Kitabı oku: «Julius Caesar», sayfa 2

TOINEN NÄYTÖS

 
Ensimmäinen kohtaus.
Rooma. Bruton puutarha.
 

(Brutus tulee.)

BRUTUS

 
Hoi, Lucius, hoi! —
Kulusta tähtien en päättää saata
Kuin pitkält' on. – Hoi, Lucius, kuule! —
Jos mull' ois vika nukkua noin hyvin! —
Hoi, Lucius! Heräjä jo! Lucius, hoi!
 

(Lucius tulee.)

LUCIUS

 
Mua kutsuittenko, herra?
 

BRUTUS

 
Vie tuohus lukuhuoneeseni, Lucius,
Ja kun se palaa, anna tieto mulle.
 

LUCIUS

 
Kyll', oiti, hyvä herra.
 

(Lähtee.)

BRUTUS

 
Sen miehen kuolla täytyy. Syyt' ei mulla
Omasta puolest' ole häntä sortaa,
Vaan yhteishyvän vuoks. Hän tahtoo kruunun. —
Ei tiedä, miks tuo miehen luonteen muuttaa.
Heleä päivä kyyn tuo piilost' ilmi,
Ja silloin varull' ole. Kruunun! – niin!
Ja silloin varmaan hälle suomme okaan,
Joll' ehdon tahdon voi hän turmaa tehdä.
Suuruuden väärinkäytöst' on, jos tunto
Eroittuu vallasta; ja Caesarista
En, totta puhuin, juuri tiedä että
Hänessä himo suuremp' ois kuin järki.
Mut kokemus se näyttää, että nöyryys
On nuoren vallanhimon tikapuina:
Päin niitä kapuajan kasvot kääntyy,
Mut korkeimman kun huipun saavuttaa hän,
Hän selän niille kääntää, pilviin tähtää,
Ja halvaks aliportaat katsoo, jotka
Hänt' ylös johti. Niin myös Caesar saattaa —
Ei, estää täytyy tuo! Ja kosk' ei riita
Saa siitä tarpeeks muotoa, mit' on hän,
Niin sano näin: mit' on hän, saavuttaa voi,
Eneten, vaikka minkä ylimäärän.
Siis kyyksi kuoress' ajattele häntä,
Jok' ilmi hautuneena sukuun tulee
Ja pureksii; ja kuoressaan se surmaa.
 

(Lucius palajaa.)

LUCIUS

 
Jo palaa tuohus huoneessanne, herra.
Kun ikkunalta piitä etsin, löysin
Näin sinetöityn kirjeen siinä. Varmaan
Se siin' ei ollut, kun ma maata läksin.
 

BRUTUS

 
Käy maata jälleen, viel' ei ole päivä,
Huomennako se Mars-kuun viidestoist' on?
 

LUCIUS

 
En tiedä, herra.
 

BRUTUS

 
                 Kalenterist' etsi
Ja anna mulle tieto.
 

LUCIUS

 
                     Kyllä, herra.
 

(Lähtee.)

BRUTUS

 
Nuo ilman virvat viuhuvat ne loistaa
Juur siksi että näen lukea.
 

(Avaa kirjeen ja lukee.)

 
"Brutus, sa nukut: herää! Tunne itses!
Pitääkö Rooman – ? – Puhu, isku anna,
Pelasta! Brutus, sinä makaat; herää!" —
Kehoituksia moisia mun tiellen'
On usein viskelty. "Pitääkö Rooman – ?"
Näin ehk on ajatus: Pitääkö Rooman
Pelätä yhtä miestä? Mitä? Rooman?
Es'isänipä Rooman kaduilt' ajoi
Tarqvinion, tuo kun kuninkaaksi pyrki.
"Puhu, isku anna, pelasta!" – Minunko
Puhua pitäisi ja isku antaa?
Oi, Rooma! jos siit' apua on, vannon,
Ett' toivees täyttyy Bruton käden kautta.
 

(Lucius palajaa.)

LUCIUS

 
Mars-kuuta viidestoist' on kulumassa.
 

(Ovea kolkutetaan.)

BRUTUS

 
Vai niin. Ovea kolkutetaan; katso.
 

(Lucius lähtee.)

