Sadece LitRes`te okuyun

Kitap dosya olarak indirilemez ancak uygulamamız üzerinden veya online olarak web sitemizden okunabilir.

Kitabı oku: «Julius Caesar», sayfa 4

Уильям Шекспир

Yazı tipi:

NELJÄS NÄYTÖS

Ensimmäinen kohtaus

Huone Antonion asunnossa

(Antonius, Octavius ja Lepidus istuvat pöydän ympärillä.)

ANTONIUS

Nuo kaikki listaan merkityt siis kuolkoot.

OCTAVIUS

Lepidus, veljes myöskin; suostutko sa?

LEPIDUS

Ma suostun.

OCTAVIUS

Listaan merkitse, Antonius.

LEPIDUS

Sill' ehdoll', Antonius, että kuolee
Sisares poika, Publiuskin.

ANTONIUS

Kuolkoon!
Kas noin vaan: piirre hänet kuoloon määrää.
Lepidus, Caesarin käy asuntoon,
Tuo sieltä jälkisäännös: katsotaanpa,
Tuot' eikö voisi hiukan karsia.

LEPIDUS

Tapaanko teitä täällä sitten?

OCTAVIUS

Täällä
Tai Capitolissa.

(Lepidus lähtee.)

ANTONIUS

Hän arvoton
Ja halpa mies on, jok' ei muuhun kelpaa
Kuin asioille. Onko kohtuus, että
Kun mailman kolmikertaisen me jaamme,
Hän kolmantena osan saa?

OCTAVIUS

Sen luulit,
Kun listast' annoit hänen ääntää tässä
Mustassa valtapannan neuvostossa.

ANTONIUS

Enemmän mull' on vuosia kuin sulla.
Vaikk' arvoj' ahdammekin hänen päälleen,
Keventäin omaa parjauksen taakkaa,
Hän niitä kantaa vaan kuin aasi kultaa,
Hikoilee, huokaa taakan alla, mennen
Mihin sit' ajamme tai talutamme.
Kun aarteet se on määräpaikkaan vienyt,
Pois taakka riisutaan, ja joutilaana
Saa aasi mennä, korviansa puistaa,
Ja käyttää yhteislaidunta.

OCTAVIUS

Tee tahtos;
Kokenut, reipas sotur' on hän vaan.

ANTONIUS

Octavius, niin on heponikin; senvuoks'
Apetta saa se paljon. Sep' on eläin,
Jok' oppimalla osaa taistella,
Ja kääntää, seistä, täyttä laukkaa kiitää,
Kun henkeni sen ruumiin liikkeit' ohjaa.
Ja muut' ei Lepiduskaan laillaan; häntä
Opettaa, ohjata ja ajaa täytyy.
Mies tylsäpäinen, jonka ravintona
Hylätyt tähteet on ja matkimiset.
Se mik' on muille vanhaa, kulunutta,
Se hälle uutta on; työkaluun häntä
Vaan sopii verrata. – Ja nyt, Octavius,
Saat suuria sa asioita kuulla:
Väkeä Cassius ja Brutus pestaa,
Ja oiti täytyy pysty tehdä heille.
Siis liitto kokoon, ystävämme turvaan,
Ja kaikki parhaat voimat käytäntöön!
Ja neuvoa nyt oiti pitäkäämme,
Mitenkä salajuonet saatais ilmi
Ja julkivaarat parhain vältettäisi.

OCTAVIUS

Se tehdään: paaluss' olemme nyt kiinni,
Ja ympärillä haukkuu vihamiehet.
Ja monellapa hymysuulla, pelkään,
Tuhansin juonia on sydämessä.

(Lähtevät.)

Toinen kohtaus.
Bruton teltan edusta, leirissä Sardeen luona.

(Rummun pärrytystä. Brutus, Lucilius, Lucius ja sotamiehiä

tulee. Pindarus ja Titinius kohtaavat heitä.)

BRUTUS

Seis!

LUCILIUS

Tunnussana! Seis!

BRUTUS

Kuink' on, Lucilius? Onko herras täällä?

LUCILIUS

Lähellä aivan; tässä Pindarus
Tuo terveisiä sulle herraltansa.

