Kitabı oku: «Suomalaisen teatterin historia III», sayfa 22

Tähän on vain lisättävä että samoin kuin koko näytelmä sen esityskin suomalaisella näyttämöllä oli erinäisen rakastettavan huumorin leimaama, niin ettei ivaan eikä nauruun ollut mitään katkeraa sekottunut. Se se juuri oli, joka teki että näytelmä, samalla kertaa koskien sydäntä kuin nauruhermoja, jätti katsojaan niin herttaisen vaikutelman. Kun kappale sittemmin esitettiin muualla ruotsiksi käännettynä ja m.m. Jussilainen mongersi huonoa ruotsia, katosi siitä melkoisessa määrässä runollisuus, ja koko vaikutus tuli karkeammaksi, alhaisemmaksi. – Syystä kun Sprengtportenin oppilaat kiellettiin, ei maaliskuulla ilmaantunut muuta uutta kuin Anni Levanderin suomentama Molièren Sievistelevät hupsut 12/3. Näytäntö annettiin Lindforsin hyväksi, ja teki hänen Mascarillensa mainion ilveilyn ohjelman loistokohdaksi. – Kolme päivää tämän näytännön jälkeen lauantaina 15/3 oli suuret arpajaiset ynnä naamiohuvit eläkekassan hyväksi. Ohjelmasta ansaitsee mainita "Pohjolan häät", kuvaelmasarja, jonka taiteilijat A. Gallén ja E. Järnefelt olivat järjestäneet. Emilie Bergbom, jolle tämä yritys oli tuottanut paljon vaivaa, kirjoittaa Turun ystävälleen olevansa tyytyväinen tuloon, joka nousi 9,600 markkaan (netto pari tuhatta vähemmän). – Viimeinen näytäntö Helsingissä: Kuinka äkäpussi kesytetään, uudistettuna, oli 9/4.

Kun Helsingissä ohjelmiston puute uhkasi, oli teatteri päättänyt kevätpuolella lähteä Kuopioon, johon sitä viime vuosina niin monesti oli pyydetty. Tämä oli ilosanoma Minna Canthille. Ilmottaen tyytyväisyytensä ja tarjoten "tohtorille" entisen asunnon talossaan, hän 24/2 kirjoittaa Emilielle:

– "On minulla tekeillä taas omakin näytelmä [Papin perhe], mutta se ei tietysti valmistu ennen kun syyspuoleen. Jos sanon, että aihe on keskisäädystä, niin tohtori varmaankin säikähtää ja sanoo: 'herskapi Wörsky!' Ei – ei Wörskyn herskapi siinä paradeeraa. Mutta muuta tuskaa se kyllä antaa, kun sen pitäisi olla todellinen, s.o. nykyisestä tosielämästä, ja samalla draamallinen! Kuvata näitä säännöllisiä ihmisiä pienine tunteineen, säännöllisissä oloissaan, säännöllisessä kamarielämässään ja saada siitä jotain draamallista! Yhtä jos panisivat hevoset juoksemaan ja hyppimään ahtaissa pilttuissaan, joissa ovat syntyneet, kasvaneet ja ikänsä eläneet, tottumuksen kautta vallan tyytyväisinä." – Maaliskuun lopulla Minna ilmotti, että tilauksia oli karttunut niin paljo, että ne, "rabatit poisluettuna", nousee 212 markkaan iltaa kohti. Samalla hän sanoo olevansa onnellinen jo edeltäpäin, että tohtori on luvannut tulla tarjottuun kortteeriin. "Ei teatterin tännetulo muuten olisi miltään maistunutkaan. – Eikähän kumma, sillä elämäni rikkaimmat hetket ovat olleet ne, jotka tohtorin seurassa olen saanut viettää." – Kuopiossa annettiin 18 näytäntöä 13/4-15/5; enempää ei ajateltukaan, sillä tänä keväänä oli promotsioni, ja siksi oli teatteri palaava Helsinkiin. Ohjelmisto oli Helsingistä tunnettua, paitse kahta uutta kappaletta: E. Törmäsen suomentama Th. Overskoun laulunäytelmä Paholaisen voittaja 30/4 ja Tuokon runomittaisesti kääntämä Calderonin Elämä on unelma 13/5. – Kaarlon kirjeistä teemme seuraavat otteet:

(11/4). – "Minna-rouva on rakastettava niinkuin aina. Hänen uusi draamansa on luonnoksena valmis kolmessa näytöksessä, mutta kun hänellä ei ole vielä aavistustakaan kuinka molemmat viimeiset näytökset ovat kehitettävät, niin siitä tuskin tulee mitään ennen joulua. Silloin tulee [nti] Finnekin kotia, joka tarvitaan yhteen päärooliin." [Näyttelijätär oli Kuopiosta lähtevä opintomatkalle ulkomaalle.]

