Kitabı oku: «Suomalaisen teatterin historia II», sayfa 21

VI. Kuudes näytäntökausi, 1877-78

Vasta perustettu Suomalaisen teatterin osakeyhtiö otti laitoksen hoitoonsa 1 p: stä kesäk., ja väliaikaisen johtokunnan tuli järjestää ja johtaa asioita yhtiökokoukseen asti 20 p. lokak. Siinä esitettiin kertomus johtokunnan toimista, joka sisältää täydellisen luettelon puhe- ja lauluosaston jäsenistä palkkoineen y.m. tietoja, jommoisia – yhtä täydellisiä ja tarkkoja – olemme turhaan etsineet edellisiltä vuosilta.

Alkavaksi näytäntökaudeksi otettiin K. Bergbom toimitusjohtajaksi ja "näytelmän ohjaajaksi" (regissööriksi), lehtori Alex. Streng rahastonhoitajaksi¹⁰⁹ sekä vaatteiston intendentiksi Emilie Bergbom ja määrättiin ensinmainitulle palkkaa 4,000 mk ja matkarahoja 1,000 mk sekä toisille kummallekin 1,000 mk. Kirjailijaksi, jonka tuli korjata kieltä näyteltävissä kappaleissa, otettiin lehtori B. F. Godenhjelm, mutta jätettiin palkkio riippuvaksi hänen työstään. Kun puheosasto antoi näytäntöjä muualla kuin Helsingissä, oli sitä koskeva rahastonhoito samoin kuin ohjaajantoimi uskottuna O. Vilholle, jollei näet pääjohtaja itse ollut seurueen luona.

Teatterin palvelukseen otettiin seuraavat henkilöt nimen ohessa mainitulla vuosipalkalla:

A. Puheosasto.

Hra Osk. Vilho 4,000. Rva Aurora Aspegren 3,000.

" Arthur Lundahl 2,500. " Selma Lundahl 2,200.

" I. E. Kallio 2,500. Nti Kaarola Avellan 2,400.

" B. Leino 2,000. " Ida Aalberg 1,440.

" R. Kivekäs 1,600. Rva Mimmy Leino 1,440.

" J. A. Tervo 1,660. Nti Emilie Stenberg 1,320.

" C. Edv. Törmänen 1,800. " Amanda Strengberg 1,200.

" Bruno Böök 2,000. " Hilma Rosendahl 900.

" J. Glantz 1,320.

B. Lauluosasto.

Nti Naëmi Ingman (kk) 500. Hra J. Navrátil 10,000.

" Lydia Lagus 2,400. " John E. Bergholm 3,500.

" Alma Wikström 1,600. " N. Kiljander 3,000.

" Hilda Braxén 1,200. " E. Himberg 1,800.

" Helene Conradi 1,200. " Taavi Pesonen 1,800.

" Eufrosyne Kaarlonen 1,000. " K. O. Lindström 1,600.

" Amanda Carlsson 920. " Elias Kahra 1,200.

" Augustina Hyvärinen 800. " J. Snellman 1,000.

" Kaisa Telkiä 900. " R. Kauhanen 900.

" C. Wickman 420.

Rva A. Teffs 1,000.

C. Soittokunta.

Hra B. Hrimaly 5,000. Hra L. Wanscheid 2,400.

" J. Hrimaly 2,500. " Aug. Laurent 2,400.

" J. Sandström 2,000. " J. A. Hammar 1,680.

" K. E. Pahlman 2,400. " Mauritz Forsström 1,500.

" I. P. Swoboda 2,400. " A. Lagerman 1,320.

" E. Werner 2,400. " A. R. Paulsson 600.

* G. Wanscheid 2,400. " J. L. Wikholm 600.

" A. Mannerström 1,275. " A. Feiler 1,080.

" G. Pelander 1,260.

Tästä näkyy että puheosastossa oli 17, lauluosastossa 20 ja soittokunnassa 17, siis koko teatterissa yhteensä 54 jäsentä, ja nousivat vuosipalkat 101,875 markkaan. Kun siihen luetaan muut ylempänä mainitut palkat sekä vieraileville taiteilijoille tulevat palkkiot, niin huomaamme palkkakonton lähenevän 120,000 markkaa (itse asiassa se nousi lähelle 140,000).

Mitä kertomus tietää yhtiön taloudellisesta asemasta, jätämme alempana esitettäväksi; tässä mainittakoon vain pari Bergbom-sisaruksia koskevaa päätöstä. Koska näet nämä olivat ottaneet vastatakseen teatterin veloista, kuului laitoksen omaisuus oikeuden mukaan heille. Näin ollen yhtiö päätti lunastaa heiltä vaatteiston 30,000 markasta, ja oli tämä summa maksettava kolmen vuoden kuluessa, suorittamalla 10,000 mk. vuosittain. Myöskin katsottiin kohtuulliseksi suoda heille se 8,000 mk: n korotus valtioavussa, jonka hallitus lopulta, vastauksena vuoden alussa tehtyyn anomukseen, oli myöntänyt. (Suomalaisen teatterin valtioapu teki siis tästä lähtien 24,000 mk. eli 8,000 mk vähemmän kuin Ruotsalaisen.) Nämä päätökset olivat ensimäiset toimet edellisen ajan velkojen lyhentämiseksi.