BRUTUS

Terveiset hyvät. – Herras, Pindarus, —
Tahallaan taikka vieteltynä – mulle
Suurt' antanut on syytä toivomaan
Työn tehdyn tekemättömäks; mut tyydyn,
Jos lähell' on hän.

PINDARUS

Jalo herrani
Esiintyy – muut' en luule – kaltaisenaan:
Rehellisenä sekä arvokkaana.

BRUTUS

En häntä epäile. – Lucilius, kuules:
Sanopa, kuinka hän sun otti vastaan.

LUCILIUS

Sävyisästi ja kohteliaasti aivan,
Mut ei niin helläll' ystävyydellä,
Niin suoralla ja tuttavalla lailla
Kuin ennen muinoin.

BRUTUS

Ystävän sa kuvaat,
Jonk' ompi lämpö jähtynyt. Lucilius,
Kun rakkaus alkaa sairastaa ja kuolla,
Se käyttää pakkotapoja; mut suora
Ja puhdas ystävyys ei juonta tunne.
Kavala mies, kuin hepo pohdikas,
Rehentelee ja näyttää uljahalta,
Mut verisen kun kannus-iskun tuntee,
Niin kaatuu harja ja, kuin luihu luuska,
Se uupuu. – Miss' on miehen sotajoukko?

LUCILIUS

Yöks oli määrä Sardeesen sen jäädä;
Mut suurin osa, koko ratsasväki,
On hällä myötänä.

(Marssi kuuluu.)

BRUTUS

Vait! Hän jo saapuu.
Marssissa hiljaisessa häntä vastaan!

(Cassius ja sotamiehiä tulee.)

CASSIUS

Seis!

BRUTUS

Seis! Anna käskyn käydä,

1 SOTAMIES

Seis!

2 SOTAMIES

Seis!

3 SOTAMIES

Seis!

CASSIUS

Minulle väärin teit sä, jalo veikko.

BRUTUS

Jumalat, tuomitkaatte! Teenkö väärin
Viholliselle? Kuin siis ystävälle?

CASSIUS

Sun tyynen muotos alla piilee vääryys;
Ja kun sa sitä teet —

BRUTUS

Oi, tyynny, Cassius;
Tuo kantees ilmi hiljaa. – Sinut tunnen. —
Täss' sotajoukkojemme kuullen, joiden
Pitäisi meitä ystävinä nähdä,
Älkäämme kiistelkö. Pois heidät käske;
Tuo sitten teltassani kantees julki,
Niin kuulla sua tahdon.

CASSIUS

Pindarus,
Sa käske päälliköitä viemään joukot
Vähäisen matkan päähän.

BRUTUS

Samoin sinä,
Lucilius; telttaan älä ketään päästä,
Ennenkuin päättynyt on haastelumme.
Ovelle vahdiks Lucius ja Titiniua.

(Lähtevät.)

Kolmas kohtaus.
Bruton teltassa.

(Brutus ja Cassius tulevat.)

CASSIUS

Minulle väärin teit, se näkyy tästä:
Sa Lucius Pellaa herjasit ja haukuit,
Kun Sardeelaisilta hän lahjoj' otti.
Se kirje, jossa häntä puolustin ma,
Kun tunsin miehen, halvaks katsottiin.

BRUTUS

Teit itse väärin, moista puolustaissas.

CASSIUS

Ei tähän aikaan ole sopivaista
Jokaista pientä vikaa saivarrella.

BRUTUS

Suo anteeks: itselläs on huono maine.
Siit' ett' on sulla pitkät sormet, Cassius;
Rahasta virkoja sa myyt ja kaupit
Kelvottomille.

CASSIUS

Mulla pitkät sormet?
Sen tiedät Bruton sanovan; ne muuten
Viimeiset sanas oisi, jumal'auta!

BRUTUS

On lahjain kaunisteena Cassion nimi,
Ja senvuoks kurituskin peittää päänsä.

CASSIUS

Kuritus!

BRUTUS

Mars-kuuta muista, muista Mars-kuun päivää
Viidettätoista! Eikö suuri Julius
Oikeuden vuoksi vuodattanut vertaan?
Ken konna häneen koski, puukkons' iski
Muun vuoks kuin oikeuden? Nyt ykskö meistä,
Joilt' uljain mies maan pääll' on surmans' saanut,
Kun rosvoj' auttoi, – mekö tahraisimme
Kätemme katalilla lahjoilla,
Pois myyden kunniamme uran laajan
Niin turhasta, kuin kouran täys' on kultaa.
Parempi koira, joka kuuta haukkuu,
Kuin moinen Rooman mies.