(14/4). "Ensi näytäntö [Sirkka] antoi 450 mk. Siis sangen hyvin. Täysi huone tuottaa 550. Ennen se antoi 600, mutta nyt on 14 hyvää paikkaa 'poissahattu', jotta herroilla olisi mukavampi pääsy buffettiin (!) – On ollut niin paljo työtä, etten kahteen päivään ole ennättänyt käydä Ossianin luona. – Minun täytyy harjottaa Paholaisen voittajan köörejä. Sitä paitse istua ja jankuttaa laulajia, jotka luonnollisesti eivät osaa mitään: 'odottaneet, että tohtori olisi mukana harjotuksissa'." —

(16/4). "Kansanvihaaja tuotti yhtä paljon [enemmänkin] kuin ensi näytäntö. En tiedä miellyttikö se. Tusina henkilöitä melusi tosin kovasti joka näytöksen jälkeen, mutta luullakseni oli se kaviaaria muille." – Vanha tuttu, Kivinen-Franck, oli tarjoutunut jälleen teatteriin.¹¹²

(28/4). "Kuopion takana antoi tietysti täyden huoneen, ja suosionosotukset olivat hyvin vilkkaita – usein aploodeja näyttelemisen keskellä. Kaikki hyvällä tuulella." [Toisellakin kerralla melkein täysi huone, mutta kun Emilie oli arvellut, että kappale oli annettava kolme ja Almberg neljäkin kertaa, Kaarlo kirjoittaa: ] "Huomaan kuinka vähän tunnette pikkukaupunkien teatterioloja. Jo eilen oli ensi näytännön innostus kokonaan kadonnut. Aploodeja tuli joka näytöksen jälkeen, mutta ei kertaakaan näytöksen keskellä." —

(1/5). "Paholaisen voittaja tuotti 432 mk. Esittäjistä oli vain Weckman oivallinen ja nti Stenbergkin, jolla oli oikein liikuttavia kohtia Veronican osassa."

Kirjeet ovat muuten niin täynnä kaikenlaisia päivän teatteriasioita, että Kaarlolla nähtävästi ei ollut aikaa ajatellakaan muuta. Toukokuun keskivaiheilla hän palasi seurueineen Helsinkiin, vähän yli 700 markkaa voittoa kassassa.

Helsingissä annettiin promotsioniaikana kuusi näytäntöä 18/5-30/5, joista kolmessa esitettiin pääkaupungissa uusi Paholaisen voittaja. Tulot olivat kuitenkin huonommat kuin Kuopiossa. Kun mainittu laulunäytelmä näytäntökauden viime iltana näyteltiin, Otto Vallenius esiintyi viimeisen kerran suomalaisella näyttämöllä. Oltuaan kuusi vuotta seurueen jäsenenä ja laulutaidollaan voitettuaan monta ystävää hän nyt erosi lähteäkseen Parisiin aikeessa antautua oopperalaulajaksi.

Teatterin johtokunta, jonka jäsenet olivat K. Bergbom, A. Almberg, Jaakko Forsman, V. Löfgren ja K. F. Wahlström sekä varajäsenet Emilie Bergbom ja B. F. Godenhjelm, oli lähes puolitoista vuosikymmentä pysynyt muuttamatta. Tämän johdosta heräsi sen omassa piirissä ajatus, että uudistus oli toimeenpantava, joskin vähitellen. Neuvotellen tästä johtokunnan jäsenet sopivat keskenään että professori Forsman saisi ensiksi erota ja sen mukaan ilmotettiin kannattajain kokouksessa 5/5, että hän toivoi päästä vapaaksi monivuotisesta toimestaan. Silloin hänen sijaansa valittiin tohtori Eliel Aspelin.

Vaikka Emilie Bergbom nimellisesti oli ainoastaan varajäsen johtokunnassa, oli hän, niinkuin edellisestä kyllä on nähty, todellisuudessa teatterin hyväksi toiminut enemmän kuin yksikään muu johtokunnan jäsen – paitse tietenkin hänen veljensä. Itse asiassa hän oli tavallansa Kaarlon rinnalla ollut toinen "toimitusjohtaja" taikka oikeammin, kiitos olkoon hänen apunsa, Kaarlo oli toiminut kahdenkertaisella voimalla. Niissä, jotka tämän tiesivät ja osasivat arvostella kuinka erinomaisen tärkeä hänen osansa oli ollut ja edelleen oli kansallisen taidelaitoksen synnyssä, kehityksessä ja ylläpitämisessä, oli kauan asunut ajatus että kansalaisten velvollisuus oli kerrankin julkisesti esiintuoda se kiitollisuus ja tunnustus, jonka Emilie Bergbom väsymättömällä, suurisuuntaisella toimellaan oli ansainnut. Tänä keväänä tuo ajatus muuttui teoksi. Päätettiin näet tehdä Emilienpäivä, toukokuun 19, kansalliseksi juhlapäiväksi, jolloin Emilie Bergbomille julkilausuttaisiin ne tunteet, jotka hänen elämäntyönsä oli laajoissa piireissä herättänyt.

