noutamaan.
CAESAR
Ja sangen sopivahan aikaan tulit
Senaattoreille viemään terveiseni
Ja sanan, ett'en tänään tulla tahdo;
En voi, on väärin, väärint', ett'en tohdi;
En tahdo tulla, – sano niin.
CALPURNIA
Niin, sano,
Ett' on hän sairas.
CAESAR
Valheit' ei luo Caesar.
Maat, kansat valloitin, ja pelkäisinkö
Nyt harmaapäille totuutt' ilmoittaa?
Ei; sano, ett'ei Caesar tahdo tulla.
DECIUS
Syyn suo mun tietää, suuri Caesar; muuten
Minua nauravat, kun tuota kerron.
CAESAR
Syy on mun tahtoni: en tahdo tulla;
Senaatin muut' ei ole tarvis tietää.
Mut mitä sinuun tulee, niin ma sulle,
Syyst' että sua rakastan, sen sanon:
Calpurnia, tuo mun vaimon', ei mua päästä.
Kuvani yöllä unissaan hän näki,
Sadasta aukosta, kuin suihkurista,
Siit' ihka verta vuos, ja roomalaiset
Iloiten, naurain tuli pesemähän
Kätensä siinä. Tämän selittää hän
Pahaksi merkiksi ja turman enteeks,
Ja pyytää polvillaan mun kotiin jäämään.
DECIUS
Tuo unen selitys on aivan väärä.
Se oli kaunis, onnellinen näky.
Kun kuvas monest' aukost' uhkui verta,
Joss' ilotellen roomalaiset kylpi,
Se tietää että suuri Rooma sinust'
Uutt' imee elinverta, josta kilvan
Jaloimmat miehet pyytää juomun saada
Tai pilkun pyhänjäännöksenä muistoks.
Se on Calpurnian unen merkitys.
CAESAR
Ja tuolla lailla selitit sen oikein.
DECIUS
Niin, jahka kuulet mitä vielä kerron:
Senaatti, tiedäs, päättänyt on tänään
Suurelle Caesarille kruunun antaa.
Jos nyt sa sanot, ett'et tahdo tulla,
He voivat mieltä muuttaa. Lisäks syntyis
Siit' ivajuttuja, jos joku sanois:
"Lykätään istunto siks kunnes muuttuu
Caesarin vaimon unet paremmiksi."
Jos Caesar piilee, kuiskaillaanpa varmaan:
"Kas, Caesar pelkää!"
Suo anteeks, Caesar: hellä, hellä rakkaus
Näin lausumaan mua vaatii käytöksestäs,
Ja rakkauteni voittaa kylmän järjen.
CAESAR
Calpurnia, tuhmalta nyt näyttää pelko.
Häpeän oikein että myöden annoin. —
Toogani tänne! Lähteä ma tahdon.
(Publius, Brutus, Ligarius, Metellus, Casca,
Trebonius ja Cinna tulevat.)
Kas, tuossa Publius noutamaan mua tulee.
PUBLIUS
Huomenta, Caesar!
CAESAR
Tervetullut, Publius!
Kuin? Brutus, sinäkin näin varhain nousnut?
Huomenta, Casca! – Cajus Ligarius,
Noin milloinkaan ei vihannut sua Caesar,
Kuin horkka tuo, jok' on sun laihaks tehnyt,
Mit' on nyt kello?
BRUTUS
Lyönyt kahdeksan.
CAESAR
Kiitokset kohteliaasta vaivastanne!
(Antonius tulee.)
Antonius, kah, jok' yöhön myöhään mässää,
Jo valveill' on! – Antonius, huomenta!
ANTONIUS
Huomenta, jalo Caesar!
CAESAR
Käsky viekää
Sisähän tuonne, että ovat valmiit.
On väärin itseään näin vartouttaa. —
Oh, Cinna! – Oh, Metellus! – Kah, Trebonius!
Ma tahdon hetken kanssas pakinoida;
Sa muista tänään käydä luonani;
Lähellän' ole, että sua muistan.
TREBONIUS
Kyll' olen, Caesar, – (syrjään) ja niin lähell', että
Etemmäks parhaat ystäväs mun soisi.
CAESAR
Nyt lasi viiniä, ja sitten matkaan
Yhdessä niinkuin ystäväin on tapa.
BRUTUS
Ei ole kaikki tavat yhtä, Caesar:
Sydäntä Bruton kirveltää se aatos!
(Lähtevät.)
Kolmas kohtaus.
Katu Capitolin lähellä.
(Artemidorus tulee, lukien erästä paperia.)