Tässä yhteydessä on mainittava, että senaattori H. Molander kesäkuun keskivaiheilla hänen käytettäväkseen määrätyistä yleisistä varoista teatterin matka-apurahastoon lahjotti 1,500 markkaa. Tämä epäilemättä tervetullut lahja oli todistus siitä suosiollisuudesta, jota Molander ylipäätään aina osotti Suomalaista teatteria kohtaan.

Levähdettyään yhden kuukauden oli teatterin puheosasto jälleen alkava toimensa heinäkuun alussa Kuopiossa. Sinne oli Bergbomkin lähtenyt ja hänen ja Emilien kirjevaihdosta saamme jälleen tietoja oloista.

(5/7) "Rakas sisar! Matka meni hyvin. – Lappeenrannassa kävin kohta [Lydia] Laguksen luona, joka sanoi olevansa hyvissä voimissa. Täysin toipuakseen hän ei vielä ollut laulanut säveltäkään, josta minä kiitin häntä. Kiljanderin tapasin pikimmältään. Hän on naimisissa ja onnellinen. Holmilla olin päivällisillä ja tulin tutuksi hänen erinomaisen rakastettavan äitinsä kanssa. Holm ei ole vielä oikein terve. – Hän lupasi tulla syksyllä ja laulaa tsaari Pietarin ja Don Juanin syys- ja lokakuulla – n.b. jos hän on terveempi kuin nyt. Olemme siis pelastetut vähän eteenpäin. [Naëmi] Ingmanistakin on toiveita. Lagus arveli hänen matkansa olevan epävarman. – Jos Ingman tulee, saa hän laulaa Elviran Don Juanissa ja Eudoran Juutalaistytössä. Silloin on syksy jotenkin selvä. Mutta kevät!!! – Vilho oli Saimaalla, kun tulin. Kun hän tunsi itsensä jotenkin terveeksi, hän ei välittänytkään siitä parin viikon vapaudesta, jonka olin luvannut hänelle. Se on tietysti ääretön helpotus ohjelmiston määräämiselle, ja minä olen kiitollinen Vilholle hänen ystävällisyydestään." – (Helsingistä 10/7) "Oma Kaarloseni, levottomasti odotan tietoja sinusta ja teatterista; olen levoton terveytesi tähden – olit niin väsynyt päivinä ennen kun lähdit. Minä voin aika hyvin, mutta oikein terveeksi en tule, ennen kun ilmat lämpenee. Varsinkin eilen oli ruma ilma. Jos pohjoisessa on yhtä koleaa, niin saamme kai huonon vuodentulon. Jos huomenna on lämmin ja tyyni, niin saan mennä ulos. [Tri] Morin näyttää vaativan minulta suurta varovaisuutta, mutta enhän minä saa voimia, jollen saa raitista ilmaa, liikuntoa ja ruokahalua".¹¹⁰ – Muistutus pian maksettavasta vekselistä [2,500 mk, sisarusten hoidettavia teatterivelkoja!].

(Kuopiosta 10/7) "Näytäntökausi on alkanut täällä – ei oikein hyvästi eikä oikein huonostikaan. Ensi näytäntö [8/7] antoi vähän yli 400 mk; mutta olikin oikea Herran ilma. Näyteltiin Puolan juutalainen ja Mustalainen. Huomasimme näet, että Viuluniekka on niin loppuun annettu, ettei enää maksa vaivaa. Huomenna Enon rahat, perjantaina [13/7] Sirkka [rva Aspegrenin hyväksi] ja pyhänä Nummisuutarit. Jos vain Kaarola Avellan pian tulisi. Vilho on ottanut asioiden hoidon siksi kun rahastonhoitaja saadaan. Muutoin hän pysyy johtajana. – Törmänen on tullut ja oli sangen nolo. Hän tahtoo erota, ei harrastuksen puutteesta, vaan sentähden että hänen isänsä mielestä teatterin tulevaisuus on epävarma. Kumminkin on hän kahdella päällä. En ole kuitenkaan kehottanut häntä jäämään, vaan päin vastoin sanonut että on paras lähteä, jollei hän voi olla rettelöimättä joka kerta kun ei hänen tahtoaan noudateta. – Olen muuten elänyt 'ylpeästi' ruoassa ja juomassa ollen usein kutsuilla. En ole vielä ennättänyt käydä kuvernöörillä eikä tuomiorovastilla. Teatteri vie päiväni varhaisesta aamusta iltaan. – Therese Hahl ja hänen miehensä olivat täällä eräällä matkalla. Herttaisia ja ystävällisiä kuin aina." – (Helsingistä 14/7) Emilie puolestaan kirjoitti kirjeen täynnä asioita. Juurikään tulleen kirjeen johdosta, jossa eräs oopperan jäsen esittää entistä suurempia palkkavaatimuksia, hän ankarasti arvostelee semmoisten vaativaisuutta, jotka eivät suinkaan seiso ensi rivissä. Esittämänsä laskutavan mukaan olisi nuori laulajatar voinut saada 8 à 900 mk [kuukaudessa]. Vastakohdaksi sille asettaa kirjoittaja samaan aikaan tulleen tarjouksen nti Signe Hebbeltä, joka lupasi tulla yhdessä Fritz Arlbergin kanssa, jos saisivat kumpikin 150 mk illalta (yhteensä 300). – Edelleen hän kertoi hauskan uutisen, että Navrátil oli "tullut kotia" se on Helsinkiin ja pyytänyt Unissakävijän suomalaista tekstiä. Hän oli käynyt kotimaassaan ja laulanut Pragissa erittäin suurella menestyksellä, jonka tähden Hrimaly oli luullut ettei hän enää palaisikaan. – Elokuun 1 p. harjotukset alkavat. "Tuletko niin hyvissä ajoissa, että tsaarin laiva saadaan valmiiksi, vai onko meidän ryhdyttävä sitä laittamaan?" – Alma Fohströmin sanotaan olevan sairaana Italiassa. Emilie oli kirjoittanut hänelle, mutta ei lähettänyt Faustin partituuria, ennen kun vastaus tulee. – Paljo huolta antoivat raha-asiat, Kaarlon on lähetettävä nimellään varustettu vekseli; mutta raitis ilma, jota oli nauttinut Kaisaniemessä ja Hertonäsissä oli kuitenkin virkistänyt. – "Kuinka, rakas Kaarlo, on meidän käyvä tulevana vuonna? ja kuinka olen minä tänä kesänä selviävä epätoivoisista raha-asioistani? Hyvästi, armaani; hoida itseäs? ja kirjoita niin usein kuin voit. – Tiedäthän kuinka olen levoton."