 
Siit' asti kuin mua Caesaria vastaan
Cassius yllytti, en ole maannut.
Hirmuisen teon ensi aiheest' alkain
Sen täytäntöön on koko väliaika
Kuin hourimista taikka julmaa unta.
Jäsenten kuolevaisten kanssa neuvoiss'
On silloin hengetär, ja ihmissielu,
Kuin pieni valtakunta, tuntee silloin
Kapinan oireita.
 

(Lucius palajaa.)

LUCIUS

 
Veljenne Cassius¹ ovell' on, hän teitä
Haluais nähdä.
 

BRUTUS

 
               Yksinkö hän on?
 

LUCIUS

 
Ei, paljon muita.
 

BRUTUS

 
                  Tunnetko sa heitä?
 

LUCIUS

 
En; hatut heill' on päähän painettuina,
Ja silmät puoliks vaippaan peittyneet,
Ett' tuiki mahdoton on tuta heitä.
 

BRUTUS

 
Tuo heidät sisään.
 

(Lucius lähtee.)

 
                   Ne ovat liittolaiset.
Oi, salaliitto! Häpeätkö näyttää
Sa turmiollist' otsaas yölle, jolloin
On pahuus rohkeimmallaan? Missä sitten
Sa päivin löydät tarpeeks synkän luolan
Koteloks hirmumuodolles? Äl' etsi!
Hymyhyn peitä se ja ystävyyteen;
Jos tuot, näet, luonnollisen muotos ilmi,
Ei ole itse horna kyllin musta
Sua peittämähän epäluulosta.
 

(Cassius, Casca, Decius, Cinna, Metellus Cimber

ja Trebonius tulevat.)

CASSIUS

 
Huomenta, Brutus! Liian rohkeit' ollaan;
Yörauhaas kenties häiritsemme?
 

BRUTUS

 
                               Tunnin
Jo ylhääll' olen ollut, valveill' yön.
Nuo miehet tunnenko, jotk' ovat kanssas?
 

CASSIUS

 
Kyll', ihan kaikki; heiss' ei ole yhtä,
Jok' ei sua kunnioittais; kaikki toivoo
Ett' itsestäsi sull' ois sama luulo,
Mi joka kunnon roomalaisell' on.
Täss' on Trebonius.
 

BRUTUS

 
                    Tervetullut tänne.
 

CASSIUS

 
Ja Decius Brutus.
 

BRUTUS

 
                  Hänkin tervetullut.
 

CASSIUS

 
Ja Casca, Cinna ja Metellus Cimber.
 

BRUTUS

 
Olette kaikki tervetullehet.
No, mitkä valvottavat huolet nyt on
Karanneet yön ja silmienne väliin?
 

CASSIUS

 
Sananen, kuulehan.
 

(Kuiskuttelevat.)

DECIUS

 
                   Tuoss' itä on;
Tuoll' eikö päivä koita?
 

CASCA

 
                         Ei.
 

CINNA

 
                             Suo anteeks,
Koittaapa: harmaat juovat, jotka tuolla
Jakavat pilvet, päivän airuit' ovat.
 

CASCA

 
Petytten kumpikin, se myöntäkää.
Tuolt' alkaa päivä, mihin miekkan' näyttää;
Se hyvän matkan etelämpän' on,
Jos aattelette nuorta vuoden aikaa.
Kuukauden parin päästä pohjemmassa
Sen liekki leimuaa; ja selvä itä
On tuolla, Capitolin yli suoraan.
 

BRUTUS

 
Kätenne mulle, yksi kerrassaan.
 

CASSIUS

 
Ja vala päätöksemme vahvikkeeksi.
 

BRUTUS

 
Ei valaa laisin! Jos ei miehen muoto,
Sielumme tuska, ajan väärinkäytös —
Ne syyt jos heikot on, niin matkaan silloin
Ja inhaan vuoteeseensa joka mies.
Vallitkoon sitten pöyhkä hirmuvalta,
Siks että kaikki arvan jälkeen kaatuu.
Mut jos, mink' uskon, näiss' on kyllin tulta
Pelokkait' innostuttamaan ja uljaaks
Terästämähän naisen hellän mielen,
Miks silloin tarvis muut' on yllytintä
Kuin asiamme, pelastukseen meitä
Kehoittamaan? Miks muuta lupausta
Kuin: vaitelias Rooman mies ei petä,
Kun sanans' antaa? Miksi muuta valaa
Kuin suoran miehen liitto suoran kanssa:
Ett' olla täytyy niin, tai kaikkein kuolla?
Vannokoot papit, pelkurit ja konnat,
Märänneet vanhukset ja kehnot sielut,
Joit' onnistuttaa herjaus; vannokohot
Olennot epäiltävät kurjiin syihin.
Vaan älkää liatko suurta hankettamme
Ja hengen voittamatont' uljautta
Aatoksell' että työmme, asiamme
Kaipaisi valaa; joka veren tippa,
Mi Rooman miehen suoniss' on ja josta
Hän ylpeilee, on äpäryyteen syypää,
Jos osan pienimmänkin vaan hän rikkoo
Sanasta, jonka antanut hän on.
 