Varhain aamulla kävi päivän sankaritarta tervehtimässä sekaääninen kuoro, parhaasta päästä niitä henkilöitä, jotka oopperan loistoaikana olivat olleet sen kuoron pylväitä. Sitten saapui nti Bergbomin luokse teatterin ystävien lähetystö, joka kutsui hänet päivällisille Kaivohuoneelle. Tänne, jossa niin monta kevätjuhlaa on vietetty, kokoontui klo 4 "täysi huone", jossa alusta alkaen lämmin tunnelma vallitsi. Puhujana esiintyi kutsujain puolesta tämän kirjan tekijä, ja otamme tähän loppupuolen puhetta.

Huomautettuaan ensin kuinka Suomen kansa oli päässyt sille asteelle, että se itsetietoisesti harrasti kaikinpuolista edistystään, ja mainittuaan Suomalaisen teatterin olevan yhden "niitä tämän aikakauden tuloksia, joista kansan tulee kiittää semmoista miestä, jonka nero on sallinut hänen luoda jotain uutta, Suomessa ennen olematonta", puhuja viittasi taidelaitoksen merkitykseen sivistyselämässämme sekä myöskin siihen miten teatterin johtajaa ja jäseniä monesti oli heidän hartaasta työstään kiitetty. Sen jälkeen hän jatkoi: "Tällä kertaa on erityisesti kiitos lausuttava eräälle henkilölle, jonka työ saman asian hyväksi on ollut yhtä väsymätöntä, yhtä uhraavaista kuin kenenkään muun, vaikka kyllä vähemmän tunnettua ja tuskin koskaan julkisesti tunnustettua. Kaikki tietävät minun näillä sanoilla tarkottavan sitä jaloa naista, joka tänään on kunniavieraanamme. Hän on toiminut tuon kansallisen yrityksen palveluksessa, niinkuin nainen ammoisista ajoista on tottunut toimimaan, nimittäin näkymättä – tällä kertaa sanan oikeassa merkityksessä – kulissien takana. Ainoastaan lähimmät tietävät mitä taitoa, neuvokkaisuutta ja kestäväisyyttä on kysytty niissä tuhansissa puuhissa, joissa hän on ollut veljensä apuna. Ainoastaan lähimmät tietävät ja aavistavat, miten hän, naisen ihmeteltävällä kyvyllä mukautuen hetken vaatimuksiin, on osannut tukea tuota horjuvata alusta, joksi teatterin pikku yhteiskuntaa voi sanoa, kun perämies ruumiillisesta ja henkisestä väsymyksestä on ollut uupua ja vihaiset vihurit ovat sitä ahdistaneet sekä salaiset ja vedenpäällisetkin karit ja kalliot ovat uhanneet edessä ja takana. Ei se vähennä johtajan ansiota, jos syystä voidaankin epäillä hänen tähän saakka kestäneen ilman sisarensa apua. Mutta jos etäämmällä seisovat eivät tiedäkään arvostella, mitä sama henkilö on niissä kohden tehnyt, joihinka nyt olen viitannut, niin ymmärtää kuitenkin jokainen ajatteleva, minkä erinomaisen siveellisen voiman on teatterillemme tuottanut ainoastaan se tosiasia, että johtajan rinnalla on alati toiminut ja laitoksen, niin sanoakseni, jokapäiväiseen elämään lakkaamatta vaikuttanut niin hienosti sivistynyt, niin ylevämielinen nainen kuin neiti Bergbom. Tietääkseni ei yhdenkään muun kansan teatterin historialla ole mitään kerrottavana, jota voisi tähän verrata!"

"Neiti Bergbom! Te näette tässä ympärillänne Suomalaisen teatterin ystäviä, jotka sydämestään kiittävät Teitä siitä mitä olette sen hyväksi tehnyt. Tällä ei kumminkaan tarkoteta, että Teidän ansionne kansalaisena siihen rajottuisi. Samalla aikaa ja jo aikoja ennen olette Te lukuisissa tehtävissä jalolla ja nerokkaalla tavalla edustaneet Suomen naista ja kansaakin. Tästä kaikesta me Teitä kiitämme, Teitä, jossa virkeämpänä ja kirkkaampana kuin yhdessäkään toisessa suomalaisessa naisessa on elänyt ja elää sen ajan henki, jolloin Suomen suuret nerot panivat alkuun ne pyrinnöt, joita nyt jatketaan. Sen aamun ajan oikeana tyttärenä me Teitä tervehdimme ja kunnioitamme. Jumala suokoon Teille onnellista elämää ja pitkää vaikutusaikaa. Eläköön neiti Emilie Bergbom!"

Sana juhlasta oli mennyt Z. Topeliuksellekin. Hän oli kuitenkin estetty tulemasta, mutta lähetti sen sijaan kirjeen, josta näemme mitä jalo runoilija ajatteli Emilie Bergbomista ja hänen työstään. Me otamme sen tähän kirjamme kaunistukseksi:

(Koivuniemi 18/5 1890). "Minua ilahduttaa, että yksi, joka niin vähän on hakenut ja niin harvoin on saanut toisten tunnustusta pitkästä vaivastaan viljellä erämaata, vihdoin tulee muistetuksi ainakin muutamien tahoilta, jotka ymmärtävät hänen elämäntyönsä. Minä luen itseni näihin, ja olisin äärettömän halukas olemaan mukana, mutta paitse kevättöitä ja promotsionia tulee tänään Maria Wiik maalatakseen muotokuvani Tyttökoulua varten. Jään siis tänne ja annan sinivalkoisen lipun liehua sinulle huomenna."