(Kuopiosta 17/7) "Rakas sisar! Pahaksi onneksi olin pienellä huvimatkalla, kun kirjeesi tuli, jossa puhut vekselistä. Sentähden lähetän vasta tänään mitä pyysit. – Alku täällä ei ole ollut oikein myötäinen. Ensimäisen ja neljännen näytännön tulos hyvä, mutta toisen ja kolmannen huono. Täällä sattunut tulipalo¹¹¹ on vaikuttanut tuntuvasti, niinikään jotkut kuolemantapaukset maahanpanijaisineen, muutamat häät ja kaunis ilma, joka vihdoinkin on tullut. Kaarola Avellania kaivataan, sillä vanhat kappaleet eivät kelpaa ja hänellä on osansa kaikissa uusissa. Muutoin on henki oivallinen ja järjestyskin, jollei kiitettävä, kumminkin välttävä. Ahkeruuskin on tyydyttävä. Katarina Howard on puoleksi valmis, Don Ranudo kokonaan uudestaan luettu (Stenberg – Olympia) ja useat [nti] Töttermanin rooleista korjattuja. Lundahl on paljo terveempi kuin Helsingissä ja näyttelee toisenlaisella lennolla. – Fennomania seurueessa on tällä hetkellä oivallinen. En ole kuullut ruotsin sanaa sitte kun tulin."

"Minulle uusia kappaleita on annettu: Enon rahat ja Sirkka. Molemmat menivät harjotuksissa ylen huolimattomasti ja epätasaisesti. Enon rahat harjotutin kuitenkin niin monesti (jopa jotkut kohtaukset 7 kertaa peräkkäin), että yhteisnäytteleminen menee mainiosti. Se on nyt siihen katsoen ohjelmiston parhaiten näyteltyjä kappaleita. Apropos yksi esimerkki mitä pukuja voidaan käyttää, kun ei ole annettu tarkkoja määräyksiä. Kolmannessa näytöksessä matkustavat rva Aspegren ja [nti] Tötterman (kaksi nuorta porvarillista rouvaa) rautatiellä 17 peninkuormaa kesällä. Uskotko minkälaisessa puvussa? Mustassa sametissa, rva Aspegrenilla punaiset atlaskäänteet!!! – Sirkan tähden en huolinut nähdä vaivaa, vaan annoin sen mennä menojaan. Rva Aspegren sai paljo apploodeja, mutta oli sangen heikko. Pani painoa ainoastaan yksityisiin situatsionivaikutuksiin kykenemättä luomaan kokonaiskuvaa. Sitä paitse hän hutiloi lausumisessa. Samoin Leinokin. Sivuroolit menivät sitä vastoin aika hyvin (myöskin Kallion ja Savolaisen). – Jos tarvitset rahaa, niin ota heinäkuun palkkani Wahlströmiltä. Tulen kyllä toimeen täällä, sillä elän erittäin hiljaisesti enkä siis tarvitse rahoja. Ystäväsi ja veljesi Kaarlo."

Vielä on tätä samaa kirjevaihtoa kolme Emilien laatimaa, jotka enimmästään koskevat oopperaa. Paitse omia kirjeitään hän lähettää Kaarlolle milloin sieltä milloin täältä saamiansa kirjeitä, jotka koskevat heille yhteisiä asioita. Semmoinen on Ida Basilierin Lysekilistä (10/7), josta teemme otteen:

– "Olet kenties kuullut että tulen seuraamaan Behrensiä ja Trebelliä 10 p: stä marrask. 10 p:ään jouluk. Englannissa, saaden palkkaa 2,000 frangia ja kaikki vapaata – jopa seuranaisenkin. Hän tahtoo minut Pohjoissaksaankin syys- ja lokakuulla, mutta kun olen aikonut tehdä hyvästijättö-kierroksen kotimaassa, ei se käy päinsä. Ilolla esiinnyn Teillä niin usein kuin mahdollista tänä syksynä, mutta häitteni täytyy kai olla 30 p. lokak., jotta ennätän Lontooseen. – Mutta kuinka tulette elämään? Olen usein levottomuudella ajatellut suunnitelmianne, ja jos suinkin voin, tahdon mielelläni olla jonkun ajan Teidän luonanne tulevana keväänä. – Paljo voi käydä toisin kuin tuumii, mutta kaikissa tapauksissa tulen elokuun lopulla tai syyskuun alussa – milloin vain tahdotte. Minun täytyy vain tietää minä päivinä minun on esiintyminen Teillä, niin että voin asettaa konsertit väliin. – Ole nyt varovainen rakas Emilie; muista että terveytesi on kallis niin monelle. Sinulla oli niin paljo vaivaa minunkin tähteni viimeisenä aikana." – (Helsingistä 21/7) "Kaarloseni! Tässä on Idan kirje; kyllä hän on erinomaisen kiltti ja rakastettava, kun tulee ja auttaa meitä keväällä – nythän voit hyvin ajatella Juutalaistyttöä. – Taikka ajattelemmeko Mignonia?" – Emil Genetz oli tullut kotia, sairaana ja murheellisena ja epäili voisiko hän tulla laulajaksi. Jos hänen täytyi luopua laulusta, niin hän tulisi puheosastoon. "Sanoin että hänet siellä vastaanotetaan avoimin sylin ja sydämin. Hän näyttää harrastavan luonnenäyttelijän-alaa. joka ilahdutti minua." – "Hupaista oli kuulla, että olet tyytyväinen seurueen henkeen ja käytöstapaan. Jos nyt käy niin onnellisesti, että ooppera kuolee keväällä, niin teatteri kai tulee oikein hyväksi." – "Faltin pyytää sinua ajattelemaan Tannhäuseria, hän luulee että se voisi mennä varsin hyvin."

Kahdessa viimeisessä kirjeessä Emilie moittii useita oopperan ja puheosaston jäseniä huolimattomuudesta, kun eivät määräaikana tule saapuville. – Sen ohella muuta: "Kuinka kauhean ikävä on Vilhon tila!", kirjoittaja huudahtaa saatuaan jonkun tiedon näyttelijästä. "Vilho parka, kyllä on vaikeaa, kun on niin heikko ruumis; kyllä hänellä on ollut liiaksi työtä heikkoihin voimiinsa nähden." – "Erinomaisen rakastettavan kirjeen Fohströmiltä sain eilen [3/8]. Hän lupaa varmaan tulla tammikuulla, mutta, jos me vaadimme, katsoo hän itsensä velvolliseksi tulemaan syksylläkin, vaikkei ennen marraskuuta, sillä hän tahtoo välttämättömästi suorittaa näyttämöllisen oppikurssin ja laulaa vähän Lampertin edessä – tammikuulla hän tulee mielellään." – Samassa kirjeessä (4/8) Emilie sanoo: "Luulin että voisimme tulla toimeen jonkun viikon ilman sinua, mutta ei se käy – sinun täytyy kohta tulla tänne. Mistä saamme miesköörin? Eihän meillä ole muuta bassoa kuin Kahra, joka tuli heinäkuun viimeisenä ja on erinomaisen kiltti ja huomaavainen." – Tässä yhteydessä annamme lopuksi ottaen eräästä Alma Fohströmin kirjeestä, se kun samoin kuin Ida Basilierin kirje, on soma näyte tekijän rakastettavaisuudesta:

(Cernobbiosta 26/8) – "Te pyydätte minua, rakas neiti, sanomaan, toivonko mitään etukäteen palkkiostani? – Noin kaksi vuotta sitte, kun pidimme jonkunlaisen perheneuvottelun kotona, päätettiin, taikka oikeammin oli minun toivomukseni, että kun minä esiinnyn kotimaisella näyttämöllä, niin ei palkkiosta saisi olla puhettakaan, sillä minäkin tahtoisin vähäisellä kyvylläni edistää Suomalaisen oopperan ihania harrastuksia, liittyen niiden joukkoon, jotka ovat kantaneet kortensa kekoon. Kas siinä, hyvä neiti, lempiaatteeni silloin – ja nyt?"

"Nyt pidän siitä kiinni enemmän kuin ennen, sillä eihän ole lainkaan tietty, tulenko menestymään näyttämöllä, miellytänkö yleisöä ja olenko itse oleva tyytyväinen toimeeni palvellessani Teitä. Tästä syystä, rakas neiti, on vakaa toivoni, että jätätte palkkiotuumat sikseen. Jos sittekin tahtoisitte toisin, niin pyydän Teitä kääntymään rakkaan isäni puoleen, jolla on oikeus päättää asiasta ja jonka ratkaisuun mielelläni taivun. Muutoin pyydän, älkää niin varmasti luottako kykyyni, joka vielä on kokematon. Suokoon toki Jumala, että vähänkin vastaisin niitä toiveita, joita armaassa isänmaassani kohdistetaan minuun. Ei kukaan olisi siitä onnellisempi ja nöyrempi kuin minä."