CASSIUS

Mua älä hauku!
En sitä kärsi. Itses unhotat sa,
Kun näin mua härnäät. Sotur' olen minä
Vanhempi, kokeneempi, taitavampi
Kuin sinä käskyj' antamaan.

BRUTUS

No, no!
Sit' et sin' ole, Cassius.

CASSIUS

Mut kas olen.

BRUTUS

Et, sanon minä.

CASSIUS

Älä mua härnää;
Ma hairahtua voisin. Omaa turvaas
Sa katso; älä kauemmin mua kiusaa.

BRUTUS

Pois, halpa mies!

CASSIUS

Se onko mahdollista?

BRUTUS

Mua kuule; puhua nyt tahdon minä.
Pitääkö mun sun hurjaa vimmaas väistää,
Ja hullun tuijotusta säikähtää?

CASSIUS

Jumalat! Tuoko minun kestää täytyy?

BRUTUS

Niin se ja vielä muuta! Suutu, suutu,
Siks että korska sydämesi halkee!
Käy, orjillesi näytä kiukkus; pane
Vapisemahan orjas. Munko väistää?
Sua kursailla? ja nöyräst' imarrella
Sun oikkupäisyyttäs? Ei, jumal'auta!
Saat itse sappes myrkyn niellä, vaikka
Repeisit siitä. Tästä päiväst' alkain
Sua huvikseni käytän vaan, ja nauran,
Kun sappes paisuu.

CASSIUS

Näikskö siis on tullut?

BRUTUS

Paremmaks soturiksi sanot itses:
Osoita se ja toteen näytä kerskas;
Mua huvittais se. Minä mielelläni
Hyväksi käytän jalon miehen opit.

CASSIUS

Mua yhä loukkaat, Brutus, yhä; sanoin:
Vanhempi sotur', enkä parempi.
Sanoinko: parempi?

BRUTUS

Se mulle yhtä.

CASSIUS

Näin solvata ei tohtinut mua Caesar.

BRUTUS

Vait! Hänt' et kiusata näin tohtinut.

CASSIUS

En tohtinut?

BRUTUS

Et.

CASSIUS

Enkö tohtinut?

BRUTUS

Et tohtinut, vaikk' olis henkes mennyt.

CASSIUS

Äl' ystävyyteheni liiaks luota:
Voin tehdä työn, jot' ehkä katuisin ma.

BRUTUS

Sen teit, jot' olis katua sun tullut.
Mua ei sun uhkas, Cassius, säikytä.
Niin vahva mull' on varus kunnossani,
Ett' ohi käy ne niin kuin tuulen henki,
Jost' en ma huoli. Rahasumman sulta
Ma pyysin; kielsit sen. En kultaa minä
Voi halvoin keinoin laittaa. Kautta taivaan!
Sydämen' ennen rahoiks lyön ja valan
Vereni drakmoiksi, kuin petoksella
Maanmiehen känsäisestä kourast' äyrin
Katalan kiskon. Sanan sulle laitoin
Ja kultaa pyysin joukoilleni palkaks';
Sen kielsit. Tuoko Cassion kaltaist' on?
Mult' oisko saman vastuun Cassius saanut?
Niin saidaksi jos Brutus tulee, että
Noin halvan rovon ystävältään kätkee,
Varusta silloin nuoles, taivaan taatto,
Ja hänet murskaks lyö!

CASSIUS

En kieltänyt ma.

BRUTUS

Sen teit.

CASSIUS

En tehnyt: vastuuntuoja viisas
Ei ollut. – Sydämeni murtaa Brutus.
Suo ystäv' anteeks ystävänsä puutteet,
Mut mun vaan Brutus tekee suuremmiksi.

BRUTUS

En sitä tee, jos niill' et mua vaivaa.

CASSIUS

Et rakasta mua.

BRUTUS

Vikojasi en.

CASSIUS

Ei silmä ystävän näe vikaa moista.

BRUTUS

Imartelijan ei, vaikk' oliskin se
Niin suuren suuri kuin Olympin huippu.