CASSIUS

 
Mut Cicero? Hänt' eikö tiedustella?
Hän, minä luulen, innoll' yhtyis meihin.
 

CASCA

 
Hänt' ei saa unhoittaa.
 

CINNA

 
                        Ei millään lailla.
 

METELLUS

 
Hänt' ei saa jättää: maineen meille hankkii
Hän hopeahapsillaan ja ääniä
Niill' ostaa kiittämähän tekojamme.
Niin sanotaan: meit' älyllään hän johtaa,
Ei nuoruutemme hurjuutt' enää nähdä,
Hän peittää kaikki arvoisuudellaan.
 

BRUTUS

 
Hänestä vait! Ei hiiskausta hälle;
Hän, näet, ei koskaan suostu mihinkään,
Mit' aloittavat toiset.
 

CASSIUS

 
                        Jääköön sitten.
 

CASCA

 
Niin tottakin, ei sovi hän.
 

DECIUS

 
                            Mut eikö
Kajota muihin, paitse Caesariin?
 

CASSIUS

 
Sep' oiva aatos! Minust' ei Antonius,
Caesarin ystävä, sais Caesarista
Elohon jäädä. Häijyn juoniniekan
Hänestä saamme; tiedättehän, että,
Jos keinojaan hän käyttää, meidät kaikki
Tuhota saattaa hän. Sit' estääksemme
Yht'aikaa kuolkoot Caesar ja Antonius.
 

BRUTUS

 
Näin liian veriseltä näyttäis työmme:
Pää poikki, sitten raajat murskaks! Vihaa
Se kuoloss' olis, vimmaa kuolon jälkeen.
Antonius hän vaan jäsen Caesarist' on.
Tehkäämme uhri, Cajus, eikä teurasta!
Vihollisemme Caesarin on henki,
Ja ihmishengessä ei ole verta.
Voi, jospa Caesaria silpomatta
Sais hengen Caesarilta! Mut, voi! siitä
Saa Caesar vertaan vuotaa! Ystäväiset,
Hän surman saakoon uljaan, vaan ei häijyn;
Jumalten uhriks hänet leikelkäämme,
Ei silpoen kuin koiran eteen haaskaa.
Sydämemme kuin viekkaat herrat olkoot,
Jotk' orjans' yllyttävät julmaan tekoon
Ja näöks sitten soimaavat; näin työmme
Saa pakon muodon eikä ilkeyden.
Ja kansa kun sen katsoo siks, ei meitä
Sanota murhaajiks, vaan perkaajiksi.
Antonius jääköön rauhaan; muut' ei voi hän
Kuin käsi Caesarin, kun Caesarilta
Pää poikki on.
 

CASSIUS

 
               Mut minä pelkään häntä:
Hän helma-ystävä on Caesarille —
 

BRUTUS

 
Pois moiset mietteet, Cassius! Caesaria
Jos lempii hän, sill' ei hän muita haittaa
Kuin itseään – hän surra voi ja kuolla.
Mut sit' ei hevin tee hän, sillä mieless'
On huvit, irstaus vaan ja kemut hällä.
 

TREBONIUS

 
Ei vaaraa hänestä; hän ei saa kuolla.
Kyll' elää hän ja tätä vielä nauraa.
 

(Kello lyö.)

BRUTUS

 
Vait! lyönnit lukekaa.
 

CASSIUS

 
                       Löi kolme kello.
 

TREBONIUS

 
Siis aika erota.
 

CASSIUS

 
                 Mut epäilenpä,
Meneekö tänään Caesar ulos lainkaan.
Hän viime-aikaan taikaiseks on tullut,
Päinvastoin aivan mitä ennen uskoi
Näöistä, unista ja merkeistä.
Kenties nää ilmeiset ja kummat ihmeet,
Nuo tämän yönkin omituiset kauhut
Ja tietäjien houkutukset häntä
Pidättää tänään Capitolista.
 