"Ennen tammikuuta lienee minun mahdoton päästä kotia, sillä lääkäri on kovasti kieltänyt minua olemasta ahkera ja täytyy minun sentähden olla varovainen opinnoissani. Mutta jos niin onnettomasti kävisi, että isäni ei voisi toimittaa rahoja ja minun senvuoksi olisi palaaminen kotiin, niin kyllä annan Teille tiedon siitä. Nyt, rakas neiti, on vain jälellä kysymys: Mitä oopperoita aiotte esittää taikka missä toivotte minun laulavan paitse Faustissa ja Somnambulassa? Linda ja paashi oopperassa Ballo in maschera ovat täällä hyvin miellyttäneet. – Tuhat sydämellistä tervehdystä, syleilyä ja suudelmaa Teidän ijäti kiitolliselta ja nöyrältä pikku ystävältänne."

Palaamme nyt Kuopioon, jossa teatteri jatkoi tointaan säännöllisesti, mutta yleensä vain keskinkertaisella menestyksellä. Ylempänä mainittujen näytäntöjen jälkeen tuli ensin pari iloisempaa ohjelmaa – 18/7 Lääkäri vastoin tahtoansa ja Remusen kotiripitykset; 20/7 Don Ranudo di Colibrados ja Herkules – , sitte kaksi murhenäytelmää: 22/7 Kavaluus ja rakkaus ja 25/7 Maria Tudor. Heinäkuun viimeinen näytäntö (29 p.), jolloin esitettiin Kosijat, Kalatyttö ja Silmänkääntäjä, ansaitsee mainitsemista sentähden että sinä iltana nti Anni Hacklin ensi kerran esiintyi näyttämöllä. Tämä 19-vuotias neiti, nimismiehen tytär, Kuopiosta (synt. Karttulassa) oli täällä liittynyt seurueeseen ja oli heleällä sopranollaan ja reippaalla, luontevalla näyttelemisellään ennen pitkää saava huomatun sijan teatterin nuorten naisjäsenten joukossa. Hänen ensi esiintymisestään Annana laulukappaleessa Kalatyttö, vakuuttaa paikkakunnan lehti, ei voinut "muuta kuin hyvää sanoa".

Elokuu alkoi kahdella uutuudella: 3/8 ja 5/8 Tuokon suomentama, A. Dumas vanh. 4-näytöksinen historiallinen näytelmä Katarina Howard ja 8/8 ja 12/8 Törmäsen suomentama B. Björnsonin Konkurssi, joka jälkimäinen kappale oli ensimäinen näyte kukoistukseen nousevaa uutta norjalaista draamaa Suomalaisen teatterin ohjelmistossa. Näitä seurasi Daniel Hjort, joka meni kolme kertaa 10/8, 15/8 ja 3/9. Vilho, joka jälleen oli yksin johtajana, kirjoitti 14/8: Konkurssi onnistui jotenkin hyvin, mutta ei se miellyttänyt Kuopion kauppiaita: tulot ensi iltana 279, toisena 233 mk. Sitä vastoin Katarina Howard tuotti ensi kerralla 255 ja toisella 432 mk. Daniel Hjort antoi ensi kerralla 408 mk. – Parista myöhemmästä kirjeestä saamme seuraavat tiedot Kuopiossa olon viime ajasta. Ilmat olivat kylmät ja sateiset, niin että ihmiset mieluimmin pysyivät kotona. "Eilen [29/8] satoi aamusta iltaan, josta seuraus oli 131 mkan tulo." Lea näyteltiin kaksi kertaa 22/8 ja 26/8 pienempien huvinäytelmien kera ja tuotti se ensi iltana 251, toisena 403 mk; Aksel ja Walborg antoi 226 mk. – "sen teki kylmä ilma". Viimeinen ohjelma oli Preciosa, joka meni kaksi kertaa 31/8 ja 2/9; jäähyväisnäytäntönä annettiin Daniel Hjort 3/9.

Vasta Jyväskylästä, johon seurue lähti Kuopiosta, Vilho luo yleiskatsauksen kaksikuukautiseen toimeen tässä kaupungissa ja ääni on sangen alakuloinen:

"Rakas ystäväni! Raskaalla mielellä tartun kynään, kun vain kysymys on teatterin asioista, ja siinä pääsyy, miksi kirjoitan niin harvoin. En tahtoisi vaikeroida. Kun vieras tavan mukaan kysyy: miten käy? kuinka kannattaa? vastaan säännöllisesti: hyvin: varsinkin kun tiedän kysyjän olevan viimeisiä meitä auttamaan. – Tulot Kuopiossa tänä vuonna olivat noin 30 mk vähemmän iltaa päälle kuin viime vuonna eli yhteensä 8,564 mk. Menot palkkioineen, päivä- ja matkakustannuksineen noin 10,000 mk. Menoista oli hirveimmät: vuokra 811 mk, kirjoituksia ja suomennoksia 475, vaivaismaksuja 176, poliisille 125, valaistus 414, kirjapainoon 410, matkakustannukset 670, musiikista 315 j.n.e."