"Kun en voi olla mukananne huomenna, tahdon ainakin tällä tavoin ystäviesi kanssa Kaivohuoneella yhtyä sydämelliseen onnentoivotukseen. Emilienpäivä on minulle vanhastaan rakas: toivon että se nyt tulee niin kauniiksi toukokuunpäiväksi kuin sen lähimmät edelläkävijät. Toivon, että se tulee sinulle tavallista merkillisemmäksi sen tietoisuuden kautta, ettet tee työtä kenenkään ymmärtämättä, kenenkään kiittämättä, yksin Kaarlon kanssa, ettei sinun kohtalosi ole näyttelijän, joka näkee koko jälkimaailman ohi rientävässä hetkessä. Teitä molempia tullaan muistamaan niin kauan kun sydänkään vielä sykkii suomalaisen taiteen ja tositaiteen edestä."

"Minä panen suuren, – jopa suurimman painon siihen, että teidän on onnistunut yhdistää nämä kaksi asiaa. Kenties omatuntosi lausuu vastaan: lisää sitten: mahdollisuuden mukaan! Mutta ajatelkaa teidän sijassanne herra ja rouva Aspegren suomalaisen näyttämön perustajina! En sano heistä mitään pahempaa, kuin että ovat tehneet mitä heille on ollut mahdollista; mutta te olette verrattomalla rohkeudella ja kestäväisyydellä tehneet mahdottoman mahdolliseksi."

"Ikävä että teatteri seisoo markkinatorilla. Ikävä että teillä molemmilla ei ole 100,000 markan valtioapu ja valta valita valiojoukosta, kun toinen rettelöi ja toinen menee naimisiin. Tekisi mieli lisätä: miksi tuhlata huvimajaan tarmoa, joka on osottautunut voivan rakentaa palatseja?"

"Tämä on Herramme arvotuksia. Olen kysynyt häneltä teatterista, sillä siinä on monta mutta. Vastaus ei ole vielä käynyt selväksi, sillä se koskee kaikkea taidetta."

"Terveisiä Kaarlolle! Sinä uskollinen työntekijätär, joka tässä realistisessa, itsekkäässä ajassa uhraat itsesi yhdelle aatteelle, – minä puristan kättäsi! Z. T."

* * * * *

Vuoden tilinpäätös oli hyvänlainen. Alussa tekivät velat 17,067:23, mutta lopussa 9,281:29 mk. Tämä johtui vähemmän itse toiminnan tuloksista kuin runsaista avustuksista. Paitse valtioapua saatiin näet kannattajain varoja 10,630 mk, eräästä teatteria harrastavien naisten toimeenpanemasta keräyksestä 5,652 mk¹¹³ ja Helsingin kaupungin valtuustolta 4,000 mk. Tämä viimeinen apuraha maksettiin anniskeluyhtiön voittovaroista sillä ehdolla että teatteri toimittaisi erityisiä helppohintaisia kansannäytäntöjä. Annettuna tänä vuonna ensi kerran se seuraavina vuosina uudistettiin joka kerta erityisen hakemuksen johdosta; Ruotsalaisella teatterilla oli samallainen apuraha valtuustolta. – Näytäntöjä annettiin 107 ja niissä 11 kertaa Kuopion takana; 9 Parjauspesä; 8 Julius Caesar, Setä Bräsig; 7 Pahassa pulassa, Kuningas Lear, Kansan vihaaja; 5 Postikonttorissa, Sievistelevät hupsut, Paholaisen voittaja, Sorrentossa; 4 Tuukkalan tappelu, Regina von Emmeritz, Claudie, Thérèse Raquin, Sirkka, Hardangerin harjulla; 3 Kihlaus, Kuuluisia naisia, Kuinka äkäpussi kesytetään, Konkurssi; 2 Nummisuutarit, Murtovarkaus, Pukkisen pidot, Saimaan rannalla, Hellät sukulaiset, Maalarit, Erotaan pois, Reviisori, Farinelli; 1 Lea, Telefoonissa, Kahden kesken, Elämä on unelma.

Näistä 34 näytelmästä oli kotimaisia 11 ja ohjelmistolle uusia 10.

XIX. Yhdeksästoista näytäntökausi, 1890-91

Toukokuun viime päivinä Kaarlo matkusti Ruotsiin ja sieltä hän kesäkuun alussa kirjoitti Emilielle:

"Rakas sisar! Olen nyt ollut yhden viikon Tukholmassa taikka oikeammin sen ympäristössä, sillä enemmän aikaa olen viettänyt höyrylaivalla ja maantiellä kuin kaupungissa. Olen lepuuttanut hermojani, jotka olivat äärimmäisyyteen saakka kiihtyneet Kuopiossaolon ja yleensä talven ponnistusten jälkeen. Tuskallinen levottomuus alkaa vähitellen helpottaa, eikä olemassaolon tuska minusta enää tunnu niin raskaalta."