DECIUS

 
Ei vaaraa: niin jos on hän päättynytkin,
Ma hänet muutan. Mielellään hän kuulee
Ett' yksisarvisen voi puilla pyytää,²
Hapaalla jalopeuran, peilill' otson,
Kuopalla norsun, maireill' ihmisen.
Mut jos ma sanon: mairetta hän vihaa,
Niin mieltyy hän ja perin maireissaan on.
Mun suokaa toimia:
Min' osaan kyllä miehen mielen kääntää,
Ja Capitoliin minä hänet tuon.
 

CASSIUS

 
Ei, mennään kaikin häntä noutamaan.
 

BRUTUS

 
Siis kahdeksalta viimeistäänkin, niinkö?
 

CINNA

 
Niin, viimeistäänkin; muistakaa se kaikki.
 

METELLUS

 
Ligarius vihaa Caesaria, joka
Pompejon kiitoksista häntä sätti.
Sep' ihme, ettei häntä kenkään muista.
 

BRUTUS

 
Metellus hyvä, lähde hänen luokseen;
Mua lempii hän ja syystäkin; sa hänet
Vaan tänne laita, kyllä häntä höylään.
 

CASSIUS

 
Meit' aamu yllättää; hyvästi, Brutus!
Pois, veikot; muistakaatte sananne,
Ja kelpo roomalaisin' ilmaantukaa.
 

BRUTUS

 
Iloiset, ripsaat olkaa, hyvät herrat,
Ja hankett' älköön katse ilmi tuoko;
Vaan olkoon, niinkuin meidän näyttäjöillä,
Vakainen muotonne ja mieli vilkas.
Niin, hyvää huomenta nyt, hyvät herrat!
 

(Kaikki lähtevät, paitsi Brutus.)

 
Hoi, Lucius! – Uness' aivan? – Yhtä kaikki.
Sa nauti mesikastett' unen armaan;
Ei näköij' eikä houreit' ole sulla,
Joit' aivoon ahkerasti huoli kuvaa.
Siks unes on niin raskas.
 

(Portia tulee.)

PORTIA

 
                          Brutus kulta!
 

BRUTUS

 
No, Portia, mitä nyt? Miks olet noussut?
Ei ole sinun terveellistä panna
Jääkylmän aamun alttiiks hento ruumiis.
 

PORTIA

 
Ei liioin sinun. Vuoteestani hiivit
Tylysti pois; ja eilen, iltaselta
Äkisti nousit, pitkin huonett' astuit
Käs'varret ristissä ja huokailit.
Ja kun ma kysyin, kuinka oli laitas,
Vihaisin katsein tuijottelit minuun.
Sua ahdistin: sa silloin otsaas hieroit,
Ja sangen nurpeana poljit jalkaa;
En helpoittanut: vastaust' en vaan saanut;
Kädelläs vaan teit närkän viittauksen
Merkiksi että lähtisin. Sen teinkin,
Peläten lisääväni tuskaisuuttas,
Jok' ilmankin jo kiihkeältä näytti,
Ja luullen siihen syyks vaan huonon tuulen,
Jok' aika ajoin jokahista vaivaa.
Ei syödä, haastaa, maata se sun anna,
Ja jos se ulkomuotoos vaikuttaisi
Sen verran kuin se vallannut on mieles,
En sua tuntis, Brutus. Miehen' armas,
Oi, kerro mulle tuskiesi syy.
 

BRUTUS

 
En ole oikein terve, siinä kaikki.
 

PORTIA

 
On viisas Brutus: jos ei terve ois hän,
Hän keksis keinon siksi tullakseen.
 

BRUTUS

 
Sen teenkin. – Hyvä Portia, mene maata.
 