Jyväskylässä seurue viipyi noin puolitoista kuukautta. Ensi näytäntö (Viuluniekka) oli 9/9 ja viimeinen (Sirkka) 22/10. Ohjelmisto oli pääasiassa sama kuin Kuopiossa. Kumminkin olivat Viuluniekka ja Marianne Jyväskylässä uusia ja mahdolliset näyteltäväksi, jota vastoin näyttämön ahtauden vuoksi Nummisuutarit ja suuret murhenäytelmät jätettiin sikseen. Ainoa aivan uusi kappale oli Kiven Karkurit, joka esitettiin ensi kerran 17/10. Sen olisi pitänyt valmistua jo Kuopiossa, mutta parin näyttelijän huolimattomuuden tähden ja siksi että "muutamat hirveästi halveksivat tätä näytelmää", harjotukset olivat käyneet hitaasti. Tulot olivat ylipäätään nytkin niinkuin edellisenä kertana paremmat kuin Kuopiossa, varsinkin kun menot olivat pienemmät – mutta eivät sittenkään tyydyttävät. Parhaimpia iltoja oli: Viuluniekka 428, Työväen elämästä, Kalatyttö ja Silmänkääntäjä (markkinapäivänä) 463, Marianne ensi kerralla 279, toisella 459 mk. Keskitulo oli vähän yli 300; edellisenä vuonna yli 400 mk. Loppu oli siis semmoinen, että Vilhon täytyi pyytää matkarahoja päästäkseen seurueineen Helsinkiin, johon oli määrä tulla. – Muita jobinsanomia oli että Törmänen taas oli sanonut lähtevänsä ja että Tervo oli niin sairas, että hänet oli toimitettava sairaalaan.

* * * * *

Kun nyt käännymme lauluosaston puoleen, saamme pian nähdä että sen asiat tuskin olivat ilahuttavammalla kannalla. – Oopperan laulukyvyt esiintyivät tänä syksynä ensi kerran julkisesti 2/9, kun he ylioppilastalolla antoivat huokeahintaisen konsertin. Laulunumeroita esittivät neidit Lagus, Wikström ja Braxén sekä hrat Navrátil, Bergholm ja Pesonen, jota paitse viulunsoittajana esiintyi J. Sandström, joka neljä vuotta harjotettuaan opintoja Leipzigissä oli otettu teatterin palvelukseen soittamaan ensi viulua orkesterissa. Laulajaisissa oli noin 300 hengen kiitollinen yleisö.

Näytännöt alkoivat 7/9 Flotovin Marthalla, jota ei oltu annettu huhtikuun jälkeen 1876. Nimirooli oli uskottu Lydia Lagukselle, joka ei suinkaan pettänyt yleisön toivomuksia, vaan sai oivallisesta laulustaan ja näyttelemisestään lämpimiä suosionosotuksia. Nancyn osan suoritti tyydyttävästi nti Hilda Braxén,¹¹² joka ensi kerran esiintyi suuremmassa tehtävässä, ja Kiljander näytteli hupaisesti loordi Micklefordia. Muut esiintyjät olivat vanhoja rooleissaan. "Sopuväli" – U. S. sanoo – oli yleensä varsin hyvä. – Sama ooppera meni vielä kolme kertaa (9/9-16/9); viimeisenä iltana oli Arkadiassa paljo väkeä, joka jakoi hartaan suosionsa Lydia Laguksen ja Navrátilin välillä. Viides näytäntö peruutettiin viimeksi mainitun taiteilijan sairastumisen tähden.

Ensimäinen täksi näytäntökaudeksi valmistettu uusi ooppera, G. A. Lortzingin Tsaari työmiehenä esitettiin ensi kerran 23/9 ja tuotti täydelle huoneelle "erinomaisen hauskan illan". Soma, koomillinen sävelteos oli huolellisesti harjotettu ja esitys sujui eloisasti ja sopusuhtaisesta. Hullunkurisen pormestarin osan suoritti Hannes Hahl erityisellä menestyksellä. Vahva, mehevä ja hyvin kehittynyt bassoäänensä ja raitis koomillisuutensa herättivät samassa määrässä mieltymystä. Kiljander puolestaan harrasti hienompaa, historiallista sävyä, kuvatessaan Tsaaria, Pietari suurta. Edelleen kiitettiin Lydia Lagusta viehättäväksi Mariaksi. Että Navrátil, Bergholm ja Pesonen tapansa mukaan hyvin täyttivät roolinsa, tarvitsee tuskin sanoa. Eikä yleisö säästänyt mieltymyksenilmaisujaan; toisen näytöksen miessekstetin jälkeen olivat ne niin innokkaita, että numero oli uudistettava. – Ooppera annettiin sitte vielä neljä kertaa peräkkäin (25/9-2/10); lähinnä viimeisenä kertana esiintyi nti Braxén Mariana (nti Laguksen pahoinvoinnin tähden). – Tämän jälkeen tuli ainoastaan yksi ooppera-ilta 4/10, sillä seurue oli lähtevä Turkuun. Jäähyväisiksi esitettiin Martha. Sali oli täynnä ja yleisö innoissaan. Lydia Lagus sai kukkia ja lopussa hän ja Navrátil sekä muut esiintyjät ja orkesterin johtaja Hrimaly huudettiin esiin.