CASSIUS

Antonius, nuor' Octavius, tulkaa, tulkaa.
Ja kostakaa nyt Cassiolle yksin!
Väsynyt Cassius on mailmaan:
Hänt' ystäv' ivaa, veli vainoo; häntä
Kuin orjaa haukutahan; viat kaikki
Vakoillaan, kirjaan pannaan, muistin avuks,
Ja vasten naamaa viskataan. Oi, hengen
Pois silmäin kautta voisin itkeä! —
Tikari tuoss' on, tässä paljas rinta,
Ja siinä sydän, kultaa kallihimpi
Ja rikkahampi Pluton aarnioita;
Jos olet roomalainen, pois se riistä!
Ken kullan kielsi, antaa sydämensä.
Nyt iske, niinkuin Caesariin; ma tiedän:
Kun vihas suurin oli, silloin lemmit
Hänt' enemmän kuin koskaan Cassiota.

BRUTUS

Tikaris tuppeen! Suutu mielin määrin;
Tee, mitä mielit, herjan otan leikiks.
Ikeessä, Cassius, olet lampaan kanssa:
Se harmin kätkee niinkuin tulen pii;
Jos kovaa lyöt, yht'äkkiä se säihkää,
Mut koht' on kylmä taas.

CASSIUS

Elääkö Cassius
Huviksi vaan ja nauruks Brutollensa,
Kun synkeys ja huoli häntä vaivaa?

BRUTUS

Niin, synkkä olinkin, kun lausuin tuon.

CASSIUS

Sen verran tunnustat siis? Kätes mulle!

BRUTUS

Vie sydänkin!

CASSIUS

Oi Brutus!

BRUTUS

Mitä tahdot?

CASSIUS

Sull' eikö ystävyyttä suomaan anteeks,
Kun kiukku tuo, jonk' äidiltäni perin,
Mun saattaa muistamattomaks?

BRUTUS

On, Cassius!
Kun vasta Brutoos vihastut, hän äitis
Toruvan luulee, ja sun rauhaan jättää.

(Melua ulkona.)

RUNOILIJA (ulkona)

Mua oiti päästä päälliköiden luo!
Toraavat keskenään he; eikä hyvä,
Ett' ovat yksin.

LUCILIUS (ulkona)

Heidän luo et pääse.

RUNOILIJA (ulkona)

Ei muu kuin surma voi mua estää.

(Runoilija tulee sisään. Lucilius, Titinius ja Lucius jäljissä.)

CASSIUS

Mik' ompi? Mitä tahdot?

RUNOILIJA

Hävetkää, päälliköt! Mit' aiotten?
Sopikaa: riidellä ei kelpaa moisten meillä;
Mull' enemmän on, tietkääs, vuosia kuin teillä.

CASSIUS

Ha, ha! Kuin kehnot on sen rentun riimit!

BRUTUS

Pois, lurjus! Mene tiehes, hävytön!

CASSIUS

Suvaitse häntä: tapa häll' on moinen.

BRUTUS

Sen tiedän, jos hän tietää aikansa.
Mit' ilviöillä sodassa on virkaa?
Pois täältä, mies!

CASSIUS

Pois! Tiehes!

(Runoilija lähtee.)

BRUTUS

Käskekäätte,
Lucilius ja Titinius, päälliköitä
Yösijaa miehillensä hankkimaan.

CASSIUS

Palatkaa sitten sekä tuokaa joutuun
Messala tänne.

(Lucilius ja Titinius lähtevät.)

BRUTUS

Lucius, viinimalja!

(Lucius lähtee.)

CASSIUS

En olis noin sun luullut suuttuvan.

BRUTUS

Oi, Cassius, monet murheet mua painaa.

CASSIUS

Et käytä tietoviisauttas, jos voittaa
Noin satunnainen haitta sun.

BRUTUS

Ei ykskään
Näin kestä huoltaan: Portia on kuollut.

CASSIUS

Kuin? Portia?

BRUTUS

Hän on kuollut.

CASSIUS

Kuinka minä,
Kun noin sua vastustin, voin surman välttää? —
Oi, tappiota suurta, haikeaa! —
Mihinkä tautiin?