PORTIA

 
Sairasko Brutus on? Ja lääkkeekseenkö
Alasti pitkin käy ja aamun kylmää
Sumua henkii? Onko Brutus sairas,
Ja hiipii raittihista vuoteestansa,
Yön inhaa saastaa vastaan urhostellen
Ja houkutellen märkää rutto-ilmaa
Lisäämään tautia? Ei, Brutoni,
Sun sielussas on tuskan kipu, jota
Tilani oikeudella tietää tahdon.
Rukoilen polvillani, kautta muinoin
Kehutun kauneuteni, kautta kaikkein
Sun lemmenvalais, ja tuon valan suuren,
Jok' yhdeks meidät liitti, ettäs kerrot
Minulle, itsellesi, puolisolles,
Miks olet murheinen, ja keiden kanssa
Tän' yönä pidit seuraa; sillä täällä
Kuus, seitsemän on miestä ollut, jotka
Pimeydeltäkin kasvons' salanneet on.
 

BRUTUS

 
Hyvä Portia, älä polvistu.
 

PORTIA

 
                           Ei tarpeen
Se oiskaan, jos sin' oisit hyvä Brutus.
Avioliitossamme, sano, Brutus,
Oliko ehto, ett'en minä osaa
Sais salaisuuksistasi? Tavallaanko
Ja poikkeuksilla vaan min' olen sinun,
Vaan ruokatoveris ja vierellises
Ja joskus puhekumppanis? Asunko
Sun lempes esikaupungissa³ vainen?
Jos siinä kaikki, silloin Portia vaan
On Bruton portto, eikä Bruton vaimo.
 

BRUTUS

 
Sin' olet puhdas vihkivaimoni,
Niin kallis kuin nuo puna-pisaraiset,
Jotk' ahtavat mun sydäntäni synkkää.
 

PORTIA

 
Jos niin on, saisin salaisuutes tietää.
Min' olen vaimo, myönnän sen, mut vaimo,
Jonk' otti jalo Brutus puolisokseen;
Min' olen vaimo, myönnän sen, mut vaimo,
Joll' ompi hyvä maine – Caton tytär!
Mun muiden naisten kaltaiseksko luulet,
Kun moinen mull' on mies ja isä moinen?
Minulle tuumas kerro; vaiti olen.
Lujuudestani oivan annoin näytteen,
Kun ehdoll' iskin reiteen tuohon haavan.
Sen tyynnä kestää voin, ja miehenikö
salaisuutta siis?
 

BRUTUS

 
                  Oi, suokoon taivas
Mun ansainneeksi moisen jalon vaimon! —
 

(Kolkutusta ulkoa.)

 
Vait! joku kolkuttaa! Pois, Portia, hetkeks;
Ja viipymättä poves osan saapi
Mun sydämeni salaisuuksista.
Selitän tehtäväni kaikki sulle
Ja synkän otsanikin piirteet kaikki.
 

Pois, joutuun! – (Portialle.)

(Lucius ja Ligarius tulevat.)

 
Lucius, ken se kolkuttaa?
 

LUCIUS

 
Mies sairas, joll' on puhumista teille.
 

BRUTUS

 
Ligarius, jota mainitsi Metellus! —
Käy syrjään, poika. – No, Ligarius, mitä?
 

LIGARIUS

 
Suo heikon äänen tehdä hyvä huomen;
 

BRUTUS

 
Voi, mihin aikaan, uljas Cajus, liinaan
Sa kääriyt! Oi, ett'et olis sairas!
 

LIGARIUS

 
En ole sairas, jos vaan Brutoll' ompi
Käsillä teko kunniallinen.
 

BRUTUS

 
Käsillä teko moinen mull' on, Cajus,
Jos sull' on terve korva sitä kuulla.
 

LIGARIUS

 
No, kautta kaikkein Rooman jumalitten!
Pois tautini nyt riisun. Rooman sielu!
Sa kunnon esi-isäin uljas poika!
Lumojan lailla henkeni sa kuolleist'
Esihin loihdit. Käske vaan mun juosta,
Niin mahdottomiakin vastaan ryntään,
Ja voitan ne. Mik' ompi tehtävä?
 

BRUTUS

 
Tekonen, joka sairaan terveeks saapi.
 

LIGARIUS

 
Mut tervett' eikö sairahaksi myös?
 

BRUTUS

 
Sitäkin myös. Mit' on se, rakas Cajus,
Sen kerron tiellä hänen luokseen, jota
Asia koskee.
 

LIGARIUS

 
             Siis vaan liikkehelle;
Sua seuraan, sydämessä uusi into,
Mihinkä, sit' en tiedä. Kyllin mulle
Ett' ohjaajan' on Brutus.
 

BRUTUS

 
                          Seuraa sitten.
 

(Lähtevät.)

