Kitabı oku: «Scapinin vehkeilyt», sayfa 5

KYMMENES KOHTAUS

Argante. Scapin.

Scapin. No niin! Siinä näette, kuinka monta ihmistä hän jo tappoi 200 tukaatia takia. Kas niin lykkyä tykö vaan.

Argante (vavisten). Scapin!

Scapin. Mitä tahdotte?

Argante. Olen päättänyt antaa nuo 200 tukaatia.

Scapin. Olen oikein ihastunut kuullessani teidän noin puhuvan.

Argante. Menkäämme häntä etsimään, minulla on rahat taskussani.

Scapin. Antakaa ne vaan minulle. Ei teidän sovi ajatellakaan nyt mennä hänen luokseen, kun äsken kävitte aivan toisesta miehestä. Ja sitäpaitsi en ollenkaan takaa hänestä, hän voi vaatia vielä enemmän kuin 200, jos te itse menette hänen luokseen.

Argante. Niin kyllä, mutta olisin mielelläni ollut katsomassa kun sinä annat rahat hänelle.

Scapin. Ettekö sitten luota minuun?

Argante. Luotan kyllä, mutta —

Scapin. Jos minua epäilette, niin en sekaannu koko juttuun.

Argante. Tuossa, ota.

Scapin. En, hyvä herra, älkää uskoko rahojanne minun huostaani. Soisin mieluimmin teidän käyttävän jotakuta muuta apunanne.

Argante. Hyvä Jumala! Otahan nyt!

Scapin. En, sanon minä. Älkää luottako minuun. Kuka sen tietää, ehkä vielä varastan rahanne?

Argante. Ota, sanon minä, älkäämme siitä enää riidelkö. Mutta muista vaatia kuitti itsellesi.

Scapin. Antakaa minun vaan toimia, minua hän ei vedä nenästä.

Argante. Minä odotan kotona sinua.

Scapin. Kyllä tulen. (Yksin.) Siinä oli ensimmäinen. Nyt vaan toisen kimppuun. Ah! toden totta, tuolla hän tuleekin. Taivas näyttää tuovan heidät toinen toisensa jälkeen minun verkkoihini.

YHDESTOISTA KOHTAUS

Géronte. Scapin.

Scapin (ei ole huomaavinaan Gérontea). Voi taivas varjele! Voi kamalaa onnettomuutta! Voi isä raukkaa! Géronte parka, mitä hän nyt tekee?

Géronte (Its.). Mitä hän minusta puhuu! Miksi hän näyttää noin onnettomalta.

Scapin. Eikö kukaan voi minulle sanoa missä herra Géronte on?

Géronte. No, mikä nyt on, Scapin.

Scapin (juosten näyttämöä pitkin, ei ole ymmärtävinään eikä näkevinään Gérontea). Mistä löydän hänet, voidakseni kertoa tästä onnettomuudesta.

Géronte (juosten Scapinin jälkeen). Mikä nyt on?

Scapin. Turhaan juoksen pitkin maailmaa, häntä ei löydy.

Géronte. Tässä minä olen.

Scapin. Hän on kai jossain sellaisessa paikassa, jossa ei kukaan aavistakaan olevan.

Géronte (tarttuen Scapiniin). Hohoi! Oletko sinä sokea, kun et näe minua?

Scapin. Voi hyvä herra, minä en ollenkaan nähnyt teitä.

Géronte. Jo kauvan olen minä juossut jälessäsi. Mitä sitten on tapahtunut?

Scapin. Herra – ?

Géronte. Mitä?

Scapin. Herra, teidän poikaanne —

Géronte. No, niin! Minun poikaani? —

Scapin. On kohdannut kamala onnettomuus.

Géronte. Mikä sitten?

Scapin. Äsken tapasin hänet vallan epätoivoissaan, te olitte sanonut hänelle ties mitä, johon olitte sekoittanut minutkin aivan sopimattomasti. Minä koetin lohduttaa häntä ja lähdimme yhdessä satamaan. Siellä tapasimme nuorennäköisen turkkilaisen, joka pyysi meitä tulemaan galeijaansa. Me menimme galeijaan. Hän oli meille hyvin kohtelias ja tarjosi meille hyviä virvokkeita, me söimme mitä ihanimpia hedelmiä ja joimme mitä parhainta viiniä.

Géronte. Mitä tämä kaikki siihen kuuluu?