Sanomista, joista nämä tiedot on poimittu, ei näe miten asiat oikeastaan olivat. Ensi kerralla Tsaari työmiehenä tuotti 1,517 ja Martha viimeisellä 1,002 mk; mutta keskimäärin antoivat edellisen oopperan näytännöt noin 800 ja jälkimäisen 640 mk. Semmoisilla tuloilla lauluosasto ei tullut toimeen, ja kun puheosastokin yhä tarvitsi apua, oli alku kaikkea muuta kuin lupaava. Eikä Turun-matkaankaan suuria toiveita kiinnitetty. Siitä kirjoitti Emilie Bergbom jo 25/9 nti Elfvingille, joka ystävällisesti oli hankkinut Lydia Lagukselle asunnon omassa kodissaan:

"Kauhean levoton olen Turussa olon johdosta; on kai viimeinen kerta, kun Turun yleisön tarvitsee käydä suomalaisessa oopperassa, mutta paha olisi, jos tappio tulisi kovin suureksi. Matkakustannukset ovat korkeat ja päiväkustannukset kovin suuret. Siihen tulee että Turussa on merkitty niin vähän osakkeita, että korvaus on mitätön. – Voi, rakas Bettyseni, jos tietäisit kuinka julmasti menneitten vuosien tappiot painavat hartioitani; tavasta olen epätoivon partaalla. – Syvästi toivon että Trebelli ei tulisi tänne [kuuluisaa laulajatarta odotettiin Suomeen lokakuulla antamaan konsertteja]. Hän vie niin paljon rahaa, että ihmisillä sitten ei ole varaa muuhun. Sitä paitse tiedämme kokemuksesta, että Fichtelbergerin ja ruotsalaisilta joukoilta ei vaadita mitä vaaditaan Suomalaiselta teatterilta, vaan pitää tämän yhdistää niin toisen kuin toisenkin ansiopuolet, ilman niiden virheitä. Nyt tulevat kai ihmiset siihen päätelmään, että kun suomalaisen näyttämön taiteilijat eivät mitenkään ole verrattavat Trebelliin ja Behrensiin, niin ei maksa vaivaa käydä niitä kuulemassa!" – Valitettavasti kirjoittaja oli hyvinkin oikeassa. – Kaarlo lähti Turkuun jo vähän ennen seuruetta ja kun tämä oli tullut, annettiin ensiksi, 7/10, oopperakonsertti. Se tuotti läsnäoleville "ihanan illan", mutta tulo oli vain 353 mk, joka oli kovin vähän kun täysi huone olisi antanut 1,215 mk. Turkulaiset eivät olleet uteliaita kuulemaan kotimaisia laulutaiteilijoita, vaikka useimmat olivat heille tuntemattomia. – Pari päivää sen jälkeen Emilie, joka juurikään oli saanut Vilhon rahanpyynnön puheseurueen Helsingin matkaa varten, kirjoittaa:

"Voi, rakas Kaarloni, kuinka on tämä päättyvä! – Meillä on vastatuuli ja meidän täytyy vielä olla valmiina kokemaan paljo. Ajattelen vain, mihin lähdemmekään ja mitä on tekeminen, kun kaikki hajoaa. Betty Elfvingiltä sain muutamia rivejä; hän sanoo että konsertissa [jolla lauluosasto oli alkanut toimensa Turussa] oli puoli huonetta, mutta että mieltymys oli suuri. Mitä kuuluu Idasta? Jollet ennätä etkä itse jaksa, niin pyydä Betty Elfvingiä kirjoittamaan. Hän sanoo sinun näyttäneen niin väsyneeltä ja alakuloiselta, että hän ei tahtonut vaivata sinua kysymyksillä. Betty raukka, kyllä hän on oleva kovin tuskissaan, jos meidän täytyy tehdä vararikko." – Emilien käsitys asemasta oli perin synkkä, mutta olihan siihen syytä. Puhumatta tuskallisesta velkataakasta, joka oli laskettu hänen ja Kaarlon hartioille, näyttäytyi uudenkin yhtiön alkutoimi sangen arveluttavalta. Ennen mainitun kertomuksen mukaan nousi keväällä merkitty uusi kannatus 21,100 markkaan, joten (kun 1876 merkitty määrä 14,600 mk. otettiin lukuun) koko kannatus teki 35,700 markkaa. Tästä oli lokakuun alkupuolella saatu 9,700 mk. Edelleen oli valtioapua nostettu yksi neljännes, 6,000 mk, näytännöistä tullut 7,506:20 ja lahjana saatu 183:25 mk. Tulojen summa oli siis 23,389:45 mk. Puheosastolta ei oltu tilejä saatu, mutta sille oli lähetetty 5,039:12 mk. Kaikkiaan tekivät menot samalta ajalta 44,995:28 mk., ja oli siis vaillinki 21,605:83 markkaa. Että tappio näyttäytyi näin suureksi, johtui tietysti pääasiassa siitä että uusi kannatus ei ollut puoltakaan siitä summasta (50,000), joka oli katsottu tarpeelliseksi, sekä että palkat oli maksettu kesäkuun 1 p: stä, vaikka toimi alkoi vasta myöhemmin. Mutta vaikka niinkin, oli selvää, että koko vuoden tappio nousisi suureksi, jollei tuuli kääntyisi erityisen myötäiseksi.