BRUTUS

Suruun, pois kun läksin,
Ja harmiin, ett' Antonius ja Octavius
On vallan saaneet – kuolonsanan kanssa
Se tieto tuli: – se vei järjen hältä,
Ja yksin jäätyään hän tulen nieli.

CASSIUS

Ja kuoli?

BRUTUS

Niin.

CASSIUS

Ikuiset jumalat!

(Lucius palajaa, tuoden viiniä ja tuohuksia.)

BRUTUS

Hänestä vait nyt! – Viinimalja tänne! —
Näin hautaan tuohon, Cassius, vihat kaikki.

(Juo.)

CASSIUS

Suloinen malja sydämeni janoon!
Niin, Lucius, lasi kukkuralleen täytä;
En Bruton lemmestä voi kyllin juoda.

(Juo.)

BRUTUS

Titinius, sisään!

(Lucius lähtee.)

(Titinius ja Messala tulevat.)

Terve, Messala!
Nyt valon ääreen tähän istukaamme
Ja tuumailkaamme, mitä vaatii tarve.

CASSIUS

Vai Portia kuollut!

BRUTUS

Pyydän, vaiti siitä! —
Messala, tuoss' on kirje, joka kertoo,
Ett' Antonius ja nuor' Octavius
Lukuisin määrin meitä vastaan ryntää,
Philippiin kulkuansa ohjaten.

MESSALA

Mull' ompi kirje samaa sisällystä.

BRUTUS

No, mit' on siinä muuta?

MESSALA

Että panna-
Ja henkipatto-julistusten kautta
Antonius, Octavius ja Lepidus
Senaattoreita sataan surmanneet on.

BRUTUS

Siis yht' ei pidä kirjeet: seitsenkymment'
On tämän mukaan heitä, jotka käskyst'
On surman saaneet; Cicerokin niitä.

CASSIUS

Kuin? Cicero?

MESSALA

Niin, Cicero on kuollut
Ja saman pannajulistuksen kautta. —
Kirjeenne saitteko te vaimoltanne?

BRUTUS

En, Messala.

MESSALA

Ja kirjeess' eikö mitään hänest' ole?

BRUTUS

Ei, Messala, ei mitään.

MESSALA

Kummallista!

BRUTUS

Kuin niin? No, onko teidän kirjeessänne?

MESSALA

Ei, herra hyvä.

BRUTUS

Totuus sanokaa,
Niin totta kuin olette roomalainen!

MESSALA

Siis, totuus kestäkää kuin roomalainen.
Hän kuollut on ja kummaisella lailla.

BRUTUS

Hyvästi, Portia! – Kuolla meidän täytyy.
Se aatos, että kuolisi hän kerran,
Nyt mulle voimaa kestämään sit' antaa.

MESSALA

Noin kestää suuret suuren tappion.

CASSIUS

Ma keinon niinkuin tekin kyllä tunnen,
Mut tuota luontoni ei kestäis sentään.

BRUTUS

Nyt toimiin eläviin! – Mit' aattelette!
Philippiinkö nyt marssitaan?

CASSIUS

Se minust'
Ei ole hyvä.

BRUTUS

Perustus?

CASSIUS

On tämä:
Parast' ett' etsii vihollinen meitä;
Näin vahinkota saa hän, varat kuihtuu
Ja väki uupuu, me kun paikoillamme
Lepäämme, kooten miehuutta ja voimaa.

BRUTUS

Hyväkin syy saa parempaansa väistää
Täält' alkain on Philippiin asti kansa
Pakosta vaan ja muodoks ystävämme;
Napisten suorittaa se verojansa.
Vihollinen jos siitä kautta marssii,
Lukunsa heistä täydentäin, hän meihin
Rohkeena, uusin, tuorein voimin karkaa.
Sen edun hältä estämme, jos teemme
Philippin luona hälle vastarintaa,
Tää kansa takanamme.

CASSIUS

Kuule, veikko!

BRUTUS

Suvaitse hiukan! – Muista lisäks, että
Meist' ystävämme kärsineet on paljon.
Asia kyps' on, joukot täpötäydet;
Vihollinen se kasvaa joka päivä;
Me huipull' olemme, nyt alkaa lasku.
Vuoks' on ja luode ihmiskohtaloissa:
Jos vaarin otat nousun, vie se onneen,
Jos laiminlyöt sen, koko elinjuoksus st
Kareihin takeltuu ja kurjuuteen.
Semmoinen täysi luode nyt on meillä;
Jos emme virtaa tarkkaa nyt ja seuraa,
Niin hukkuu laivamme ja tavaramme.