Scapin. Odottakaa, hyvä herra, niin kyllä kuulette. Meidän syödessämme antoi hän galeijan purjehtia aavalle merelle, siellä laski hän minut veneeseen, lähetti minut maalle sanomaan, että jollette heti lähetä hänelle 500 tukaatia, vie hän poikanne Algieriin.

Géronte. Mitä hittoa! 500 tukaatia.

Scapin. Niin, herra, ja kaiken päälliseksi antoi hän minulle vaan kaksi tuntia aikaa.

Géronte. Ah! Sinä senkin turkkilainen, sinä nylkyri!

Scapin. Nyt täytyy teidän kiirehtiä pelastaaksenne orjuudesta poikanne, joka niin hellästi teitä rakastaa.

Géronte. Mitä hittoa hän teki galeijassa?

Scapin. Ei hän aavistanutkaan sitä, mitä tapahtui!

Géronte. Scapin, mene heti sanomaan tuolle turkkilaiselle, että minä annan esivallan vangita hänet.

Scapin. Vangita hänet aavalla merelläkö? Laskette kai leikkiä?

Géronte. Mitä hittoa hän teki galeijassa?

Scapin. Kirottu sattumus johtaa monasti meitä.

Géronte. Scapin, tee niinkuin uskollisen palvelijan tulee.

Scapin. Mitenkä?

Géronte. Mene sanomaan turkkilaiselle, että, jos hän vaan antaa poikani minulle takaisin, menet sinä hänen sijaansa kunnes minä olen ehtinyt koota hänen vaatimansa summan.

Scapin. Hyvä herra, ajatteletteko mitä sanotte? Ja luuletteko tuota turkkilaista niin typeräksi, että ottaa minun kaltaiseni arvottoman miehen poikanne sijaan?

Géronte. Mitä hittoa hän teki galeijassa?

Scapin. Hän ei aavistanutkaan onnettomuutta. Muistakaa, että hän on antanut minulle vaan kaksi tuntia aikaa.

Géronte. Paljoko sanoit hänen vaativan?

Scapin. 500 tukaatia.

Géronte. 500 tukaatia! Onko hän aivan sydämmetön?

Scapin On kai! Koska turkkilaisella olisi sydäntä?

Géronte. Tietääkö hän myöskin, mikä summa on 500 tukaatia?

Scapin. Tietää kyllä, se on 1,500 fr.

Géronte. Luuleeko tuo katala, että 500 tukaatia löytää noin vaan kadulta.

Scapin. Eivät turkkilaiset koskaan sellaista ajattele.

Géronte. Mutta mitä hittoa hän teki galeijassa?

Scapin. Se on kyllä totta. Mutta kuka nyt sellaista olisi voinut aavistaakaan. Herran nimessä, joutukaa!

Géronte. Tuossa on kaappini avain.

Scapin. Hyvä.

Géronte. Avaa se.

Scapin. Hyvä.

Géronte. Vasemmalla on suuri avain, joka vie vinnille.

Scapin. Niin.

Géronte. Menet sinne, kokoot kaikki vanhat vaatteet, jotka ovat suuressa korissa ja myyt ne pelastaaksesi poikani.

Scapin (antaen hänelle avaimen takaisin). Mitä te ajattelettekaan? En saisi koko roskasta edes sataa frangia. Sitä paitsi tiedättehän kuinka vähän minulla on aikaa.

Géronte. Mutta mitä hittoa hän teki galeijassa?

Scapin. Oh! Mitä turhaa höpisemme! Antakaa galeijan kerrankin olla rauhassa ja muistakaa, että aika joutuu ja te voitte kadottaa ijäksi poikanne. Voi, hyvä isäntäni, ehkä en näe sinua enää eläissäni ja ehkä juuri puhuessani viedään sinut Algeriin orjuuteen! Mutta taivas voi todistaa, että voimieni mukaan olen koettanut sinua auttaa, ja jollet pääse vapaaksi, saat syyttää vaan isäsi sydämettömyyttä.

Géronte. Kuulehan, Scapin, minä menen hakemaan rahoja.

Scapin. Joutukaa sitten; minä pelkään myöhästyväni.

Géronte. Etkö sinä maininnut 400 tukaatista?

Scapin. En. 500 tukaatia!

Géronte. 500 tukaatia!

Scapin. Niin.

Géronte. Mitä hittoa hän teki galeijassa?

Scapin. Olette oikeassa. Mutta rientäkää.

Géronte. Eikö hän muuanne voinut mennä kävelemään.

Scapin. Se on kyllä totta, mutta kiiruhtakaa.