Älkäämme sentähden ihmetelkö, että Bergbom-sisarukset olivat alakuloisia. Että ymmärtäväiset kansalaiset käsittivät, kuinka vaikeissa oloissa elettiin, huomaa Z. Topeliuksen sanoista Emilie Bergbomille (kirjeessä 5/11): "Tarvitaan rohkeutta näinä aikoina kantaakseen suomalaista näyttämöä hartioillaan – ja kärsivällisyyttä! Minä ihailen neiti Emilietä, sillä ei yksikään mies kestäisi sitä!" – Ja Turussa, siellä oli yleisö erinomaisen hidas käymään teatterissa! Ensiksi Trebelli tuli kuin tulikin ja aikaansai siellä niinkuin Helsingissä "trebellikuumeen", joka tietenkin vahingoitti teatteria; mutta toiseksi on ilmeistä, että Turussa oli vallalla sama nurjamielisyys kansallista näyttämöä kohtaan, joka sai suuren osan Helsingin yleisöä laiminlyömään näytäntöjä Arkadiassa. Yksityisistä kirjeistä näiltä vuosilta saadaan riittävästi todistuksia. "Fichtelbergerin kehno esitys kaikista maailman oopperoista on täyttänyt salongin permannosta kattoon kahden kuukauden aikana, vaikka useimpien täytyi tunnustaa, että monesti korvien kidutus oli suurempi kuin nautinto." Sen ohella mainitaan että oli niitä ("Julinin puolue" y.m.), jotka mieluummin vetivät Ruotsista "mitä roskaa tahansa" kuin kuulivat suomenkieltä näyttämöltä. Varmaa on että johtokunnan Helsingissä täytyi hyvissä ajoin tiedustella teatteria ja kokemus käski olla luottamatta suullisiin lupauksiin. Edelleen oli sanomalehdistön avunanto niin ja näin. Åbo Postenissa Nervander oli uskonut oopperanäytäntöjen arvostelemisen eräälle soitannontuntijalle (I.¹¹³), joka kyllä yleensä tunnusti esityksiä ansiokkaiksi, mutta oli siksi ankara (varsinkin Navrátilia kohtaan), että Alikin (K. R. Malmström) Å. U: rissä moitti häntä. Tämän jälkimäisen lehden "kannatuksesta" mainitaan enemmän alempana.

Ensimäinen näytäntö, Tsaari työmiehenä, herätti "vilkasta tunnustusta", mutta huone oli puolillaan. Silloin Ida Basilier, joka edellisellä viikolla oli antanut hyvästijättö-konsertteja pohjoisemmissa kaupungeissa, tuli Turkuun ja lupautui esiintymään neljä kertaa Rosinana. Ensi ilta 12/10 oli "soitannollinen juhlahetki", ja laulajatarta tervehdittiin riemuisella suosiolla. Kuulijain joukossa nähtiin Fredrik Pacius ja madame Trebelli. Sittemmin annettiin Sevillan Parranajaja vielä kaksi kertaa, mutta neljäs jäi sikseen erään toisen esiintyjän pahoinvoinnin tähden ja sen sijasta esitettiin 19/10 sekaohjelma: Violetta (1: nen näytös), Trubaduri (misererekohtaus) ja Jeannetten häät. Näistä näytännöistä tuotti kaksi ensimäistä kumpikin lähes 1,100, mutta kolmas vain 432 ja neljäs 587 mk. – Lähtiessään laulajatar lupasi palata uutena vuonna vieraillakseen Helsingissä ja oli hän silloin vielä esiintyvä nti Basilierina, sillä häät lykkääntyivät kesäkuuhun 1878. – Samaan aikaan kun Ida Basilier lauloi Turussa, tiesivät sanomalehdet kertoa, että B. Reinhold oli saanut valmiiksi hänen muotokuvansa. Tämä maalaus, jossa taiteilijatar on esitetty Rosinana, oli syntynyt Suomalaisen teatterin ystävien tilauksesta ja säilytetään sitä nyt Kansallisteatterin lämpiössä. Tsaari työmiehenä meni vielä kerran 21/10, mutta kun tämä ooppera ei herättänyt suurempaa mieltymystä, sai Hahl, joka oli niin oivallisesti esittänyt pormestarin osan, lähteä Dresdeniin jatkamaan lauluopintojaan, ja ohjelmaan otettiin Faust, nti Ingman Margaretana. Tällä oopperalla olikin parempi menestys: ensi ilta antoi 744 ja toinen 1,229 mk, se on suurimman tulon koko aikana. Nti Ingmanin sanotaan esittäneen roolinsa "hyvin kauniisti" ja niinikään Kiljanderin kauniisti ja voimakkaasti laulaneen ja vaikuttavasti näytelleen Valentinina, jota paitse nti Helene Conradi Siebelinä suuresti miellytti yleisöä sympaattisella laulullaan ja sirolla näyttelemisellään. Margaretan osaa nti Ingman näytteli ensi kerran ja nti Conradin Siebel oli hänen varsinainen debyyttinsä, josta sanomalehdet – kuvaavasti kyllä – eivät katsoneet olevan syytä edeltäkäsin mainita sanaakaan, vaikka jälkimäinen laulajatar oli Turusta kotoisin.¹¹⁴ Köörejä sanotaan heikoiksi, ja antaa Å. P: n arvostelija ansaitun letkauksen turkulaisille avustajille, jotka lupauksistaan huolimatta eivät viitsineet käydä harjotuksissa.