CASSIUS

No, tehdään niinkuin tahdot; matkaan siis!
Philippin luona heitä kohdatkaamme.

BRUTUS

Yö synkkä kesken puhett' yltää meidät;
Veronsa luonto vaatii; suodaan sille
Lepoa hiukan nyt, mut niukast' aivan.
Viel' onko puhumista?

CASSIUS

Ei; hyv' yötä!
Varahin pystyyn siis ja matkaan.

BRUTUS

Lucius!

(Lucius tulee.)

Yönuttuni! —

(Lucius lähtee.)

Hyvästi, Messala! —
Titinius, hyvää yötä! – Jalo, jalo Cassius,
Hyv' yötä! suloist' unta!

CASSIUS

Armas veikko!
Tää yö se huonost' alkoi; älköön koskaan
Väliimme tulko moinen epäsointu,
Niin, älköön, Brutus!

BRUTUS

Kaikk' on hyvin taas.

CASSIUS

Hyv' yötä siis!

BRUTUS

Hyv' yötä, rakas veikko!
TITINIUS ja MESSALA.
Hyv' yötä, herrani!

BRUTUS

Hyvästi, kaikki!

(Cassius, Titinius ja Messala lähtevät.)

(Lucius palajaa, tuoden yönutun.)

Tuo tänne nuttu! Miss' on soittimesi?

LUCIUS

Teltassa tässä.

BRUTUS

Uninenko noin?
Mies parka, en sua moiti: liiaks valvoit.
Tuo tänne Claudius ja joku toinen
Makaamaan patjoilla mun teltassani.

LUCIUS

Varro ja Claudius!

(Varro ja Claudius tulevat.)

VARRO

Kutsuitteko, herra?

BRUTUS

Ma pyydän, maatkaa teltassani täällä;
Teit' ehkä kohta herätän mä viemään
Sanoman veljelleni Cassiolle.

VARRO

Jos suvaitsette, jäämme vartomaan.

BRUTUS

Ei, sit' en tahdo; maatkaa, ystäväni;

(Varro ja Claudius laskeuvat maata.)

Kentiesi vielä päätökseni muutan. —
Kas täss' on, Lucius, kirja, jota etsin,
Yönutun taskuhun sen olin pannut.

LUCIUS

Niin, tiesin ett'en minä sitä saanut.

BRUTUS

Unohdan paljon: ole kärsiväinen.
Viel' auki voitko pitää raskaat silmäs
Ja soittaa soittimellas jonkun laulun.

LUCIUS

Jos tahdotte, niin kyllä.

BRUTUS

Tahdon, poika.
Sua paljon vaivaan, mutta nöyrä olet.

LUCIUS

Velvollisuuten' on se.

BRUTUS

Ei mun pitäis
Velvoilisuuttas käyttää yli voimais:
Lepoa, tiedän, vaatii veri nuori.

LUCIUS

Min' olen nukkunut jo, hyvä herra.

BRUTUS

No, sepä hyvä; untas saat sa jatkaa;
En kauan sua vaivaa; jos ma elän,
Sua palkitsen. —

(Laulua ja soittoa.)

Uninen sävel! – Murhallinen uni!
Noin lyijysauvallasko poikaa painat,
Kun sulle soittaa hän? – Hyv' yötä, lapsi!
Ei sydänt' ole mulla herättää sua.
Mut jos sa nuokut, särjet soittimes;
Sen otan pois. Nyt, poikani, hyv' yötä! —
Mut, annas olla, lehden kai ma taitoin,
Kun päätin lukuni? – Täss' on se, luulen.

(Istuutuu.)

(Caesarin haamu ilmestyy.)

Kuink' on tuo valo himmi! – Haa! ken tuossa?
Se, luulen, on vaan silmissäni heikkous,
Jok' ilmiön tuon hirvittävän luopi.
Se käypi päälle. – Oletko sa ken?
Jumala, enkeli vai perkelekö,
Kun hiukset pöyristät ja veren jäädät?
Mik' olet, sano?