Géronte. Kirottu galeija!

Scapin (its.). Tuo galeija nyt vasta pyörii hänen päässään.

Géronte. Kuulehan, Scapin. En muistanutkaan, että tuo summa on minulla juuri taskussani kultarahoissa. En ajatellutkaan, että se niin pian riistettäisiin minulta. (Ottaen kukkaron taskustaan ja antaen sen Scapinille.) Tässä, mene lunastamaan poikani.

Scapin (ojentaen kätensä). Kyllä, herra.

Géronte (vetää takaisin kukkaron, jonka juuri näytti aikovan antaa Scapinille). Mutta sano tuolle turkkilaiselle, että hän on konna!

Scapin (ojentaen taas kätensä). Kyllä.

Géronte (kuten äsken). Veijari.

Scapin (ojentaen yhä kättään). Kyllä.

Géronte (kuten äsken). Pakana, voro.

Scapin (kuten äsken). Antakaa minun vaan toimia.

Géronte (kuten äsken). Että hän nylkee minulta 500 tukaatia vasten lakia ja oikeutta.

Scapin. Kyllä.

Géronte (kuten äsken). Että minä en anna niitä en millään ehdolla.

Scapin. Hyvä.

Géronte (kuten äsken). Ja että jos joskus saan hänet kynsiini, niin kostan hänelle.

Scapin. Kyllä.

Géronte (pistäen kukkaron taskuunsa mennessään). Ja nyt mene, mene pelastamaan poikani.

Scapin (juosten Géronten jälkeen). Hoi, herra!

Géronte. Mitä?

Scapin. Missä rahat sitten ovat?

Géronte. Enkö minä antanut niitä sinulle?

Scapin. Ette todellakaan, te pistitte ne taskuunne.

Géronte. Ah! Suru vie pääni aivan pyörälle.

Scapin. Kyllä näen sen.

Géronte. Mitä hittoa poikani teki galeijassa? Ah, kirottu galeija! Turkkilais-roisto! Vieköön sun saatanat!

Scapin (yksin). Hän ei voi unohtaa noita 500 tukaatia, jotka kiristin häneltä. Mutta vielä emme ole kuitit, hän saa toisella tavalla maksaa sen petollisuuden, jolla hän syytti minua poikansa edessä.

KAHDESTOISTA KOHTAUS

Octave. Léandre. Scapin.

Octave. No, Scapin, oletko hankkeissasi onnistunut?

Léandre. Oletko jo koettanut turvata rakkauttani?

Scapin (Octavelle). Tuossa on 200 tukaatia, jotka kiskoin isältänne.

Octave. Kuinka onnelliseksi sinä teet minut!

Scapin (Léandrelle). Teidän hyväksenne en voinut tehdä mitään.

Léandre (aikoen mennä). Sitten lähden etsimään kuolemaa, sillä ilman Zerbinetteä en voi elää.

Scapin. Hoi! hoi! Odottakaa. Minne hiiteen te menette sellaista himphamppua!

Léandre (palaten). Mitä minä sitten teen.

Scapin. Tässä on mitä tarvitsette.

Léandre. Ah! Sinä pelastat henkeni!

Scapin. Mutta sillä ehdolla, että te sallitte minun kostaa pikkuruikkusen isällenne siitä kepposesta, jonka hän minulle teki.

Léandre. Kuinka vain tahdot.

Scapin. Lupaatte sen todistajan kuullen?

Léandre. Lupaan.

Scapin. Tuossa on 500 tukaatianne.

Léandre. Rientäkäämme pelastamaan rakastettuni.

KOLMAS NÄYTÖS

ENSI KOHTAUS

Zerbinette. Hyacinthe. Silvestre. Scapin.

Silvestre. Teidän rakastajanne ovat päättäneet jättää teidät toistenne seuraan; ja me noudatamme vaan heidän käskyjään.

Hyacinthe (Zerbinettelle). Sellainen määräys on minulle mieleen. Kernaasti otan itselleni sellaisen toverin. Minä en suinkaan tahdo estää meidän välillemme syntymästä samaa ystävyyttä kuin mikä on rakastajaimme kesken.

Zerbinette. Minä suostun ehdotukseen, enkä hylkää minulle tarjottua ystävyyttä.

Scapin. Mutta entäs jos rakkautta teille tarjotaan.

Zerbinette. Rakkaus, se on jo jotain aivan toista, siinä voi olla vaara tarjolla, ja siinä en ole uhkarohkea.

Scapin. Mutta minun herraani kuitenkin luullakseni rakastatte.