 
Toinen kohtaus.
Huone Caesarin hovilinnassa.
 

(Ukkosta ja leimausta. Caesar, yönuttu yllä.)

CAESAR

 
Tän' yön' ei taivas eikä maa saa rauhaa;
Calpurnia kolmast' unissansa huusi:
"Avuksi! Caesar murhataan!" – Ken siellä?
 

(Palvelija tulee.)

PALVELIJA

 
Mun herrani!
 

CAESAR

 
Sa käske pappein oiti uhrata,
Ja tieto tuo, kuink' onnistuupi taika.
 

PALVELIJA

 
Ma teen sen, herra.
 

(Lähtee.)

(Calpurnia tulee.)

CALPURNIA

 
Mit'aiot, Caesar? Lähdetkö sä ulos?
Et huoneestas saa tänään liikahtaa.
 

CAESAR

 
Caesarin täytyy mennä. Vaara ain' on
Mua seljän takan' uhannut; kun näkee
Se kasvot Caesarin, se raukee tyhjään.
 

CALPURNIA

 
En enteit' ole uskonut ma koskaan,
Nyt niitä pelkään. Miesi tuolla kertoo,
Pait mit' on itse huomattu ja kuultu,
Kauheita vallan, joit' on nähnyt vahti.
Kadulla poikinut on jalopeura,
Kuolleensa haudat maalle haukotelleet;
Palavat miehet pilviss' otelleet on
Riveissä, joukoissa, kuin sodass' aivan,
Niin että Capitoliin pärskyi verta.
Ilmassa miekan kalsketta on kuultu,
Hevon hirnuntaa ja kuolon korahdusta;
Ja kaduill' aaveet parkuin vaikeroivat.
Oi, Caesar! tämä kaikk' on tavatonta,
Mua säikyttää se.
 

CAESAR

 
                  Voiko sitä välttää,
Mit' isot jumalat on määräks panneet?
Ei, Caesar lähtee; merkit nuo ne koskee
Niin hyvin mailmaa kuin Caesaria.
 

CALPURNIA

 
Komeettoja ei näy, kun loiset kuolee,
Mut ruhtinasten surmaks taivaat hehkuu.
 

CAESAR

 
Monesti eläissänsä arka kuolee,
Mies uljas maistaa kalmaa kerran vaan.
Kaikista kummista, mit' olen kuullut,
On suurin kumma ihmisien pelko,
Vaikk' älyävät kuolon täytymykseks,
Mi tulee, kun se tullaksensa on.
 

(Palvelija palajaa.)

 
No, mitä ennustajat tietävät?
 

PALVELIJA

 
Sanovat: älkää tänään ulos menkö;
Kun uhrist' otettihin totkut maalle,
Sydäntä laisin elukast' ei löytty.
 

CAESAR

 
Sen jumalat tek' ivaks pelkureille.
Elukka ilman sydänt' olis Caesar,
Pelosta jos hän tänään kotiin jäisi.
Ei, Caesar lähtee; turma kyllä tietää
Ett' turmaa turmiollisemp' on Caesar.
Kaks leijonaa yks'aikaist' olemme,
Ja minä vanhempi ja hirmuisempi.
Niin, Caesar lähtee.
 

CALPURNIA

 
                     Puolisoni armas,
Tuo itse-uskallukses vie sult' älyn.
Oi, tänään älä lähde; sano syyksi,
Miks kotiin jäät, mun pelkon', eikä sun.
Senaattiin Antonion lähetämme
Sanalla, ett'et tänään jaksa hyvin;
Oi, myönny siihen, polvillani pyydän!
 

CAESAR

 
No, sanan vieköön hän, ett'en voi hyvin.
Ja oikkus vuoksi kotihin ma jään.
 

(Decius tulee.)

 
Kah, Decius Brutus! Hän sen saattaa tehdä.
 

DECIUS

 
Oi, terve, Caesar! Huoment', oiva Caesar!
Senaattiin tulen sua noutamaan.
 

CAESAR

 
Ja sangen sopivahan aikaan tulit
Senaattoreille viemään terveiseni
Ja sanan, ett'en tänään tulla tahdo;
En voi, on väärin, väärint', ett'en tohdi;
En tahdo tulla, – sano niin.
 

CALPURNIA

 
                              Niin, sano,
Ett' on hän sairas.
 