– "Turussa tapasin Betty Elfvingin vuoteenomana, mutta miten hän olikin riutunut ei entinen uskallus ollut häntä jättänyt. – Matkalla luettavaksi otin Ahrenbergin 'Hihhuliitteja'. Se on pintapuolinen ja lakea, mutta aine on niin erinomaisen kiitollinen ja antava, että sokea kana ei ole löytänyt yhden vaan monta jyvää. Kieltämättä lukee kirjan jännitettynä. Eliel Aspelin on oikeassa, siitä voi saada hyvän kansandraaman. Olen jo alkanut draamallista sommittelua. Toiminnan voi kehittää seitsemään kuvaelmaan: 1. Aatto Topiaksen luona. Brandt tulee ja tiedustelee kuka on solvannut häntä, ja kun hän saa tietää että se on Topias, kieltää hän tältä pääsyn Herran ehtoolliselle. Silloin – mutta ethän sinä ymmärrä suunnitelmaani, kun et ole lukenut kirjaa. Koeta hankkia se itsellesi, niin lähetän luonnokseni. Itse en kuitenkaan voi sitä suorittaa, sillä en tunne riittävästi kansan kieltä ja ajatustapaa, varsinkin itäsuomalaista. Jos vain Sala kykenisi minua avustamaan! Mutta hän on liian väsynyt ja kaipaa lepoa tänä kesänä. Matti Kurikka? Hän on niin lapsellisen turhamielinen, että hän arvattavasti katsoisi sitä arvoansa alentavaksi." – "Olen nähnyt muutamia jotenkin mieltäkiinnittäviä näytäntöjä – kiitos olkoon rva Henningsin ja Olaf Poulsenin vierailun. Ohjelmisto on toki, lukuunottamatta Holbergin Näkymättömät, enimmäkseen ollut arkiruokaa. Muun muassa [Gunnar Heibergin] Kuningas Midas. Sitä on aivan liiaksi kiitetty. Tuskallinen ja ohut. Perustelu samalla etsitty ja jokapäiväinen. Björnsonin irvikuvaus äärettömän taitamaton, varsinkin kun ajattelee kuinka kiitollisen aiheen irvikuvaukselle Björnson tarjoaa. Olen oikein iloinen että kappale on niin ala-arvoinen kuin se todella on – se vapauttaa kiusauksesta ottaa se esitettäväksi."

"Hedvig Winterhjelm on ollut rakastettava kuin ainakin. – Hänen oppilaansa Skånberg on hyvin lupaava kyky, ainoa terve nuorten joukossa. Olen nähnyt hänet useissa rooleissa ja aina tyydytyksellä. Hedvig näyttää olevan kovin mieltynyt opettajatoimeensa."

"Oletko kuullut kuinka Idan esiintyminen Berlinissä oikein on onnistunut. Että hän on suuri kyky sen huomasivat tietysti kaikki, mutta mitä mahdollisuuksia hänellä on saksalaisena näyttelijättärenä, se olisi meidän tärkeä tietää." – "Lähden huomenna Jemtlantiin. Kirjoita ensi kirjeesi osotteella:

Östersund, poste restante." – Emilie puolestaan oli päättänyt viettää yhden kuukauden, se on koko lomansa, Kuopiossa, jossa oli avattu uusi kylpylaitos. Sinne hän lähti 12/6 ja sieltä hän seuraavana päivänä kirjoitti Kaarlolle pitkän kirjeen, josta otamme seuraavat tiedot:

– "Minä puhuin Lindforsin kanssa [joka oli lähtemäisillään koko näytäntökaudeksi opintomatkalle] ja hän oli hyvin suostuvainen palaamaan huhtikuun 1 p: ksi. Hän matkustaa huomenna suoraa päätä Lontooseen, jossa hän viipyy korkeintaan yhden kuukauden, vähintäin viikon, ja sitte Parisiin. Sala matkusti ensin Padasjoelle, myöhemmin hän lähtee ehkä Marianhaminaan. Hänkin oli sangen väsynyt ja rasittunut. Hän otti mukaansa [Strindbergin] Mäster Olof näytelmän. – Numers kävi joku päivä sitten luonani matkalla Karjalaan (kts. ylemp. s. 357); hän ei vielä tiennyt minne hän asettuisi. 'Elinan surman' hän lupasi valmistaa syksyksi. Pieni 1-näytöksinen kansankappale on hänellä valmiina ja korjattuaan hän lähettää sen tänne Kuopioon minulle; minä koetan saada sen täällä käännetyksi. – Gabriel Lagus antaa meille mielellään 'Uuden apulaisen', mutta hän tahtoo tehdä siinä muutoksia, niin ettemme saa sitä ennen kun 5-6 viikon päästä. Hanna Asp kääntää sen kernaasti. – Ida Aalbergista en tiedä muuta kuin mitä Berliner Tageblatt kertoo. Sähkösanoma Päivälehdessä ilmottaa hänen esiintyneen toisenkin kerran Juliana ja sitte yhden kerran Louisena Kavaluudessa ja rakkaudessa. Kainz oli silloinkin mukana. Kyllä hän on meiltä mennyt, ajattelen minä. – Minna oli rautatiellä vastaanottamassa minua. – Huomenna menen hänen luokseen ja olen niin kauan, että saan kuulla hänen uuden kappaleensa." – Syystä kun nti Elfving oli sairas, Emilie kirjoitti hänelle tavallista useammin ja sitä tietä saamme tietää hänen viihtyneen erittäin hyvin Kuopiossa. Hän nautti suuresti kauniista luonnosta ja sisämaan puhtaasta, kuivasta, havuntuoksuisesta ilmasta, hän kylpi ahkerasti ja oli varsin tyytyväinen kylpylaitokseen. Ossian-veljen perhe asui kaupungin ulkopuolella, ei liiaksi rasittavan kävelymatkan päässä; mutta useammin hän kävi Minnan luona, jolle kaupan hoitaminen, suuri perhe, kirjailijatoimi ja kaikellaiset extrapuuhat antoivat loppumatonta tehtävää. – Kirjeestä 8/7 otamme seuraavaa:

"Ainoa ihminen, jonka kanssa täällä seurustelen, on Minna Canth; vahinko ettet ole ollut tilaisuudessa tutustumaan häneen. Et sinä ollenkaan pelkäisi häntä, vaan pitäisit hänestä, siitä olen varma. Ylhäisö ('noblessi') täällä on tietysti peloissaan hänen vapaista mielipiteistään, mutta kuinpa vaan kaikki, jotka voivottelevat häntä, vaeltaisivat yhtä totisesti Kristuksen rakkaudenhengessä kuin hän." – Melkein kuukausi kului ennen kun Emilie sai mitään kirjettä Kaarlolta. Vihdoin hänelle saapui kirje, joka oli päivätty Mössilissä 3/7, ja siitä näkee, että yksi kirje oli hävinnyt. Kiihkeäluontoinen kun oli, sisar oli ollut kovin levoton. Kaarlo kirjoittaa:

– "En ole kuullut sanaakaan kotoa, en kirjeiden enkä sanomalehtien kautta, mutta oletan, että kaikki on hyvin. – Minä olen kuleksinut täällä Jemtlannissa jalkasin ja kyydillä ajaen, höyrylaivalla ja rautatiellä. Kaksi viikkoa olen ollut Mössilissä, koska ilma ei ole sallinut tehdä huvimatkoja. Sade, tuuli ja kylmä ilma on vaihdellut kylmän, tuulen ja sateen kanssa. Usein olen ajatellut palata, mutta sitte olen taas arvellut että kesä luultavasti on yhtä epämiellyttävä muuallakin. Kaunis kevät oli kalliisti maksettava. Heinäk. 24 p. olen kai jälleen Tukholmassa ja menen sieltä Söderteljeen tai Söderköpingiin kylpemään. – Matkaltani ei ole paljo kerrottavaa. Olen saanut jotenkin kylläkseni kiipeämisestä vuorien ja mäkien yli ja vielä enemmän kalliista kyytihevosista ja rautatieasemista. Suomalaisia olen tavannut runsaasti: Alexandra Gripenbergin, Betty Ingmanin, Oscar Toppeliuksen, Otto Donnerin, Toini Topeliuksen, H. Gebhardin, Renforsin j.n.e. Renforsin kanssa (Kajaanista) olen ollut paljo yhdessä. Vaatimaton, luotettava mies – mutta pitää luonnollisesti Nya Presseniä, vaikka hän on jonkunlainen fennomaani. Minua hän ei ole saanut sitä lukemaan. – Kirjeitä sinulta en ole saanut. Se kai odottaa Trondhjemissä. – Trondhjeminmatkan yhdistän muutamiin lappalaismarkkinoihin (lappmessa), jotka pidetään Kålåsenissa (lähellä Norjan rajaa) ja joitten sanotaan olevan mieltäkiinnittävät. Tervehdi kaikkia rakkaita omaisia minulta ja sano että olen terve. Kuinpa terveys vaan kestäisi, sillä viime kevät oli sangen vaikea. En ole tehnyt mitään työtä, sillä aika rientää ihmeellisesti tämmöistä matkalaukkuelämää viettäessä." – Emilie sai kirjeen 13/7 päivää ennen kun hänen täytyi lähteä Kuopiosta, jossa hän mielellään olisi kauemmin viipynyt, jollei virka olisi kutsunut häntä Helsinkiin. Vastauksesta otamme muutamia riviä:

"Minna Canth voi hyvin ja on hyvällä tuulella. Tavasta me tosin väittelemme kuumasti 'vanhoista fennomaaneista', jotka taas ovat erittäin epäsuosiossa; niiden osakkeet ovat hirmuisesti laskeneet ja Päivälehden nousseet, niin että hän väittää kaikki voimat pantavan liikkeelle, jotta lehti ei kuolisi! Hän jatkaa yhä kappalettaan, mutta ei ole päässyt kolmatta näytöstä edemmäs, eikä hän oikein tiedä onko siinä oleva 4 vai 5 näytöstä. – Numers on paraikaa täällä, kotimatkalla Karjalan retkeltään. Hänen 'torpparikomediansa' valmistuu parin viikon päästä ja silloin annan sen rva Levanderin käännettäväksi,¹¹⁴ jolla 'Les Effrontés' on valmis." – Olga Finne oli kirjoittanut Parisista, että kenraalikuvernöörin suosituskirje ei ollut tepsinyt, Venäjän lähetystö ei ollut suositellut häntä teattereille. [Myöhemmin Kaarlo kirjoitti Ruotsista suosituskirjeen, joka lienee vaikuttanut paremmin – ei lähetystössä vaan teatterein johtomiesten luona.] Jos Emilie palatessaan Helsinkiin olikin paremmissa voimissa kuin sieltä lähtiessään, niin ei hänen mielialansa kuitenkaan voinut olla kevyt. Valtiollinen taivas oli pilvessä ja postimanifesti oli saanut kaikki kansalaiset, jotka kykenivät maan yleisiä asioita arvostelemaan, syvään masennukseen. Siitä Emilie kirjoittaa 18/7:

– "Suuren vaikean iskun, että posti on meiltä viety (slopad), tiedät kai ruotsalaisista lehdistä. Mieliala täällä on kovin masentunut ja raskas; näyttää siltä että ollaan vakuutetut, ettei tämä onnettomuus tule yksin. – Jumala auttakoon ja varjelkoon meitä tänä koettelemuksen aikana. Kyllä on vaikea olla heittämättä kirvestä järveen ja luopumatta kaikesta harrastuksesta ja kilvotuksesta parempien olojen hyväksi. Sanotaan postimanifestin tulleen vastauksena Mechelinin kunniaksi toimeenpannuille mielenosotuksille. Nya Pressen saarnaa alituisesti yksimielisyydestä sekä että puolue-etujen tulee väistyä, mutta sillä on kuitenkin ollut 2 (jollei 3) kirjoitusta Troilista ja Koskisesta, että heidän pitää erota mielenosotukseksi laittomia toimenpiteitä vastaan! Merkillisen hurjistuneita ovat viikingit Troilia kohtaan. Minä toivon kuitenkin, ettei hän tee heille sitä iloa että hän vapaaehtoisesti luopuu." – Seuraavana päivänä Emilie jo kirjoitti toisen pitkän kirjeen, josta otamme vain tämän:

"Kaksi kovaa koettelemusta on meitä taas kohdannut, siten että kaksi reipasta, kunnollista, lämminsydämistä miestä on temmattu pois heidän paraimmassa toimiajassaan. Berndt Ahnger ja rehtori J. G. Geitlin ovat molemmat odottamatta tulleet poiskutsutuiksi. – Joka kuolemansanan tullessa mieli tulee liikutetuksi ja surulliseksi, ja kuitenkin on se ainoa mitä meillä on varmaa tässä elämässä." – Jälleen meni pitkä aika ilman tietoja Kaarlolta. Vihdoin tuli 31/7 päivätty kirjekortti Tukholmasta, jossa hän selittää syyn. Paluumatka Trondhjemista oli sairauden tähden kestänyt kokonaisen viikon. Kolme päivää myöhemmin, 3/8, hän kirjoittaa olevansa niin terve, että on käynyt lukemassa suomalaisia sanomalehtiä. —

– "Kuinka koko meidän ahdistetun asemamme katkeruus valtasi minut! Mutta en minä kuitenkaan saanut sitä tuntoa, että kirves on heitettävä järveen. En voi käsittää, ettei tämä ole ohimenevää. Kun me vain voisimme seisoa lujina ja arvokkaina. Mutta tämä meluava kimnasistibravuuri Pressenissä, ja sen kaiku ruotsalaisissa sanomalehdissä. Kuinka surkea se onkaan! Miten kuultaakaan turhamielinen halu näytellä sankaria ensi sijassa, silloin kun todellinen isänmaanystävä säästää sanansa välttämättömään. Ja tämä ilettävä asianajajatemppu, että nyt käyttää tilaisuutta saada Troil ja Koskinen pois, siinä varmassa toivossa että ne poroporvarit, jotka tulevat sijaan, ovat ainakin verrannollisesti ruotsinmielisiä. Koskisen poismeno tällä hetkellä olisi korvaamaton isku. Seisokoon hän väsähtymättä. Naurettavaa on ettei Pressen käänny viikinkien puoleen senaatissa. Olisihan nyt Alfthanilla ja kumpp: lla loistava tilaisuus näyttää isänmaallisuuttaan." – "Ihmeellistä millä innolla Kreuz-Zeitung puolustaa asiaamme. Siinä on tavan takaa hyökkäyksiä Venäjää vastaan meidän tähtemme. Se seisoo lähellä korkeita sotilaspiirejä. Olemmeko vedetyt laskelmiin tulevista selkkauksista? Että Wilhelm keisari ja kuningas Oscar ovat keskustelleet meidän oloistamme, luullaan täällä yleisesti, mutta mihin on heidän neuvottelunsa ulottunut? Parempi on kuitenkin nykyinen asema, jos saamme siinä pysyä siedettävillä ehdoilla." – "Tammikuulla on Grillparzerin riemujuhla. Pidämmekö häntä niin etevänä, että se on vietettävä? Ja millä? Saffolla? Medealla? Herolla ja Leanderilla?" (Sitte seuraa muistosanat Ahngerin kuoleman johdosta kts.