Zerbinette. En minä vielä ehdottomasti usko siihen, enkä vielä luota häneen. Olen iloinen tyttö ja nauran herkeämättä, mutta nauraessanikin otan useat seikat vakavalta kannalta. Sinun herrasi erehtyy, jos hän pitää minua täydellisesti omanaan vaan sen vuoksi, että on ostanut minut vapaaksi. Häntä pitäisi miellyttämän muun kuin vaan rahalla saadun. Ja jos minä rakastankin häntä, kuten hän toivoo, niin vannokoon hän minulle uskollisuutta muutamissa välttämättömissä juhlatilaisuuksissa.

Scapin. Sitä hän juuri aikookin. Hän ei vaadi teiltä mitään kunniata loukkaavaa, enkä minä ole sellainen mies, että sekaantuisin koko asiaan, jos hänellä olisi muuta mielessä.

Zerbinette. Sen kyllä uskon, kun te sen kerran sanotte. Mutta isä panee vastaan, sen aavistan.

Scapin. Kyllä me siitä vielä selviämme.

Hyacinthe (Zerbinettelle). Kohtalojemme samankaltaisuus voi vaan lujentaa ystävyyttämme. Me olemme molemmat samassa hädässä ja sama onnettomuus uhkaa meitä.

Zerbinette. Teillä on edes se etu, että voitte sanoa, kenestä polveudutte ja vanhempanne, jos tuntevat teidät, voivat sovittaa kaikki, taata onnenne ja antaa suostumuksen avioliittoonne. Minulla sitävastoin ei ole mitään apua syntyperästäni ja asemani on sellainen, ettei se suinkaan taltuta ahnetta isää.

Hyacinthe. Mutta eihän teidän laitanne ole niin onnettomasti kuin minun. Ei teidän rakastettuanne pakoiteta toisiin naimisiin.

Zerbinette. Rakastetun uskottomuutta ei tarvitse eniten pelätä. Nainen voi aina olla varma lumousvoimastaan. Kauheinta tässä kohden on isän mielivalta, joka ei välitä mistään ansiosta.

Hyacinthe. Voi, minkä vuoksi ehkäistään juuri todellisimpia tunteita! Kuinka suloista on rakkaus, kun ei mikään estä lemmensiteitä, jotka yhdistävät kaksi sydäntä.

Scapin. Laskette leikkiä. Yksitoikkoinen onni muuttuu pian ikäväksi. Elämä vaatii myrskyä ja tyyntä, ja esteet vaan virittävät tulta ja lisäävät nautintoa.

Zerbinette. Kerrohan, Scapin, meille, miten sait kiskotuksi saiturilta nuo rahat, se kuuluu tapahtuneen niin hupaisella tavalla. Tiedäthän, ettei minulle kukaan turhaan kerro mitään, saat siitä palkaksesi ilon, jonka kertomus tuottaa minulle.

Scapin. Tuossa on Silvestre, hän kertoo sen yhtä hyvin kuin minäkin. Minulla on mielessäni eräs pieni huvittava kostotuuma.

Silvestre. Minkä vuoksi tahdot taas pelkästä nurjamielisyydestä sekaantua vaarallisiin rettelöihin.

Scapin. Sen vuoksi, että teen kernaasti uhkarohkeita kepposia.

Silvestre. Olenhan jo sanonut sinulle, että parasta on kun heität koko tuuman, seuraa minun neuvoani.

Scapin. Niin, mutta nyt seuraan omaa neuvoani.

Silvestre. Mitä hemmetin huvia sinulle siitä on?

Scapin. Mitä hemmettiä se sinuun kuuluu?

Silvestre. Kuuluu kun kuuluukin, näenhän sinun aivan tarpeettomasti juoksevan aika selkäsaunaa hakemaan.

Scapin. No niin, minun selkäänihän se läjähtää eikä sinun.

Silvestre. Totta on, että sinä itse olet selkäsi herra ja voit sitä käyttää mihin vaan tahdot.

Scapin. Sellaisia vaaroja en ole koskaan karttanut, ja minä vihaan moisia jänishousuja, jotka liian varovaisina eivät uskalla tehdä niin mitään.

Zerbinette (Scapinille). Me tarvitsemme vielä sinua.

Scapin. Menkää. Minä seuraan heti teitä. Minua ei saa rankaisematta syyttää siitä, että pettäisin oman itseni ja ilmaisisin salaisuudet, joista on parasta olla hiiskumatta.