CAESAR

 
                    Valheit' ei luo Caesar.
Maat, kansat valloitin, ja pelkäisinkö
Nyt harmaapäille totuutt' ilmoittaa?
Ei; sano, ett'ei Caesar tahdo tulla.
 

DECIUS

 
Syyn suo mun tietää, suuri Caesar; muuten
Minua nauravat, kun tuota kerron.
 

CAESAR

 
Syy on mun tahtoni: en tahdo tulla;
Senaatin muut' ei ole tarvis tietää.
Mut mitä sinuun tulee, niin ma sulle,
Syyst' että sua rakastan, sen sanon:
Calpurnia, tuo mun vaimon', ei mua päästä.
Kuvani yöllä unissaan hän näki,
Sadasta aukosta, kuin suihkurista,
Siit' ihka verta vuos, ja roomalaiset
Iloiten, naurain tuli pesemähän
Kätensä siinä. Tämän selittää hän
Pahaksi merkiksi ja turman enteeks,
Ja pyytää polvillaan mun kotiin jäämään.
 

DECIUS

 
Tuo unen selitys on aivan väärä.
Se oli kaunis, onnellinen näky.
Kun kuvas monest' aukost' uhkui verta,
Joss' ilotellen roomalaiset kylpi,
Se tietää että suuri Rooma sinust'
Uutt' imee elinverta, josta kilvan
Jaloimmat miehet pyytää juomun saada
Tai pilkun pyhänjäännöksenä muistoks.
Se on Calpurnian unen merkitys.
 

CAESAR

 
Ja tuolla lailla selitit sen oikein.
 

DECIUS

 
Niin, jahka kuulet mitä vielä kerron:
Senaatti, tiedäs, päättänyt on tänään
Suurelle Caesarille kruunun antaa.
Jos nyt sa sanot, ett'et tahdo tulla,
He voivat mieltä muuttaa. Lisäks syntyis
Siit' ivajuttuja, jos joku sanois:
"Lykätään istunto siks kunnes muuttuu
Caesarin vaimon unet paremmiksi."
Jos Caesar piilee, kuiskaillaanpa varmaan:
"Kas, Caesar pelkää!"
Suo anteeks, Caesar: hellä, hellä rakkaus
Näin lausumaan mua vaatii käytöksestäs,
Ja rakkauteni voittaa kylmän järjen.
 

CAESAR

 
Calpurnia, tuhmalta nyt näyttää pelko.
Häpeän oikein että myöden annoin. —
Toogani tänne! Lähteä ma tahdon.
 

(Publius, Brutus, Ligarius, Metellus, Casca,

Trebonius ja Cinna tulevat.)

 
Kas, tuossa Publius noutamaan mua tulee.
 

PUBLIUS

 
Huomenta, Caesar!
 

CAESAR

 
                  Tervetullut, Publius!
Kuin? Brutus, sinäkin näin varhain nousnut?
Huomenta, Casca! – Cajus Ligarius,
Noin milloinkaan ei vihannut sua Caesar,
Kuin horkka tuo, jok' on sun laihaks tehnyt,
Mit' on nyt kello?
 

BRUTUS

 
                   Lyönyt kahdeksan.
 

CAESAR

 
Kiitokset kohteliaasta vaivastanne!
 

(Antonius tulee.)

 
Antonius, kah, jok' yöhön myöhään mässää,
Jo valveill' on! – Antonius, huomenta!
 

ANTONIUS

 
Huomenta, jalo Caesar!
 

CAESAR

 
                       Käsky viekää
Sisähän tuonne, että ovat valmiit.
On väärin itseään näin vartouttaa. —
Oh, Cinna! – Oh, Metellus! – Kah, Trebonius!
Ma tahdon hetken kanssas pakinoida;
Sa muista tänään käydä luonani;
Lähellän' ole, että sua muistan.
 

TREBONIUS

Kyll' olen, Caesar, – (syrjään) ja niin lähell', että

 
Etemmäks parhaat ystäväs mun soisi.
 

CAESAR

 
Nyt lasi viiniä, ja sitten matkaan
Yhdessä niinkuin ystäväin on tapa.
 

BRUTUS

 
Ei ole kaikki tavat yhtä, Caesar:
Sydäntä Bruton kirveltää se aatos!
 

(Lähtevät.)

 
Kolmas kohtaus.
Katu Capitolin lähellä.
 