ARTEMIDORUS
"Caesar, varo Brutoa; Cassiota karta; älä Cascaa lähesty; pidä Cinnaa silmällä; tarkkaa tarkoin Metellus Cimberiä; Decius Brutus ei sua rakasta; Cajus Ligariota olet loukannut. Kaikissa näissä miehissä on vaan yksi mieli, ja se on Caesaria vastaan kääntynyt. Jos et ole kuolematon, niin katso eteesi. Huolettomuus raivaa kapinalle tietä. Suuret jumalat sua varjelkoot!
Ystäväsi
Artemidorus."
Täss' seison, kunnes Caesar ohi kulkee,
Ja anojana annan tämän hälle.
Sydäntä kirveltää ett'ei saa kunto
Vapaana kateuden hampaist' olla.
Jos luet, Caesar, tän, jäät elohon,
Tai petos onnen kanssa juoniss' on.
(Menevät.)
Neljäs kohtaus.
Toinen paikka samaa katua, Bruton asunnon edustalla.
(Portia ja Lucius tulevat.)
PORTIA
Senaatin kartanohon juokse oiti!
Äl' aikaa tuhlaa vastimiin, vaan riennä!
Mitä odotat?
LUCIUS
Mik' asianne, rouva?
PORTIA
Jos oisit siellä jo ja jälleen täällä,
Ennenkuin sanoa sen sulle taidan. —
Oi, lujuus, apu vahva mulle suo!
Luo sydämen ja kielen väliin vuori!
On mieli miehen, mutta voima vaimon;
Voi, kuink' on työläs naisen vaiti olla! —
No, miks et lähde?
LUCIUS
Mitä tehdä, rouva?
Capitoliinko juosta, eikä muuta?
Ja sieltä jälleen tänne, eikä muuta?
PORTIA
Niin, tieto hanki, miltä herras näyttää.
Hän sairahana läksi. Tarkkaa, mitä
Tekeepi Caesar, ketkä hakijat
Hänt' ympäröivät. Vaiti! mikä melu?
LUCIUS
En mitään kuule.
PORTIA
Kuultelehan tarkkaan.
Sekavan niinkuin taiston hälyn kuulin,
Ja tuuli Capitolista sen toi.
LUCIUS
En, rouva, toden totta, mitään kuule.
(Tietäjä tulee.)
Mies, tule tänne! Mistä matka?
TIETÄJÄ
Kotoa, rouva hyvä.
PORTIA
Mit' on kello?
TIETÄJÄ
Yhdeksän seutuvilla.
PORTIA
Onko Caesar
Capitoliin jo lähtenyt?
TIETÄJÄ
Ei vielä;
Juur etsin paikkaa, josta näkisin mä,
Kun Capitoliin käy hän.
PORTIA
Pyyntö sulla
Onko Caesarille, eikö niin?
TIETÄJÄ
On, rouva.
Jos suvaitsisi Caesar Caesarille
Niin hyvä olla että mua kuulis,
Niin pyydän että itseään hän muistais.
PORTIA
Pahaako tiedät hankittavan hälle?
TIETÄJÄ
En varmaan tiedä, mutta paljon pelkään.
Hyvästi! Katu täss' on ahdas: joukko,
Mi Caesaria kantapäillä seuraa, —
Anojat, praetorit ja senaattorit —
Rutistaa kuoliaaks voi heikon miehen.
Vapaampaan paikkaan käyn, ja siellä puhun
Suurelle Caesarille, kun hän saapuu.
(Lähtee.)
PORTIA
Mun täytyy sisään mennä. – Vaimon sydän,
Voi! kuink' on heikko kappale! – Oi, Brutus!
Sua hankkeessasi taivaat auttakoot! —
Haa! poik' on kuullut! – Brutolla on pyyntö,
Jonk' epää Caesar. – Pahoin voin ma! – Lucius,
Oi, riennä, herraas tervehdi, ja sano,
Ett' olen iloinen, ja palaa tänne
Ja kerro mitä sanoopi hän sulle.
(Lähtevät.)
1.Veljenne Cassius. Cassius oli nainut Bruton sisaren.
2.Ett' yksisarvisen voi puilla pyytää. Kertomusten mukaan saattoi yksisarvista pyytää siten, että houkutteli sitä hyökkäämään puuta vastaan ja työntämään siihen sarvensa. – Karhuupyynnissä oli tapa semmoinen, että toinen metsästäjä näytti karhulle peiliä, ja toinen sill'aikaa tähtäsi ja ampui.
3.Asunko Sun lempes esikaupungissa vainen. Lontoon esikaupungit olivat tavallisesti porttojen asutuspaikkoina.
Türler ve etiketler
Yaş sınırı:
12+Litres'teki yayın tarihi:
13 ekim 2017Hacim:
80 s. 1 illüstrasyonTercüman:
Telif hakkı:
Public Domain