I s. 131.)

"Tänä iltana lähden kahdeksi viikoksi Sätraan kylpemään. Se on lähellä Upsalaa. Panen pääpainon voimisteluun. Lauantaina – noin 20 p. – saat minut kotia. Minä ikävöin sinua sanomattomasti. Valitettavasti ei kotimaata, sillä siellä on kyllä raskasta minun ennestään raskaalle mielelleni." – Tieto Kaarlon sairaudesta sai Emilien taasen äärettömän levottomaksi. Hän ei näy tietävän mitä tehdä, mitä ehdottaa. Eikö Kaarlo voisi tulla kotia ja asettua johonkin parantolaan täällä?

– "Minulla on ollut sinua niin kauhean ikävä tänä kesänä, niin että jos olisin vapaa, niin olisin tullut Tukholmaan, mutta valitettavasti en pääse. – Kirjoita kuitenkin rehellisesti, kuinka voit, ja jollet itse voi kirjoittaa, niin pyydä nti Lundmarkia kirjoittamaan. Jos olet oikein sairas, niin täytyy minun jollakin tavoin asettaa niin, että voin tulla luoksesi. Onhan [Alexander] Boehm niin erinomaisen kelpo ja myötätuntoinen, että keksimme jonkun keinon." – Sitte seuraa kertomus Ida Aalbergin sairaudesta ja heikkoudesta, joka oli seuraus liiallisista ponnistuksista [näytellessään Berlinissä]. Kuitenkin hän nyt oli tointumaan päin.

Tiettävästi Kaarlo palasi kotia sinä aikana kun oli aikonut, valmiina uusiin ponnistuksiin.

Näytännöt alkoivat 7/9 – nytkin Helsingissä. Viime vuoden pakollinen alkaminen pääkaupungissa oli siis käänteentekevä: Helsingissä alkaminen muuttui tavaksi. Ensin annettiin kolme kansannäytäntöä, joissa m.m. esitettiin kaksi kertaa Murtovarkaus. Helenana esiintyi ensi kerran Aspegrenin seurueesta tullut nti Hanna Kunnas,¹¹⁵ joka niin vasta-alkaja kuin olikin solakalla vartalollaan ja miellyttävällä äänellään teki sangen edullisen vaikutuksen. – Ensimäkien uusi kappale tuli 24/9: Anni Levanderin suomentama E. Augierin komedia Hävyttömät. Näyttelemisestä kiitettiin varsinkin Leinoa (Vernouillet) ja rva Rautiota (markiisitar d'Auberive), joiden ohella Ahlberg oli markiisi, Rautio Giboyer, Sala Charrier, Weckman Henri; mutta huolimatta toisen keisarikunnan yhteiskuntaoloja kuvaavan näytelmän arvosta ei sillä ollut parempaa menestystä kuin tavallisesti verraten vierasta elämää esittävillä kappaleilla: se meni vain kolme kertaa. – Sitten näyteltiin pääkaupungissa uusi Calderonin Elämä on unelma 1/10 ja meni se kaikkiaan kuusi kertaa kohtalaisille huoneille. Esitys oli ylipäätään ansiokas, joskin runomittaisen tekstin lausuminen aiheutti muistutuksia esim. Ahlbergia kohtaan, joka muuten oli sopiva Sigismundiksi; vähemmän ehdollinen kiitos tuli Leinon (Clotaldo), Salan (Basilio) ja rva Raution (Rosaura) osaksi. Kaunis, runollinen näytelmä jäi pitkiksi ajoiksi ohjelmistoon. – Seuraava uutuus tuli jo 10/10, kun ensi kerran esitettiin I. Latun suomentama 3-näytöksinen A. N. Ostrovskin huvinäytelmä Älä istu toisen rekeen. Vaikka kappale näyteltiin niin luontevasti, että läsnäolevien venäläistenkin sanotaan olleen tyytyväisiä, ei se herättänyt mainittavaa huomiota. Kritiikki oli toki myötätuntoinen ja kiitti m.m. suomentajan, Latun, lystillistä ravintoloitsijaa. – Toista oli kun Olga Finnen palattua ulkomaanmatkaltaan Kuopion takana taas (ensiksi 22/10 ja kaikkiaan näytäntökautena 10 kertaa) otettiin esitettäväksi. Lilli oli hurmaava kuin ennen ja enemmänkin – kuinkas sitten, kun oli Parisissakin käynyt. Huoneet täyttyivät, ja ilo oli ylimmillään. – Eikä ollut Hamletinkaan uudistus epäonnistunut, se kun tuotti kuusi kertaa hyvänlaisen huoneen.