(Artemidorus tulee, lukien erästä paperia.)

ARTEMIDORUS

 
"Caesar, varo Brutoa; Cassiota karta; älä Cascaa lähesty; pidä Cinnaa silmällä; tarkkaa tarkoin Metellus Cimberiä; Decius Brutus ei sua rakasta; Cajus Ligariota olet loukannut. Kaikissa näissä miehissä on vaan yksi mieli, ja se on Caesaria vastaan kääntynyt. Jos et ole kuolematon, niin katso eteesi. Huolettomuus raivaa kapinalle tietä. Suuret jumalat sua varjelkoot!
 
 
                               Ystäväsi
                             Artemidorus."
 
 
Täss' seison, kunnes Caesar ohi kulkee,
Ja anojana annan tämän hälle.
Sydäntä kirveltää ett'ei saa kunto
Vapaana kateuden hampaist' olla.
Jos luet, Caesar, tän, jäät elohon,
Tai petos onnen kanssa juoniss' on.
 

(Menevät.)

 
Neljäs kohtaus.
Toinen paikka samaa katua, Bruton asunnon edustalla.
 

(Portia ja Lucius tulevat.)

PORTIA

 
Senaatin kartanohon juokse oiti!
Äl' aikaa tuhlaa vastimiin, vaan riennä!
Mitä odotat?
 

LUCIUS

 
             Mik' asianne, rouva?
 

PORTIA

 
Jos oisit siellä jo ja jälleen täällä,
Ennenkuin sanoa sen sulle taidan. —
Oi, lujuus, apu vahva mulle suo!
Luo sydämen ja kielen väliin vuori!
On mieli miehen, mutta voima vaimon;
Voi, kuink' on työläs naisen vaiti olla! —
No, miks et lähde?
 

LUCIUS

 
                   Mitä tehdä, rouva?
Capitoliinko juosta, eikä muuta?
Ja sieltä jälleen tänne, eikä muuta?
 

PORTIA

 
Niin, tieto hanki, miltä herras näyttää.
Hän sairahana läksi. Tarkkaa, mitä
Tekeepi Caesar, ketkä hakijat
Hänt' ympäröivät. Vaiti! mikä melu?
 

LUCIUS

 
En mitään kuule.
 

PORTIA

 
                 Kuultelehan tarkkaan.
Sekavan niinkuin taiston hälyn kuulin,
Ja tuuli Capitolista sen toi.
 

LUCIUS

 
En, rouva, toden totta, mitään kuule.
 

(Tietäjä tulee.)

 
Mies, tule tänne! Mistä matka?
 

TIETÄJÄ

 
Kotoa, rouva hyvä.
 

PORTIA

 
                   Mit' on kello?
 

TIETÄJÄ

 
Yhdeksän seutuvilla.
 

PORTIA

 
                     Onko Caesar
Capitoliin jo lähtenyt?
 

TIETÄJÄ

 
                        Ei vielä;
Juur etsin paikkaa, josta näkisin mä,
Kun Capitoliin käy hän.
 

PORTIA

 
                        Pyyntö sulla
Onko Caesarille, eikö niin?
 

TIETÄJÄ

 
                            On, rouva.
Jos suvaitsisi Caesar Caesarille
Niin hyvä olla että mua kuulis,
Niin pyydän että itseään hän muistais.
 

PORTIA

 
Pahaako tiedät hankittavan hälle?
 

TIETÄJÄ

 
En varmaan tiedä, mutta paljon pelkään.
Hyvästi! Katu täss' on ahdas: joukko,
Mi Caesaria kantapäillä seuraa, —
Anojat, praetorit ja senaattorit —
Rutistaa kuoliaaks voi heikon miehen.
Vapaampaan paikkaan käyn, ja siellä puhun
Suurelle Caesarille, kun hän saapuu.
 

(Lähtee.)

PORTIA

 
Mun täytyy sisään mennä. – Vaimon sydän,
Voi! kuink' on heikko kappale! – Oi, Brutus!
Sua hankkeessasi taivaat auttakoot! —
Haa! poik' on kuullut! – Brutolla on pyyntö,
Jonk' epää Caesar. – Pahoin voin ma! – Lucius,
Oi, riennä, herraas tervehdi, ja sano,
Ett' olen iloinen, ja palaa tänne
Ja kerro mitä sanoopi hän sulle.
 

(Lähtevät.)